27.12.2009

Vanha joulu, kuten meillä Ylämaalla puhuttiin joulusta, on ohitse. Tänään kerroin kappelilla, että ennen tätä ns. kolmatta joulupäivää kutsuttiin joulun pieneksi pyhäksi tai hungerinpäiväksi. Siitä minulla ei ole tietoa, mistä tuo sanonta hungerinpäivä oikein tulee, mutta muistan lapsena, kun vanhat ihmiset käyttivät tätä sanontaa ja että Leinon talolla pitivät hungerinpäivä tansseja. Ennen muinoin Säkkijärvellä ihmiset kävivät ropakoimassa juuri hungerinpäivänä. 50-luvulla ainoastaan lapset harrastivat enää ropakointia. Ropakot pukeutuivat tuntemattomiksi ja kiersivät talosta taloon "kerjäämässä". Olen joskus ajatellut, että tuo sana hungerinpäivä tulee ruotsinkielen sanasta nälkä hunger. Eli ihmiset pukeutuivat kerjäläisiksi ja kiersivät ns. nälkäisinä kerjäämässä jouluherkkuja. Tämä on vai oletus.

Omat jouluvalmistelut olivat aika vaatimattomat. Asunto siivottiin vain "ryssäksi". Tiistaina 22.12. paistoin maustekakun, täytekakkupohjan ja torttuja. Keskiviikkona siivottiin mitä siivottiin. Silloin laiton joulukoristeet eli tonttuja ikkunoihin, kattolamppuun ns. joulumobilen ja stereoiden päälle siine kuuluvat joulukoristeet. Aattona korstelin joulukuusen laitoin pöydille joululiinat ja kynttilät pöydille. Siinäpä kämppä olikin valmiina ottamaan joulun vastaan. Päätimimme, että Gräsan hautausmaalle mennään ajoissa, koska siellä tulee iltapäivällä olemaan kova ruuhka, jotem lähdimme käymään siellä jo aamupäivästä. Iltapäivällä joulusaunan jälkeen puhtaana poikana oli valmis ottamaan itsekin joulun vastaan. Aattoilta meni syöden perinteisiä jouluruokia ja tunnelmallista iltaa viettäen. Jättäen mielestä kaiken kiireen ja touhun.

Joulupäivän aamu koittaessa heräsin katsomaan jouluaamun jumalanpalvelusta Espoon tuomiokirkosta. Sieläpä olikin saarnaamassa meidän entinen kirkkoherra Antti Kujanpää eli Kujis kuten häntä kutsuimme. Ennen puolta päivää lähdimme messuun Matinkappeliin. Heikkisen Leena soitti aamupäivällä ja kysyi kyyti messuun. Olemmehan kuljettaneet Leenaa messuun aina kun se on opllut vain mahdollista, joten nyttenkin Leena sai kyydin messuun. Minulla oli tehtävä messussa. Olin avustamassa messussa eli tehtäviini kuului lukea päivän ensimmäinen lukukappale avustaa ehtoolisen jaossa.

Eilen tapanin- eli tassunpäivänä soitteli eräs ystävä ja ilmoitti tulostaan päiväkahville. Olimme sopineet kahveista joulupäivänä kirkkokahveilla. Ystäväni kysyi, että voisiko hän hakea erään toisen ystävän mukaan. Eipähän meillä ollut mitään sitä vastaan. Meilläpä olikin ihan mukava iltapäivä täällä. Aika meni kuin siivillä ja meilläpä meinasi tulla kiire jo saunaan omalla saunavuorolla.

Nyt alamme valmistautua uuden vuoden 2010 tuloon.

kotisivulle: http://www.kolumbus.fi/peska.hamalainen

Joulun lähestyessä

Jouluun on 9 yötä, sanottiin radiossa. Viikonloppuna kylmentynyt ilma ja maahan satanut lumi saa aikaan sen, että luontokin on valmistautunut jouluntuloon. Sää ennusteet lupailevat koko Suomeen valkean joulun. Mikäs sen mukavempaa olisikaan kuin jouluaattona tulisi taivaalta hiljalleen lumihiutaleita. Hiljaa leijuvat lumihiutaleet rauhoittavat, ainakin minun, mieltä ja saavat aikaan oikean joulutunnelman.

Viime viikonlopun vietimme Ylämaalla. Menimme sinne torstaina ja maantaina lähdimme pois. Olihan se ihan mukavaa käydä tapaamassa äitiä ja muitakin sukulaisia siellä. Äit' Saimi oli oikein tyytyväinen käynnistäni. Sunnuntai-ilta kruunasi sitten todella Ylämaalla käynnin. Pääsin lapsuusajan kotikirkkoon laulamaan kauneimpia joululauluja. Kylläpä siinä kirkon penkissä istuessa tuli monia kauniita muistoja mieleen. Jo kirkkoon mennessä tuli lapsuusajan jouluaamut mieleen, kun näki kirkkaasti valaistun Ylämaan kirkon. Lapsena siellä tulikin oltua paljon, koska lauloin seurakunnan lapsikuorossa. Joka jouluaamu kuoro lauloi aamupalvelussa samoin jouluiltana Jouluvesperissä. Lapsen silmissä se oli taivaallisen kaunis näky, kun kauniisti valaistu kirkko seisoi ylväänä kirkonmäellä ja sitähän se oli nytkin. Kirkon sisällä loisti joulukuusi ja kattokruunut kirkkaina. Olihan siinä jotain uuttakin, mitä ei ollut sielä 50 vuotta sitten, mutta silti perustunnelma oli entisenlainen. Kotimatkalla poikkesimme Karhulassa reissukaverin veljellä kahvilla.

Nyt alkaa valmistautuminen Vapahtajamme syntymäjuhlaan. Ensi sunnuntaina olen ehtoollisavustajan Olarin kirkossa ja joulupäivänä minulla on avustusvuoro Matinkappelissa.
Hyvää joulun odotusta lukijoilleni.

Kotisivu:http://www.kolumbus.fi/peska.hamalainen

Adventin aika

Pari viikkoa on taas kulunut. Thaimaan matkan rasitukset ovat takana päin ja matkasta ei ole kuin kauniit muistot. Onhan tässä kahden viikon aikana sattunut kaikenlaista. Toissa sunnuntaina lähdimme Heinolaan heti messun jälkeen. Olihan meillä asiaakin sinne. Auto, jolla olimme ajelleet viime tammikuusta, pitäisi katsastaa marraskuun loppun mennessä ja päätöksemme oli, että me emme katsasta sitä enää. Olimme kysyneet kaverilta, jolta Opel oli ostettu, että olisiko hänellä nyt sopivaa ajopeliä meille. Hän kertoi, että hänellä olisi Sitikka ja Volvo. Meitä ei oikeastaan kiinostanut kumpikaan merkki, mutta päätimme mennä katsomaan. Hänelläpä olikin pihassa Mazda 323F eli ns. Teinimadza. Kysyttäessä tämän auton hintaa, kaveri ilmoitti, että hän on aikonut pitää sen itsellään. Koska meitä eivät kiinostaneet Sitikka ja Volvo, niin päätimme tehdä tarjouksen tästä Madzasta. Olihan se vasta katsastettu, joten sillä oli ajoaikaa jäljellä vielä vuosi. Teimme tarjouksen ja se oli jopa hiukan liian korkea, mutta me tarvitsisimme auton, jolla pääsee kauppaan, Henolaan ja Ylämaalle. Kaveripa hyväksyikin tarjouksemme ja niin teimme kaupat. Nyt ajelemme Madza 323F:ää, joka on vm -92.

Meillä oli Heinolasta kiire Espooseen, koska olimme varanneet Tukholman risteilyn viime keskiviikolle. Saan Viking Club tarjouksia ja tämäkin risteily kuului tarjouslähtöihin. Menomatkalla kävimme syömässä Vikingin joulubuffee. Yleensä se on hyvä, mutta tällä kertaa buffee tuotti pettymyksen. Kyllähän pöydässä oli herkkuja jos jonkin sorttista, mutta jotakin puuttui. En vaan osaa sanoa, että mitä. Lämmin kinkku oli ihan kuin jonkun edellisen kattauksien loppu romppeet eli vadissa oli vain pieniä kinkun paloja. Kalapöytä oli tavanomainen... graavi-, kylmäsavu-, lämminsavulohta, matjee- ja sinappisilliä, mätejä, katkarapuja ja erillaisia silakoita eli ei mitään uutta ja yllätyksellistä. Kylmätkään leikkeleet eivät poikenneet tavanomaisesta. Voihan tämä olla niinkin, että nykyisin syö ihan tavallisestikin sen verran hyvin, että tällainen buffeepöytä ei ole enää mikään juhlaateria.

Viime sunnuntaina oli ensimmäinen adventti. Olin ollut useana edellisistä adventeista ehtoollisavustajana Olarin kirkossa, mutta nyt olin päättänyt, että tämän adventin istun messussa ihan tavallisena messuvieraana. Meillä Matinkappelissa oli ensin messu ja sen jälkeen vietettiin matinkyläläisten adventtijuhlaa. Juhlassa oli pientä ohjelmaa, puuroa ja torttu kahvit.

Nyt alamme valmistautua viettämään Vapahtajamme syntymäjuhlaa vanhojen perinteisten tapojen mukaan.

http://www.kolumbus.fi/peska.hamalainen