27.12.2009

Vanha joulu, kuten meillä Ylämaalla puhuttiin joulusta, on ohitse. Tänään kerroin kappelilla, että ennen tätä ns. kolmatta joulupäivää kutsuttiin joulun pieneksi pyhäksi tai hungerinpäiväksi. Siitä minulla ei ole tietoa, mistä tuo sanonta hungerinpäivä oikein tulee, mutta muistan lapsena, kun vanhat ihmiset käyttivät tätä sanontaa ja että Leinon talolla pitivät hungerinpäivä tansseja. Ennen muinoin Säkkijärvellä ihmiset kävivät ropakoimassa juuri hungerinpäivänä. 50-luvulla ainoastaan lapset harrastivat enää ropakointia. Ropakot pukeutuivat tuntemattomiksi ja kiersivät talosta taloon "kerjäämässä". Olen joskus ajatellut, että tuo sana hungerinpäivä tulee ruotsinkielen sanasta nälkä hunger. Eli ihmiset pukeutuivat kerjäläisiksi ja kiersivät ns. nälkäisinä kerjäämässä jouluherkkuja. Tämä on vai oletus.

Omat jouluvalmistelut olivat aika vaatimattomat. Asunto siivottiin vain "ryssäksi". Tiistaina 22.12. paistoin maustekakun, täytekakkupohjan ja torttuja. Keskiviikkona siivottiin mitä siivottiin. Silloin laiton joulukoristeet eli tonttuja ikkunoihin, kattolamppuun ns. joulumobilen ja stereoiden päälle siine kuuluvat joulukoristeet. Aattona korstelin joulukuusen laitoin pöydille joululiinat ja kynttilät pöydille. Siinäpä kämppä olikin valmiina ottamaan joulun vastaan. Päätimimme, että Gräsan hautausmaalle mennään ajoissa, koska siellä tulee iltapäivällä olemaan kova ruuhka, jotem lähdimme käymään siellä jo aamupäivästä. Iltapäivällä joulusaunan jälkeen puhtaana poikana oli valmis ottamaan itsekin joulun vastaan. Aattoilta meni syöden perinteisiä jouluruokia ja tunnelmallista iltaa viettäen. Jättäen mielestä kaiken kiireen ja touhun.

Joulupäivän aamu koittaessa heräsin katsomaan jouluaamun jumalanpalvelusta Espoon tuomiokirkosta. Sieläpä olikin saarnaamassa meidän entinen kirkkoherra Antti Kujanpää eli Kujis kuten häntä kutsuimme. Ennen puolta päivää lähdimme messuun Matinkappeliin. Heikkisen Leena soitti aamupäivällä ja kysyi kyyti messuun. Olemmehan kuljettaneet Leenaa messuun aina kun se on opllut vain mahdollista, joten nyttenkin Leena sai kyydin messuun. Minulla oli tehtävä messussa. Olin avustamassa messussa eli tehtäviini kuului lukea päivän ensimmäinen lukukappale avustaa ehtoolisen jaossa.

Eilen tapanin- eli tassunpäivänä soitteli eräs ystävä ja ilmoitti tulostaan päiväkahville. Olimme sopineet kahveista joulupäivänä kirkkokahveilla. Ystäväni kysyi, että voisiko hän hakea erään toisen ystävän mukaan. Eipähän meillä ollut mitään sitä vastaan. Meilläpä olikin ihan mukava iltapäivä täällä. Aika meni kuin siivillä ja meilläpä meinasi tulla kiire jo saunaan omalla saunavuorolla.

Nyt alamme valmistautua uuden vuoden 2010 tuloon.

kotisivulle: http://www.kolumbus.fi/peska.hamalainen

Joulun lähestyessä

Jouluun on 9 yötä, sanottiin radiossa. Viikonloppuna kylmentynyt ilma ja maahan satanut lumi saa aikaan sen, että luontokin on valmistautunut jouluntuloon. Sää ennusteet lupailevat koko Suomeen valkean joulun. Mikäs sen mukavempaa olisikaan kuin jouluaattona tulisi taivaalta hiljalleen lumihiutaleita. Hiljaa leijuvat lumihiutaleet rauhoittavat, ainakin minun, mieltä ja saavat aikaan oikean joulutunnelman.

Viime viikonlopun vietimme Ylämaalla. Menimme sinne torstaina ja maantaina lähdimme pois. Olihan se ihan mukavaa käydä tapaamassa äitiä ja muitakin sukulaisia siellä. Äit' Saimi oli oikein tyytyväinen käynnistäni. Sunnuntai-ilta kruunasi sitten todella Ylämaalla käynnin. Pääsin lapsuusajan kotikirkkoon laulamaan kauneimpia joululauluja. Kylläpä siinä kirkon penkissä istuessa tuli monia kauniita muistoja mieleen. Jo kirkkoon mennessä tuli lapsuusajan jouluaamut mieleen, kun näki kirkkaasti valaistun Ylämaan kirkon. Lapsena siellä tulikin oltua paljon, koska lauloin seurakunnan lapsikuorossa. Joka jouluaamu kuoro lauloi aamupalvelussa samoin jouluiltana Jouluvesperissä. Lapsen silmissä se oli taivaallisen kaunis näky, kun kauniisti valaistu kirkko seisoi ylväänä kirkonmäellä ja sitähän se oli nytkin. Kirkon sisällä loisti joulukuusi ja kattokruunut kirkkaina. Olihan siinä jotain uuttakin, mitä ei ollut sielä 50 vuotta sitten, mutta silti perustunnelma oli entisenlainen. Kotimatkalla poikkesimme Karhulassa reissukaverin veljellä kahvilla.

Nyt alkaa valmistautuminen Vapahtajamme syntymäjuhlaan. Ensi sunnuntaina olen ehtoollisavustajan Olarin kirkossa ja joulupäivänä minulla on avustusvuoro Matinkappelissa.
Hyvää joulun odotusta lukijoilleni.

Kotisivu:http://www.kolumbus.fi/peska.hamalainen

Adventin aika

Pari viikkoa on taas kulunut. Thaimaan matkan rasitukset ovat takana päin ja matkasta ei ole kuin kauniit muistot. Onhan tässä kahden viikon aikana sattunut kaikenlaista. Toissa sunnuntaina lähdimme Heinolaan heti messun jälkeen. Olihan meillä asiaakin sinne. Auto, jolla olimme ajelleet viime tammikuusta, pitäisi katsastaa marraskuun loppun mennessä ja päätöksemme oli, että me emme katsasta sitä enää. Olimme kysyneet kaverilta, jolta Opel oli ostettu, että olisiko hänellä nyt sopivaa ajopeliä meille. Hän kertoi, että hänellä olisi Sitikka ja Volvo. Meitä ei oikeastaan kiinostanut kumpikaan merkki, mutta päätimme mennä katsomaan. Hänelläpä olikin pihassa Mazda 323F eli ns. Teinimadza. Kysyttäessä tämän auton hintaa, kaveri ilmoitti, että hän on aikonut pitää sen itsellään. Koska meitä eivät kiinostaneet Sitikka ja Volvo, niin päätimme tehdä tarjouksen tästä Madzasta. Olihan se vasta katsastettu, joten sillä oli ajoaikaa jäljellä vielä vuosi. Teimme tarjouksen ja se oli jopa hiukan liian korkea, mutta me tarvitsisimme auton, jolla pääsee kauppaan, Henolaan ja Ylämaalle. Kaveripa hyväksyikin tarjouksemme ja niin teimme kaupat. Nyt ajelemme Madza 323F:ää, joka on vm -92.

Meillä oli Heinolasta kiire Espooseen, koska olimme varanneet Tukholman risteilyn viime keskiviikolle. Saan Viking Club tarjouksia ja tämäkin risteily kuului tarjouslähtöihin. Menomatkalla kävimme syömässä Vikingin joulubuffee. Yleensä se on hyvä, mutta tällä kertaa buffee tuotti pettymyksen. Kyllähän pöydässä oli herkkuja jos jonkin sorttista, mutta jotakin puuttui. En vaan osaa sanoa, että mitä. Lämmin kinkku oli ihan kuin jonkun edellisen kattauksien loppu romppeet eli vadissa oli vain pieniä kinkun paloja. Kalapöytä oli tavanomainen... graavi-, kylmäsavu-, lämminsavulohta, matjee- ja sinappisilliä, mätejä, katkarapuja ja erillaisia silakoita eli ei mitään uutta ja yllätyksellistä. Kylmätkään leikkeleet eivät poikenneet tavanomaisesta. Voihan tämä olla niinkin, että nykyisin syö ihan tavallisestikin sen verran hyvin, että tällainen buffeepöytä ei ole enää mikään juhlaateria.

Viime sunnuntaina oli ensimmäinen adventti. Olin ollut useana edellisistä adventeista ehtoollisavustajana Olarin kirkossa, mutta nyt olin päättänyt, että tämän adventin istun messussa ihan tavallisena messuvieraana. Meillä Matinkappelissa oli ensin messu ja sen jälkeen vietettiin matinkyläläisten adventtijuhlaa. Juhlassa oli pientä ohjelmaa, puuroa ja torttu kahvit.

Nyt alamme valmistautua viettämään Vapahtajamme syntymäjuhlaa vanhojen perinteisten tapojen mukaan.

http://www.kolumbus.fi/peska.hamalainen

Kata Beach, Phuket

Niinpähän sitä tuli vietettyä kaksi aurinkoista viikkoa Kata Beachilla. Matkaan lähdimme tiistai-iltana 27.10. klo 22.50. Lentosää oli niin hyvä, että vaikka olimmekin lähdössä ½ tuntia myöhässä, laskeuduimme Phuketin lentokentälle aivan aikataulun mukaisessa ajassa eli 14.20 paikallista aikaa (9.20 Suomen aikaa). Lento oli pitkä ja yö tuntui pitkältä istua lentokoneessa, mutta kuitenkin se meni yllättävän hyvin. TuiNordk Flyin isossa koneessa Boing 767 oli uutuutena uusi erinomainen viihdejärjestelmä. Järjestelmässä oli useita elokuvia, CD-levyjä, pelejä ym. Järjestelmän karttapalvelun avulla pystyi seuraamaan ajantasalla missä kohtaa reitillä lensimme. Lentokenttämuodollisuudet tapahtuivat yllättävän nopeasti huolimatta passitarkastuksesta ja passitarkastuksessa sauoritetusta valokuvauksesta. Jo lentokoneessa täytettiin maanhansaapumis- ja -poistumislomake. Passitarkastuksessa syynättiin tarkaan maahansaapumislomake ja poistumislomake niitattiin passiin. Joidenkin matkustajien mielestä maahantulotarkastukseen kului muka liikaa aikaa, mutta meiltä ei tuo vienyt paria minuuttia kauempaa, joten taisi olla turhaa tuo narina. Eipä aikaakaan, kun olimme lentoaseman ulkopulella matkalaukuinemme. Siellä meitä vastaan iski kuuma ja kostea trooppinen sää. Oppailta saamien ohjeiden mukaan löysimme bussin, joka veisi meidä hotelliin ja auton, joka veisi matkalaukkumme. Täälläpä ei matkustajan tarvinut huolehtia matkatavaroista lentokentältä hotelliin, vaan ne kulkivat omaa reittiä ja matkustajat omaansa.

Saavuttuamme Kata Beachin alueelle vastaan tuli henkilöauto, joka mutkassa kolaroi meitä kuljettavan bussin kanssa. Siihen loppui sen linja-auton matka ja me siirryimme paikalliseen bussiin, jonka paikallisopas oli tilannut kuljettamaan lomalaisia. Tämäpä olikin riemastuttava kokemus. Bussissa vain hiljaa istuivat matkustajat olivatkin nyt aivan toisenlainen seurue. Huuli lensi ja kaikki juttelivat ja naureskelivat keskenään ja saavuttuamme hotellille Kata Sea Breeze, olimmekin jo kuin vanhoja tuttuja keskenämme. Hotellin aukassa meitä odotti matkatavarat ja niihin oli jo merkitty huoneen numero. Meidän laukuissa oli numero 2024. Hotelliin sisäänkirjoittautumisen jälkeen pääsimekin tutustumaan huoneeseemme. Huone olikin mielyttävä yllätys. Se oli tavanomaista hotellihuonetta suurempi. Parvekeelta oli näkymä uima-allasalueelle ja avautui etelään, joten aurinko paistoi aamusta iltaa parvekkeelle. Kerrankin suomalaiset saivat paremmat huoneet kuin rakkaat naapurimme ruotsalaiset. (Kuvassa meitä kuljettanut paikallisbussi)

Niin alkoi ensimmäinenThaimaan lomani Kata Beachilla, Phuketin alueella. Päivät kuluivat uima-altaalla tai Katan rannalla aurinkoa ottaen ja lepäille. Hotellinaapureiden kesken meillä syntyi hyvä ystävyyssuhde. Altaalla aurinkoa ottaessa keskustelimme kaikesta mahdollisesta taivaan ja maan väliltä. Intian valtameressä oli kirkas vesi. Joinakin päivinä oli sellainen aallokko, ettei ollut asiaa mereen uimaan, mutta onneksi oli myös sellaisia päiviä, jolloin se oli mahdollista. (Kuvassa meikäpoika ensimmäistä kertaa Intian Valtameressä)

Lomallakin tarvitsee ruokaa. Me olimme saaneet neuvoja, että tuoreinta ruokaa saa katukeittiöistä. Toinen neuvo oli, että hotellin aamiaisella kannattaa syödä mahdollisimman paljon. Näin selviää päivän syömättä ja sitten illalla syö päivällisellä seuraavan kerran. Mehän noudatimme noita ohjeita ja söimme aamiaisella tukevasti ja illalla haimme katukeittiöstä päivällisen. Jälkiruukasi söime lähes joka ilta banaanipannukakun. (Katukeittiön ruokavalikoima kanaa, possua ja nautaa) Katukeittiön ruoka on tuoretta ja se grillataan hiiligrillissä asiakkaan odotellessa. Ja jos epäili tuoreutta, niin eipä mitään otettiin ajuaisti avuksi. Eipä ollut kertaakaan valittamista ruuan tuoreuden suhteen, sillä saimme joka kerta hyvää ruokaa. Banaanipannukakku oli uusi makuelämys. Siinä paistettiin ohut lettu, jonka päälle viipaloitiin banaani ja käännettin paketiksi. Paketin päälle sai erillaisiä päällysteitä kuten mansikka-, appelsiinihilloa, hunajaa, suklaata mm. Hyviähän ne olivat, mutta ehkäpä pikkuisen äiteliä. (Reissukavein pannukakku on paistumassa ja meikäläisen pannukakkua valmistellaan) Oikea makuelämys saatiin kuitenkin Katan markkinoilta ostetuista leivonnaisita. Katsoimme, kun niitä valmistettiin. Taikina muistutti suomalaista lettutaikinaa. Paistinpannuna oli etanapannua muistuttava kuppipannu. Näihin kuppeihin kaadettiin taikinaan ja paistettiin. Kun annos oli paistunut, niin pallonpuolikkaat iroitettiin vuoasta ja kaksi puolikasta liitettiin yhteen. Ostimme annoksen noita palleroita. Ne oli tosi hyviä ja eivätkä maksaneet paljon (20 batia / 8 kpl). Ne maistuivat voimakkasti kookokselle, joten meidän epäilys oli, että ne oli valmistettu kookosmaidosta, sokerista ja jauhoista. Tämä on vain oletus.

Hintataso Thaimaassa on paljon alhaisempi kuin Suomessa. Hierotutin selka- ja hartialahkset kolme kertaa á 8€/tunti. Jalkahoito 10€. Teetin kaksi kauluspaitaa mittojeni mukaan. Hintapyyntö oli 1000 batia / kpl eli n. 20€/kpl, mutta siellä kuuluu tinkiä, joten tinkimisen ja liikkeestä poistumisen jälkeen sain hintaa tiputettua aika paljon alaspäin.

Niinhän se kaksi viikoa kului ja tuli kotiin lähdön aika. Olisihan sitä mielellään sinne jäänyt, mutta kylläpä sitä toisaalta kotiinkin oli ihan mukava lähteä. Olihan sitä saanut aurinkoa ja lepoa, joten nyt jaksaisi olla Suomen synkässä marraskuussa ja odottaa Jeesuksen syntymäjuhlaa sekä uutta lomamatkaa johinkin päin, missä paistaa aurinko ja on lämmin. Se nyt on jo toinen juttu ja se ei toteudu enää tänä vanhan vuotena, vaan siihen tarvitaan uusi vuosi ja uudet kujeet.

Kotisivulle: http://www.kolumbus.fi/peska.hamalainen

25.10.2009

Thaimaan matka lähestyy uhkaavasti. Ensi tiistaina meillä pitää olla tähän aikaan jo matkalaukut pakattuina. Tero on luvannut viedä meidät kentälle. Perjantain, kun kävimme Tapiolassa, Unto kävi Forexissa vaihtamassa matkavaluuttaa. Valuuttaa vaihdettiin täällä vain sen verran, että pääsemme Kata Beachilla alkuuan ja vaihdamme siellä valuuttaa sitten tarvittava määrä. Toinen mahdollisuus on, että nostamme tarvittavat valuutat automaatista, koska kummallakin on Visa. (Kuvassa hotellimme)

Perjantaina Markku ja Huyen menivät naimisiin, joten minulla on nyt miniä. (Kuvassa olen saanut Huyenin ja Markun kainoaloon.)

Maistraatissa vihkiminen on pieni ja omalla tavallaan kaunis tilaisuus, josta puuttuu kaikki kirkollisessa vihkimisessä olevat klumeruulit. Tilaisuudessa kysytään vain Tahdotko Sinä NN ottaa tämän MM:n puolisoksi. Kun vastaukset on annettu, niin sitten julitetaan pariskunta aviopariksi ja suoritetaan sorumusrituaali. Kyllähän sinne pystyy järjestämään myös musiikkia ja/tai jonkinlaista tekstinlukua, mutta Huyenilla ja Markulla ei ollut mitään tällaista, vaan tilaisuus oli vain ihan pieni muotoinen perustilaisuus. Vihkimistä oli todistamassa vain pieni joukko sukulaisia.

Näille sivuille palaan sitten reilun kahden viikon kuluttua kun olen palannut kotiin Thaimaasta. Sitten kerron matkakokemuksista elämäni ensimmäiseltä kaukoidan matkalta.

kotisivulle: http://www.kolumbus.fi/peska.hamalainen

Lokakuun 19. päivä

Viikko on mennyt taas kuin siivillä. Viime keskiviikko oli meikäläisen elämässä tärkeä päivä. Silloin tuli 10 vuotta edellisestä krapulasta. Ja se on aika paljon jo päivissäkin. Niitä oli silloin 3653. Tänään sitten juhlitaan näitä vuosia ryhmässä kakkukahvien merkeissä. Sepä tekee päivästä vielä tärkeän, koska Markku tulee Hyenin kanssa juhliin mukaan. (Kuvassa vuosipäivä kakut.) Jos ajattelen elämää taaksepäin, niin kylläpä on muutoksia tullut näiden 10 vuoden aikana.

Eipähän sitä entisessä elämässä olisi voinut kuvitellakaa kuinka elämä muuttuu, kun on raittiina. Olen sanonutkin monta kertaa, että lähes ainoa matkailumuoto oli kotiseutumatkailu asunolta Matinkylän ostarille tai jos olin Ylämaalla, niin Juopperista Rosita-baariin tai Korupirtille. Nyt matkailu on muuttunut aivan toisenlaiseksi. Matkakohteet ovat olleet viimeisen viiden vuoden aikana Alppien eteläpuoli. Ensimmäisen todellisen ulkomaanmatkan tein 2002 syyskuun alussa kylpylään Pärnuun. 2003 tein kolme kylpylämatkaa, mutta jo keväällä 2004 matka suuntautuikin Fuerteventuralle, Kanarian saarille. Näitä etelän lomakohteisiin suuntautuneita matkoja on ollut 16 ja 17. matkakin on jo varattu ja se suuntautuu Thaimaahan. Thaimaan matka alkaa 27.10 ja kestää kaksi viikkoa.

Tarina jatkuu keskiviikkona 21.10.. Maantai-iltana juhlittiin vertaistukiryhmässä vuosipäiviäni. Väkeä oli paikalla todella paljon ja mieliala korkealla. Markku ja Hyenkin tulivat kuten olivat luvanneet. Heti kun he olivat tulleet, niin Markku kysäisi, että onko meillä mitään tekemistä perjantaina iltapäivällä. Tähän totesin, että ei ole. Tulkaa sittten perjantaina kli 15 Espoon maistraattiin. Kysäisin, että onkos niinkuin naimisiin meno mielessä. Niinpähän se on ja Markku ja Hyen vihitään perjantaina Espoon maistraatissa. Jotenkin minulla on tunne, että meidän Markku saa hyvän vaimon.

Eilen tiistaina oli aurinkoinen päivä ja nyt taas on syksyisen synkkä päivä. Niinpä nämä syksyiset ilmat vaihtelevat ja meikäläinen selkävaivainen tuntee nämä sään vaihtelut selässä oikein hyvin. Lämpimällä ja kuivalla ilmalla en tarvitse niin paljoa särkylääkettä kuin tällaisena kolealla ja sateisella säällä.

kotisivulle: http://www.kolumbus.fi/peska.hamalainen

Viikko kuulumisia

Viikko on mennyt. Olarin seurakunta on saanut uuden kirkkoherran, Salla-Maria Viitapohjan. Oma toivomukseni oli, että kirkkoherra olisi ollut Kari Tuovinen, mutta näin ei kuitenkaan käynyt. Salla-Maria sai yli 50% kaikista annetuista äänistä, joten äänestystulos oli ihan selvä. Näin kävi, mutta elämä jatkuu.

Tiistaina lähdimme heti päiväpalaverin jälkeen ajelemaan Heinolaan. Säätieteilijät olivat lupailleet kylmeneviä ilmoja ja meillä oli tarkoitus lähteä ajelemaan Heinolasta Ylämaalle, joten talvirenkaat piti saada alle. tiistaina oli ihan mukava ajella, koska ilma oli syksyisen kaunis ja kuulakas. Luonto loisti auringon paisteessa kauniina ruskan väriloistossa. Keskiviikko aamuna kauneus oli hävinnyt ja vettä tuli kaatamalla. Ajattelimme, että renkaan vaihdosta ei taida tullakkaa mitään, mutta onneksi iltapäivällä sade taukosi ja pääsimemme vaihtamaan renkaat.

Torstaina heti aamusta lähdimme sitten ajamaan Ylämaalle. Perille saavuimme ennen puolta päivää. Ensimmäiseksi piipahdimme tervehtimään mummia. Tämä pysähdys ei viennyt paljoa aikaa, joten pienen keskusteluhetken jälkeen jatkoimme matkaa Juopperiin. Siellä meitä odottivat Anniina ja Aaro. Anniina oli jo kysynyt Elii-siskolta useampaan kertaan, koska ne Pekka-eno ja Unto oikein tulevat. Olipa pyytänyt Elliä soittamaan meille ja kysymään tuloamme. Anniinalla oli riemu saavuttuamme. Heti alkoi kuulua. Unto, mennään sinne... Unto, leikitään... Eipähän siinä Unton auttanut muu kuin alkaa touhuta Anniinan ja Aaron kanssa.

Perjantaina sitten vietettiinkin mummin syntymäpäiviä. Menimme sinne jo aamupäivällä,koskapappi oli luvannut tulla onnittelukäynnille ennen puoltapäivää. Rovasti Vanhanen saapuikin jo heti yhdentoista jälkeen. Enpähän ollut tavannutkaan Anttia useampaan vuoteen. Rovasti Antti Vanhanen on entinen Ylämaan kirkkoherra, nykyisin hän on Lappeen seurakunnan kappalainen. Ylämaahan kuuluu nykyään Lappeen seurakuntaan, koska katsottiin ettei se pienenä seurakunta voi toimia enää itsenäisenä, vaan se tulee liittää suurempaan. Näinähän tapahtuu myös kunnalliselämässäkin. Ylämaa yhdistetään Lappeenrannan kaupunkiin ensi vuoden alusta. Mummi vietti pirteänä 93-vuotispäiviään. (Kuvassa Helvi leikkaa päivänsankarille kakkua.)

Lauantaina palasimme Heinolaan ja tänään kotiin Matinkylään.

kotisivulle: http://www.kolumbus.fi/peska.hamalainen

Mikkelin päivä

Elämme Olarin srk:ssa mielenkiintoisia ja jännittäviä aikoja. Nyt on meneillään meidän kirkkoherran vaalit. Viime maantaina alkoi ennakkoäänestys ja se päättyi perjantaina. Tänään ja huomenna ovat varsinaiset vaalipäivät. Tulos julistetaan huomenillalla seurakuntalaisten illassa kirkolla. Salla-Maria oli saanut taakseen joukon seurakuntalaisten keskuudessa tunnettuja kannattajia, mutta eipä Karinkaan tukijoukkoa kovin tuntemattomaksi voi väittää. Uskon, että varsinainen kilpailu käydään Salla-Maria Viitapohjan ja Kari Tuovisen välillä. Tosin vaasalainen kappalainen Tuomo Klapuri saattaa nousta jonkinlaiseksi mustaksi hevoseksi, koska hänen vaalisaarnansa ja esiintyminen messun jälkeisessä haastattelutuokiossa oli erittäin hyvää. Mutta hän on tuntematon, kun taas Salla-Maria ja Kari ovat tunnettuja ehdokkaita seurakuntalaisten keskuudessa. Itse kuuluin Karin tukijoukkoon, koska katsoin, että Karilla on monia sellaisia etuja, joilla hän pystyy hoitamaan kirkkoherran virkaa ja joita muilla ehdokkailla on heikommat. Vaikka olenkin naispappeuden kannattaja niin silti katson, että Olarin seurakunnalla tulee olla mies kirkkoherrana. Karissa näen sellaisen kirkkoherran, jolle on niin seurakunnan työntekijän kuin seurakuntalaisenkin helppo mennä kertomaan huoliaan. Huomenillalla tiedetään, kuka on kirkkoherramme.

Viime tiistaiaamuna kävin terveyskeskuksessa hakemassa rokotuksia Thaimaan matkaa varten. Huomenna pitää hakea hepatiitti A rokote apteekista ja menna tiistaina ottamaan se. Samalla kun menen terveydenhoitajan vastaanotolle, menen laboratorioon. Omalääkäri haluaa seurata minun kolesteroli- ja sokeriarvoja, joten minun on käytävä laboratoriokokeissa keväisin ja syksyisin. Lääkärin soittaessa tulokset, niin samalla voin pyytää reseptit särkylääkkeeseen ja Sirdaludiin.

Jotenkin minua jännittää tuo lähtö Thaimaahan. Onhan sinne pitkä lento ja aivan vieraat olot. Tuo jännitys on ristiriitainen... odottavan jännittävä tai ehkäpä hieman pelottavan jännitävä... Odotan kuitenkin matkaa innolla. Lähtö on aika lähellä kolmen viikon kuluttua.

Viime keskiviikkoiltana vietettiin Keskustan Espoon kunnallisjärjestön 40-vuotisjuhlaa Lagstad Hembygdsgårdissa, Espoon joenrannalla. Joen toisella rannalla seisoi ylväänä Espoon keskiaikainen kirkko, nykyään Espoon tuomiokirkko. Juhlapuhujana oli Eduskunnan I-varapuhemies Seppo Kääriäinen. Juhlassa muistettiin joitakin aktiivijäseniä ansiokkaasta työstä Keskustan hyväksi Espoossa. Meikäläinenkin pääsi tuohon joukoon ja sain Keskustan hopeisen ansiomerkin. Tästä huomionosoituksesta olen kiitollinen.

Kotisivulle: http://www.kolumbus.fi/peska.hamalainen

Vanha mies (vana mees)

Niinpähän tuli taas eilen vuosi mittariin lisää. En oikein halunnut ilmoittaa, että kuinka paljon niitä tuli, niin kerroin vain, että ensi vuonna pääsen vanhuuseläkkeelle. Tästähän kaikki arvasivat, että 64 on mittarilukema.

Eipähän eilen oikein syntymäpäiviä vietetty. Aamupäivä meni AA:n Espoon alueen aluekokouksessa ja sieltä kiireesti valmistautumaan ryhmätoveri Esan hautajaisiin Honkanummen isoon kappeliin. Meitä oli muutama Kellari-ryhmäläinen tilaisuudessa mukana.

Onhan se kun tuo matkailukärpänen on päässyt puraisemaan ehkäpä liiankin syvältä, mutta minä en valita. Keskiviikkona tuli Tjäreborgilta ennakkoilmoitus torstain happy hour-matkoista. Meitäpän alkoi kiinostaa kahden viikon matka Thaimaahan. Lähtö olisi 27.10. Tutkailimme asiaa monelta suunnalta ja päätimme varata tuo matka. Reissukaveri on käynyt Thaimaassa, mutta minulle se on ihan vieraskohde. Eihän Thaimaan matka mikään halpamatka ole, mutta tämä tarjous mahdollistaa matkan sinne.

Torstaina Happu hourin alkaessa menin Tjäreborgin sivulle varaamaan matkaa. Varaus onnistui ihan hyvin ja ja matkan lopullinen hinta olisi 1812€. Matka pitäisi maksaa viimeistään 1.10.. Hetken kuluttua menimme uudelleen Thäreborgin sivulle katsomaan, että onko tuon lähdön kaikki matkat jo myyty. Sieltäpä tulikin ilmi, että kun maksaa matkasta hieman enemmän, niin lentokoneessa saa paikat, joissa on enemmän jalkatilaa ja hintaan kuuluu ruoka meno- että paluulennolla. Tämä matka olisi vajaat 100€ halvempi kuin ensimmäinen varaus. Hetken miettiyämme, päätimmekin muuttaa matkavauksemme tähän hiukan kalliimpaan matkaan. Varasimme uuden matkan reissukaverin tiedoilla ja peruimme minun tekemän matkavarauksen. 27.10.2009 klo 22.20 nousee TuiNordicin Boing 767 Helsinki-Vantaalta ja suuntaa nokkansa kohti Phuketin lentokentää. Lentoaika on 11 tuntia. (Nämä tiedot täsmäävät, jos kone lähtee ajoissa.) Phuketissa kohteena on Kata Beach ja hotelli Kata Sea Breeze ***.

Gran Canaria

Onpahan viime kirjoittelun jälkeen tullut tehtyä etelän lomamatka. Matkalle lähtö tapahtui ihan niinkuin salaa ja yllättäen. Pitääpä kertoa koko tarina, miten kaikki oikein tapahtui.

Toissa sunnuntaina kävimme katsomassa Teroa sairaalassa ja sovittiin Thainetin hoitoon liittyvistä kysymyksistä. sieltä katiin palattua menin katsomaan Aurinkomatkojen äkkilähtöjä ja sielläpä olikin tosi edullinen Alanyan matka. Hetken mietittyämme päätimme varata tuo matka. Aloitin varaamisen ja päästyäni maksusivulle, varausjärjestelmä antoi aloittaa matkan maksamisen. Olin syöttänyt visakortin tunnustiedot ja pankin varmistustiedot. Kone käski palata palveluntarjoajan sivulle. Tein niin ja silloin varusjärjestelmä jättikin minut Luottokunnan sivulle eikä siirtänyt minua takaisin Aurinkomatkojen sivulle kuten olisi pitänyt. En saanut varausnumeroa enkä mitään mikä olisi liittynyt Turkin matkaan. Jäimme epävarmoiksi siitä, että kuinka meille nyt oikein kävi. Saimmeko matkan vai veikö sen joku muu ihan nenän edestä? Eipä auttanut muu kuin odottaa aamuun ja Aurinkomatkojen toimiston avautumista. Aamulla heti yhdeksältä soitin Aurinkomatkoille ja tiedustelin matkavaraustamme. Eihän sitä sieltä löytynyt, kuten epäilimmekin eli joku toinen sai sen matkan emmekä me, vaikka olimme sitä niin toivoneet. Koska tämä matka meni poskelleen, niin päätin avata Finnmatkojen sivut ja tarkistaa sieltä äkkilähdöt.

Saatuani Finnmatkojen äkkilähtöjen sivun esille, niin sielläpä olikin heti ensimmäisellä sivulla äkkilähtötarjous Gran Canarialle ja lähtö olisi jo heti keskiviikkona ja ihan samaan hintaan mitä oli ollut Turkin matkakin. Totesin, että tuonne. Varasin matkan ja niinpä olimme valmiit lähtemään keskiviikkoaamuna Gran Canarialle. Koska matka oli ns. äkkilähtö, meillä ei ollut mitään tietoa siitä, mihin päin Gran Canariaa joudutaan ja minkälaiseen hotelliin. Yllätys yllätys! Keskiviikkoaamuna Tiaisen Aliisa vei meidät kentälle ja kuuden tunnin lennon jälkeen laskeuduimme Las Palmasin kentälle. Siellä opas kertoi, että meidän lomakohteemme on Bahia Feliz ja siellä hotelli Tres Vidas (kolme elämää). Mietimme, että minkähänlaiseen läävään sitä oikein joudutaan. Mutta yllätys, yllätys. Kun avasin huoneiston oven jäin huuli pyöreänä katsomaan huoneistoa. Suurempi yllätys oli vielä kun menin parvekkeelle. Hotellilla oli **** ja sen kyllä huomasi. Parveke oli tosi iso ja parvekeelta oli merinäköala. Tarkasteltuamme huoneistoa huomasimme, että kirjoituspöydällä oli ilmastoinnin kaukosäädin eli ilmastointi kuului huoneen hintaan. Illalla tervetulotilaisuudessa selvisi, että tallelokerosta ei tarvinut maksaa kuin 5€ pantti, jonka saisi sitten avaimen palauttaessa takaisin eli sekin kuului huoneen hintaan. (Kuvassa Tres Vidas)

Niinhän se viikko kului uiden ja aurinkoa ottaen. Perjantaina (11.9.) teimme bussimatkan Las Palmasiin. Siellä kävimme uimassa Playa Canterasin rannalla ja zumo de naranja naturalit nautittiin Santa Catalinan puiston katukahvilassa. Sunnuntaina päätimme lähteä tutustumaan Maspalomaksen kuuluille dyyneille. Aurinko paistoi ja meri oli sininen ja dyynien hiekka kuumaa ja pehmeää. Emme ehtineet uimaan, kun yllättäen alkoi kova tuuli ja dyynien hieno hiekka alkoi lentää tuulen mukana. Ihohan sai suorastaan hiekkapuhalluksen. Eipä auttanut muu kuin lähteä sieltä pois ja jättää aurinko-otto ja uiminen toiseen kertaan. Emme kuitenkaan tällä matkalla lähteneet enää uudestaan Maspalomakseen tai Playa del Inglesiin. (Kuvassa Maspalomaksen dyynit.)

Loput lomasta vietimmekin sitten hotellilla ja hotellin uima-altaalla. Reissukaveri pystyi käymään yhtenä päivänä meressä uimassa, mutta minulta se jäi haaveeksi kovan tuulen ja siitä aiheutuneen aallokon takia.

Lomakohteen Bahia Feliz on muuten ihan mukava. Alue on rauhallinen ja siisti. Ainoa heikko puoli tällä alueella on paikan hintataso. Se on korkea. Koska lähistöllä ei ole mitään isompaa asutuskeskusta, niin alueen basaarissa kaikki maksavat paljon. Ravintoloita oli joitakin, mutta mutta ne hinnat. Edullisimmat hinnat olivat kiinalaisessa ravintolassa ja Pepito's grillissä. Kummassakin paikassa kävimme syömässä kolme kertaa. Kiinalaisessa ravintolassa oli ysävällinen henkilökunta, kun taas Pepito's grillin henkilökunta vaikutti ensin ystävällisiltä ja palvehalukkailta, mutta sitten kaikki muuttui. Me emme syöneet alkupaloja emmekä huolineet jälkiruokaa. Ruokajuomana meillä oli vain vesi eikä kalliit viinit. Joten sielläpä päätettiin, että eihän noita tarvitse passata, koska eivät osta muuta kuin ihan vaan lämpimänruuan ja eikä niille kelpaa edes meidän tajoama likööripaukkukaan laskun yhteydessä. Toista oli kiinalaisessa ravintolassa. Siellä palvelu pelasi ja henkilökunta oli ystävällistä. (kuvassa Pekka ja kiinalisravintolan tarjoilija)

Tällainen oli reissulassien Gran Canarian matka ja kotiin keskiviikkona (16.9.) palasi tyytyväisenä kaksi matkailijaa ruskettuneena ja levänneenä.