Heinolassa

Viikko Fuerteventuralta paluun jälkeen matka suuntautui Heinolaan. Olimemme päättäneet Heinolaan menosta jo aikaisemmin, koska Lahdessa on Katulähetyspäivät 12. - 14.2. Reissukaverin passi on menossa vanhaksi ja se pitää uusia. Reseptejä on jä'tetty Heinolan terveyskeskukseen jo marraskuun lopulla ja ne pitää hakea sieltä pois. Joten asiaa on itähämäläiseen pikkukaupunkiin. Niinpä viime sunnuntaina (7.2.) lähdimme ajelemaan kohti Heinolaa. Matkalla ihastelimme Etelä-Suomen kauniita talvisia maisemia. Joissakin kohden, jossa oli kallionleikkaus, oli vettä virrannut kallioseinämää pitkin ja jäätynyt mahtaviksi jääputouksiksi tienvarteen. Puut olivat paksun tykkilumen peittämiä. Maisema oli todella kaunis. Saavuimme puolenpäivän aikoihin Sinilähteelle. Kylläpä sitä lunta oli täälläkin paljon.

Maanantai aamuna tapasimme kaverin, jolta olimme ostaneet marraskuussa nykyisen kulkupelimme. Valitimme hänelle takaa kuluuvasta ihmeellisestä lotinasta. Sivimme, että viemme auton hänen tarkastettavaksi. Äkkiäpä selvisi, mistä tuo ihmeellinen ääni oikein tuli. Oikeanpuoleine takaiskunvaimentaja oli yläpäästään aivan irti. Iskunvaiment6imen kiinnike oli ruostunut ja irronnut. Eipähän siinä mitään. Autohan oli korjattava, jos sillä meinaa ajella. Uusi varaosa tilattiin ja niinpä sitä olitiin ainakin vuorokausi ilman autoa ja pakko tyytyä siihen mitä jääkaapista löytyy tai haettava tarvittavat ruuat läheisestä K City-Marketista. (Tämähän meikäläiselle S-ryhmän kannattajalle oli kova pala.) Tiistaiaamuna olin odottamassa korjaajaa tienvarressa kahdeksalta, koska uusi varaosa olisi liikkeessä heti aamusta. Osa haettiin ja kaveri pääsi asentamaan uutta osaa ja laittamaan meidän punaista maantien nielijää ajokuntoon. Reissukaveri meni apumieheksi. Noin tunnin aherruksen jälkeen meillä oli taas auto alla.

Korjauksen jälkeen hoidettiin asiat jotka pitkin hoitaa kuten uusi passi ja lääkäri. Meillähän oli tarkoitus mennä viikonloppuna Lahteen Katulähetyspäiville. Reissukavein käytä tiistaina Heinolan srk:n diakoniatoimistossa, niin sielläpä selvisi, että kyllä sinne voi mennä, mutta kaikki paikat on varattu jo tammikuussa. Katselimme päivien ohjelmaa ja totesimme, että perjantain ohjelmassa olisi seminaari "Jaksaako auttaja auttaa" olsi mielnkiintoinen, mutta sen kesto on noin parituntia ja välissä ruokailu, joten päätimme harkta menoa. Lauantain ohjelmasssa ei ollut mitään mielenkiintoista. Lopullinen päätös oli, että mennään sunnuntaina vain Lähden ristinkirkkoon katulähetyspäivien messuun.

Kauniit talvipäivät ovat jatkuneet koko viikon täällä Heinolassa. Kotiinpaluu koittaa tiistaina eli sitten kun reissukaveri on saanut uuden passin taskuunsa.

Kotisivulle: http://www.kolumbus.fi/peska.hamalainen

Lomamatka Fuerteventuralle

Tammikuun 13. päivä menin AM:n sivuille katsomaan äkkilähtöjä. Kas kummaa, nytpä olikin sellainen lähtö, mikä alkoi kiinostamaan tällaista vanhempaa Reissulassea ja hänen reisssukaveriaan. Kohde olisi Corralejo ja siellä hotelli Fuentepark. Lähtö olisi seuraavana sunnuntaina 17. päivä. Totesimme, että tuona aikana ei ole mitään tärkeää, joten mikään ei estä meitä lähtemästä Fuenteventuralle. Olimmehan viettäneet 6 vuotta sitten kaksi viikkoisen tuolla karun kauniilla saarella ja todenneet, että tänne voisi tulla vielä uudelleen. Nythän toiveemme toteutuisi. Varasin matkan. Varauksen jälkeen tarkastin, että onkos viellä paikkoja jäljellä, mutta eipä niitä ollut enää yhtään, joten taisimme saada viimeset paikat. Sunnuntaiaamuna olimme valmiit lähtemään. Matka Finairin lennolla sujui hyvin, vaikka penkissä olikin ahdasta tällaiselle 100 kiloiselle perhoselle. Perille päästyä Fuerteventuran lentokentälle, meidät otti vastaan kesäisen lämmin Kanarian saarten ilma. 40 m inuutin ajomatkan jälkeen saavuimme Corralejoon ja apartimentos Fuenteparkiin. Aurinko paistoi lämpimästi ja tulokahvit pystyi nauttimaan kaksion terassilla. Seinä naapuritkin olivat tulleet samalla koneella ja illalla tervetuliaista palatessa selvisi, että he ovatkin heinolallaisia kuten reissukaverinikin. Keskustelussa selvisi, että heillä opn paljon yhteisiä tuttuja, josta osan tunsin minäkin. Ensimmäinen viikko oli lämmin. Päivällä lämpötila auringossa kohosi lähelle +40 astetta (varjossa +22 - +24). Yölläkään ei ollut kylmä, koska aamiaisen pystyi syömään huoneiston terassilla. Uima-altaan aurinkotuoleissa paistatteli päivää pohjolan talvesta tulleita valkoisia haamuja, joiden väri pikku hiljaa alkoi muuttua ruskeammaksi ja ruskeammaksi. Iltasin harkittiin mihin mentäisiin syömään. Meidän vakiintuneeseen tapaan kuuluu Kanarialla kuten myös muualla Espaniassa, että ensimmäisen illan ruoka on paella ja niin se oli nytkin. Sataman läheltä löydettiin sopiva kalaravintola, jossa päästiin herkuttelemaan tuosta perinteisestä espanialaisesta ruuasta. Muut illat olivatkin sitten vapaita eli mistä vain löytyy hyvää edullista ruokaa tyydyttämään kahden nälkäisen matkamiehen ruuantarpeen. lähellä Fuentepark hotellia oli mielestämme hyvä kiinalainen ravintoa China Town ja grilliravintola Poco Loco. Kumpaakin voin suositella. China Townin ainoa huonopuoli oli kallis vesi (1/3l aqua sin cas maksoi 1,95€). Oluttakin olisi saanut halvemalla, mutta sehän ei meille kelvannut. Toinen viikko ei ollut yhtä lämmin kuin ensimmäinen, mutta ei hätää. Vuokrasimme auton kolmeksi päiväksi. Emme vuokranneet sitä AM:n oppaiden suosittelemasta paikasta, vaan hotellin läheltä olevasta autovuokraamosta. Heillä oli tarjous kolme päivää kahden päivän hinnalla eli 65€. Takuumaksu oli 50€, jonka sai pois auton luovutuksen yhteydessä. Autossa oli kaikki vakuutukset, joten se ei kaivannut muuta kuin ajoa Fuerteventuran teillä. Ensimmäisenä ajopäivänä kävimme Cotillon kalastajakylässä ja siellä laguuniranalla ja majakalla. Cotillosta ajoimme Antiquaan, jossa nautimme lounaan paikallisessa kyläravintolassa. Antiquasta ajelimmekin sitten Rosarion kautta takaisin Corralejoon. Toisena päivänä kohteemme oli Jandia ja sen pitkä hiekkaranta. Jandiaan emme ajaneet suorinta tietä vaan tutuistuimme saaren entiseen pääkaupunkiin Betancuriaan. Betancurian tie olikin varsin mielenkiintoinen. Heti kun olimme lähtenee Antiquan tienristeyksestä koti kaupunkia tie alkoikin kohota yhä ylemmäksi ja muuttui serpentiiniksi. Korkeimmalla kohdalla oli kahden saaren viimeisimmän kuninkaan patsaat ja näköalapaikka. Olipa huikeat näkymät saaren pohjoisosaan. Tästä tie laskeutui alas Betancuriaan. Betancuriassa tutustuimme kaupungin kirkkoon, joka oli 1600-luvulta. Täältä lähdimme ajamaan kohti Pajaraan. Nytpä tie olikin mielenkiintoinen, sillä se nousi lähes 600 m korkeuteen ja oli oikea serpentiininen vuoristotie. Meikäläinen apukuskin paikalla ei oikein uskaltanut katsoa oikealle, koska siellä silmiin osui syvä rotko. Eipä hätää siitäkin tieosuudesta selvitiin. Kohta edessä olikin Jandia ja sen majakka ja hiekkaranta. Jossa vietimme pari tuntia aurinkoa ottaen. Torstai olikin sateinen päivä, joten autoilu jäi vain pieneen kierokkseen ja tutustumiseen pääkaupunkiin ja sen yhteen kauppakeskukseen. Sieltä palasimmekin kaatosateessa takaisin Corralejoon. Loppuloma menikin sitten vain uima-altaalla aurinkotuolissa loikoillen ja aurinkoa ottaen. Sunnuntai-iltana palasi kotiin kaksi Fuerteventuran lomaan tyytyväistä matkailijaa.