Torstaina 17.11.2011

Marraskuusta on kulunut jo puolet. Noin viikon kulkuttua vietämme jo ensimmäistä adventtia ja aloitamme uuden kirkkovuoden. Onpahan tässä aikaakin kulunut viimesestä kirjoituksestani tänne ploggeriin. Lokakuussa piipahdimme Ylämaalla viettämässä Anniinan synttäreitä. Anniina on jo iso 6 vuotias esikoululainen. Samalla toimme talvirenkaat Juopperin navetasta.

Heti alku kuusta kävimme Heinolassa. Olihan sillekin käynnille tarkoitus. Lokakuu oli vaihtunut marraskuuksi ja autoon sai laittaa talvirenkaat alle. Eihän niillä kiire olisi ollut, mutta saihan samalla kesärenkaat Heinolan varastoon, jossa ne eivät ole niin helposti pitkäkyntisten saaliina kuin täällä Matinkylässä. Nyt taas oli vorot vierailleet naapureiden kellarikomereoissa. Tällä kertaa meikäläisen kanaverkkokoppi säästyi luvattomista vierailijoista.

Tämän syksyn aika on meikäläiselle sattunut sellaisia tapahtumia, joista en olisi ikipäiviänä osannut kuvitella itselleni tapahtuvaksi. Erään tapahtuman alkusanat puhuttiin touko- kesäkuun vaihteessa ollessani Ylämaalla. Juttelin Facebookissa Kari Tuovisen kanssa ja Kari oli tehnyt Matinkylän leijonille, jonka jäsen hän on, fanisivut ja hän lähetti sen minulle. Laitoin siihen, että tykkään ja kysäisin Karilta, että merkitseekö tämä sitä, että hän pyytää minua jäseneksi Lions Clubiin. Kari vastasi, että ei, mutta kyllähän sinä voisit tullakin, jos kiinnostaa. En heti osannut vastata, mutta sovittiin, että palataan syksyllä uudestaan asiaan. Elokuussa sanoin Karille tavatessamme, että kyllähän minä voin tulla mukaan Lionsien toimintaan, jos minut hyväksytään. Sain kutsun clubin syyskuun kuukausikokoukseen. Siellä käsiteltiin ensimmäisen kerran jäsenyyttäni ja silloin se hyväksyttiin. Seuraavan kerran jäsenyyttäni käsitteli clubin hallitus lokakuun alku puolella. Sieläkin jäsenyyteni clubissa hyväksyttiin. Kolmas käsittely oli sitten vuorossa clubi lokakuun kuukauskokouksessa. Tässä kokouksessa minut hyväksyttiin LC Espoo Matinkylän jäseneksi. 

 Toinen merkittävä tapahtuma lokakuussa oli se, että raitistumisestani on kulunut 12 vuotta. Tarkka päivämäärä oli 14.10.1999, kun podin tällä erää viimeisen itseaiheutetun päänsäryn. Eipähän kukaan silloin  syksyllä 1999 olisi tuosta lyönyt vetoa, että näin käy. Kuulin jopa yksi vuotispäivilläni, että joku oli odottanut sitä, kun saan asiani kuntoon lähden heti takaisin juomaan, mutta eipä silloin käynyt niin eikä ole ainakaan vieläkään niin tapahtunut. Nyt joudun pyytämään omalta korkeammalta voimalatani, Jumalalta, ettei niin kävisikään. Ilman vertaistukea tämä ei olisi onnistunut. Koen tuon Lions Clubin jäsenyyden kuin monen muunkin viime vuosina elämääni tulleen hyvän asian ns. raitteiuden roiskeeksi. Olen saanut elää nämä viimeiset 12 vuotta ihan tavallista tavallisen ihmisen normaalin elämää, elämään kuuluvine iloineen ja murheineen. Tästä kiitokseni Jumalalle, jonka armosta näin on käynyt.

Tänään viettää meidän Santeri syntymäpäiviä. Santerille täytti tänään 9 vuotta. Lauantaina ajelemme Pornaisiin syömään Santun synttärikakkua.

Syyskuun sateita



Tukholma

Mietiskelin elokuun alkupuolella, että Tukholman risteilyn jälkeen lähtisimme jonnekin muualle loppukuusta. Niinhän siinä kävikin, että vietimme kahden viikon loman Alanyassa, Turkissa.

Elokuun puolivälin paikkeillä lähdimme meidän normaalille Tukholman risteilylle ms Mariellalla, joka on suosikki laivamme Helsinki - Tukholma linjalla. Risteily ohjelmamme on yleensä illallisbufee ja meriaamiainen menomatkalla ja paluumatkalla syömme laivan Tapas ravintolassa. Tukholmassa lounaamme on joko nakkikioskin nackkorv med bröd tai kebab med bröd Hötorgetin kauppahallin kebabravintolassa. Joka Tukholman matkalla on jotenkin  pakko vaikka se taitaa olla itse tehty käynti Ahlénsin levyosastolla. Tällä matkalla käsiini osui ABBA:n neljän levyn levykokoelman. Kokoelma ei ollut mitenkään hinnalla pilattu, sillä se maksoi noin 14€ ja levyillä on lähes kaikki suosituimat ABBA:n levytykset.

Maisema makuuhuoneesta

Tukholmasta paluun jälkeen lähdimmekin kahdeksi viikoksi sinne Alanyaan, Turkkiin. Olimme varanneet Aurinkomatkoilta kahden viikon loman meille niin tutusta hotelli Isabellasta. Heti varauksern jälkeen ilmoitin Alille, että tulossa ollaan ja että varaapa meille hyvä huone. Isabellaan saavuttuamme saimme huoneemme, huomasin, että huoneemme oli 5. kerroksessa. Huoneen numero 507. En heti tajunnut missä kohtaa sellainen huone on, mutta selvisihän se, kun saavuimme kerrokseen. Viime syksynä huoneemme oli ollut 207 ja nyt 507. Huoneet olivat samalaiset, mutta eri kerroksissa. Saapumisen jälkeen menimme syömään allasbaariin, niin Ali kysäisi. "Pekka onko hyvä huone. Viime syksynä 207 ja nyt 507." Pakkohan minun oli kiittää Alia ja todeta, että huoneen sijainti oli hyvä. Kaksi viikkoa meni nopeasti. Alanyassa vain sattui tuo kaksi viikoinen olemaan todella kuuma ja helteinen. Korkeimmillaan päivälämpötila oli parvekkeellamme varjossa +35° ja yöllä, huolimatta ilmastoinnista, joka oli tehoton, +26°. Eipä pohjolan pojan olo oikein kotoisalta tuntunut. Ruokapakkamme oli tälläkin kertaa Sultan Sofrasi. Sultanin tarjoilijat totesivat, että tämäpä yllätys todella miellyttävä yllätys, kun menimme ensimmäistä kertaa syömään. Meikäläinen selkävaivaisena en paljoa päässyt hotellilta oikein mihinkään. Yhden kerran kävin Alanyan keskustassa. Kävimme vihannesmarkkinoilla ja Mehmet Lederissa korjoittamassa sieltä ostettuja reissukaverin liivejä. Dolmuksella pääsimme keskustaan hyvin ja siellä hiukan käveltyäni en voinut lähteä enää hotellille kävelle, vaan paluumatka pitikin tehdä taksilla.

Suuressasuossa

Syyskuun sää on ollut sateinen. Sunnuntaina selvisi, että
alkuviikko olisi poutainen, näin ollen päätimme, että nyt onkin aika lähteä käymään Ylämaalla, koska on aika saada talven sienet kerättyä ja suolaan. Maanantai aamuna lähdimmekin ajelemaan kohti Ylämaata. Päästyämme Ylämaalle Elli-sisko tuumasi, että lähdetään päiväkahvin jälkeen Suureensuohon sienestämään. Paras olisi lähteä nyt tänään, koska huomiseksi, tiistaiksi, on luvannut sadetta. Päiväkahvin jälkeen lähdimme sienestämään. Vajaan tunnin metsässä olon jälkeen sieniä oli kassillinen ja sienestäjän päässä lauma hirvikärpäsiä. Suurestasuosta paluun jälkeen kävimme vielä katsomassa löytyisikö talon takaisessa metsikössä jotakin kerättävää. Löytyihän sieltäkin. Sientenpuhdistamisen jälkeen totesimme, että meillä on 15 l sieniä keitettävänä. Kolmen ryöppäyskerran jälkeen sieniä oli noin ½ ämpäriä eli viitisen litraa. Niitä on sen verran, että saadaan talvella joskus tehdä sienisalaattia tai sienikastiketta. Tiistain vietimme Korpelassa. Olimme sen verran tärkeitä, että Anniinakin oli ottanut sen päivän vapaaksi eikä mennyt eskariin. Eilen palasimme kotiin tyytyväisinä saaduista sienistä.

Sunnuntai 7.8.2011

Onpahan taas mennyt aikaa, kun viimeeksi kirjoittelin tänne bloggeriin ajatuksiani. Toukokuussa olin palannut kolmen viikon Alanyan matkalta kotiin ja nyt on jo elokuu ja loma jatkuu Heinolassa. Touko- ja kesäkuun vaihteen vietin Ylämaalla. Olin luvannut Elli-siskolle, että ostan hänen vanhan auton. Tiina oli ostanut itselleen uuden auton ja vanha jouti äidille. Madza, jolla olimme ajelleet noin 1½ vuotta alkoi olla siinä kunnossa, että katsastumises olisi syksyllä käskenyt ajamaan sen suraan Kuusakoskelle. Joten oli parempi ostaa uudempi ajopeli ja nythän pääsimme auton vuosimallissa jo tälle vuosituhannelle. Kesäkuun alkupuolella vietin reissukaverin kanssa kolmen päivän miniloman Tallinnassa. Hotelliksemme olimme valinneet tällä kertaa Metropolin. Kylläpä täytyy heti todeta, että Metropol ei ole mitenkään hotellien aatelia, vaan ihan jotain muuta, mutta tärkein asia oli, että on katto päänpäällä. Kylläpä seuraavan Tallinnan matkan hotelli tulee olemaan Viru. En se tasoltaan aivan eriluokkaa kuin Metropl ja hintakaan ei ole monta euroa kalliimpi. Olimme monesti puhuneet ratikka-ajelusta Tallinnasssa, mutta nyt tuntui, että ei onnistu tälläkään matkalla, koska ilma oli todella lämmin (+31º). Koska olime päättäneet että teemme sen ja niin me sen sitten teimmekin. Heti ensimmäisenä päivänä ajelimme Ratikalla nr 1 Keskustasta Kadriorgin puistoon. Puistopa olikin meille molemille miellyttävä yllätys. Heti portilla on iso lammikko, jonka keskellä on saari ja saarella huvimaja. Puistossa on Viron presidentin linna ja Pietari Suuren rakentama rokokoo palatsi (kuvassa). Täytyy todeta, että Tallinasta löytää sellaista, josta voi vain Helsingissa unelmoida. Onhan toki sellaisiakia, joita on Helsingissä, joista Tallinna saa vai unelmoida. Illalla valitsimme ruokapaiksi Raekoja platsilla olevan uuden viroilaista ruokaa tarjoavan ravintolan "Liisu juures" eli suomeksi Liisan luonna. Ruokalistalla oli mehevää possua ja hapankaalia ja se oli todella hyvää. Sen on totta, että Vanhan kaupungin ravintoloiden hintataso on Helsingin tasoa, mutta kyllä sitä joskus voi vähän nauttia ja jos on vielä pientä juhlan aihetta.
Seuraavana aamuna aamiaisen jälkeen lähdimme liikkeelle ja tarkoitus oli jatkaa Tallinnan raitiotielinjojen tutustumiseen. Ranna maanteellä nousimme ratikka nr. 1:een, mutta nyt suuntana oli Kopli joka on Põhja-Tillinnassa. Matkalla Kopliin näimme satamalauturissa kaksi vanhaa Tallink-linjan autolautaa, Fantasian ja Vana Tallinnkin. Olikohan ne menossa romuttamoon vai olivatko ne myynnissa jonnekin Välimerelle, sillä sinnehän Tallink on myynnyt vanhoja laivojaan saarten väliseen liikenteeseen. Harmittelimme kuumassa ratikassa istuessamme, että emme ottaneet vesipulloja mukaan, vaikka senhän pitäisi sellaisella heltellä olla itsestään selvyys. Onneksi ratikan viimeisellä pysäkillä oli kioski, josta saimme ostaa juomista. Koplista otimmekin sitten ratikan nr. 2, joka liikennöi Kopli - Ülemiste väliä. Tällä ratikalla ajoimme Tallinnan Keskustorille. Harvoinpa sitä saa hyvää kahvia ja marjapiirakkaa siihen hintaan, mitä saimme torin pinessä kahviossa. Kaksi kahvia ja kaksi marjapiirakkaa maksoivat vajaat 2€. Eipä voi hintaa sanoa kalliiksi. Keskustorilta lähdimme ratikalla 4 kohti Tondia. Tuo linja ei ollut mitenkään sellainen, jossa olisi paljon nähtävää, mutta tulihan se siltikin katsottua. Nämä ratikka-ajelut oli nyt hyvä tehdä, koska Tallinnassa kaikissa yleissä liikennevälineissä yli 65 vuotiaat matkustavat ilmaiseksi. Tämä tuli todistettua, kun Kopliin mennessä ratikkaan tulivat lipputarkastajat. Näytin vain henkilökortin, niin tarkastaja vain kiitti eli kaikki oli OK.
Tallinnasta paluun jälkeen olikin lähtö Heinolaan kesän viettoon. Näin kesä on mennyt ilman mitään suurempia seikkailuja. Muutama viikonloppu Ylämaalla ja Elli-siskon vierailu Heinolassa on piristänyt kesää. Viikolla piipahdimme Pornaisissa Marjalla, koska olin luvannut käydä tervehtimässä tytärtä ja hänen perhettään. Nyt emme tavanneet Samia, joka oli töissä, mutta Santerin tapaaminenhän se tärkeintä oli, koska en ollut tavannut poikaa sitten viime tammikuun ja äidin hautajaisten. Elokuu jatkuu nyt siten, että 1½ viikon kuluttua lähdemme risteilylle Tukholmaan ja loppukuusta mahdollisesti jonnekin muualle, mutta minne sitä ei vielä tiedä.

Torstai 19.5.2011

Onpahan aikaa kulunut ja vettä virrannut Gräsanojassa, kun viimeksi kirjoittelin ajatuksiani tänne bloggeriin. Eduskunta vaalit käytiin kuukausi sitten ja niinhän siinä kävi, että perussuomalaiset saivat sellaisen vaalivoiton, johon kukaan ei olisi uskonut. Keskusta tipahti tosi rajusti, mutta niin tipahtivat myös kokoomus, demarit ja vihreät. Ainoa vaalivoittaja oli perussuomalaiset. Kokoomus ja demarit riemuitsivat "vaalivoitosta", vaikka molemmat menettivät paikkoja. Se mikä meikäläistä harmitti eniten, oli tuo keskustan raju alaspäin meno eduskunnan suurimmasta puolueesta neljänneksi suurimmaksi. Se ei tuntunut ollenkaan hyvältä. Se mikä tähän johti, on tutkimuksen arvoinen asia. Oma käsitykseni on, että keskusta unohti päähallituspuolueena omat kannatjat ja keskittyi ainoastaan hallitsemaan. Enpä usko, että vaaliraha- ja muilla sotkuillakaan kannatusta olisi saatu lisättyä. Vaalikeskusteluissa Mari Kiviniemi joutui puolustelemaan hallituksen päätöksiä, jotka eivät olleet aina äänestäjille mieleen. Puheenjohtaja Kiviniemi ilmoitti heti vaali-iltana, tulosten selvittyä, että Suomen Keskusta jää oppositioon eikä lähde mukaan hallitusneuvotteluihin. (kuvassa äänestyslippujen leimaaja.)
Vaalien jälkeisenä keskiviikkona (20.4.) kaksi Reissulassia pakkasi matkalaukkunsa ja matkusti kolmen viikon kevätlomalle Alanyaan, Turkkiin. Olimme varanneet matkan jo helmikuussa ja tämä oli meikäläisen neljäs lomamatka Alanyaan. Aikesemmilla matkoilla matkanjärjestäjänä oli ollut Aurinkomatkat, mutta tällä kertaa lähdimmekin Tjäreborgin matkalle. Hotellimme oli SunFamily Erkaptan ****. Hotelli oli hyvä ja sen sijaintikin oli hyvällä paikalla, mutta jotakin siinä huoneistohotellissa oli, mistä en pitänyt. Missään aikaisemmassa hotellissa ei ollut yhtä päällekäyvää ravintolan henkilökuntaa kuin tuolla Erkaptanissa. Hotellin aulassa oli pieni tekstiilimyymälä ja sen hoitaja oli kuin herhiläinen tyrkyttämässä samoja rättejä, joita basaari oli pullollaan ja halvemmalla hinnalla.
Tällä matkalla saimme kokea sellaista, mitä olimme halunneet kokea aikaisemmilla matkoillamme Alanyaan nimittäin hamam eli turkkilainen sauna, Taurus-vuoristo ja Kale-kukkula. Lankalauantaina olimme syömässä kantaravintolassamme, Sultan Sofrassa. Kysäisin paikan isännältä, Ahmediltä (kuvassa oikealla), että tietääkö hän hyvää hamamia. Turkkilaiseen tyylliin Ahnedin kaverilla oli hamam ja se oli kuulema hyvä. Sovimme, että maanantaina menemme sitten kylpemään. Hamim auto nouti meidät hotellilta ja kuljetti takaisinkin, vaikka sauna oli vain 300 - 400 metrin päässä hotelliltamme. Kylläpä oli miellyttävä kokemus ja tämä kokemus pitää uusia seuraavalla Turkin matkalla ja heti loman alussa.
Alanyassa asuva ystävämme Erkki pyysi meitä lähtemään vuoristoretkellä hänen autollaan. Eipähän meitä kahta kertaa tarvinut tällaiselle retkelle pyytää, joten eräänä aamuna Erkiltä tuli viesti. Lähdetäänkö tänään ajelemaan. Sehän sopi meille. Kylläpä oli vuoristossa mahtavat maisemat ja vuoristoravintolassa erinomaista lammaspaistia. Pysähdyimme eräässä pienessä vuoristokylässä, jossa joimme teet ja minä reissukaverin kanssa kävimme tutustumassa moskeijaan. Tulihan siinä kilometrejä kun olimme retkellä noin 5 tuntia. Erkki kehui teiden kuntoa, mutta välillä tuntui, että onko tämä tietä vai lehmipolkua. Joissakin kohdin osa tiestä oli sortunut rotkoon eikä tiessä ollut minkäänlaista kaidetta ja ala puolella monen sadan metrin pudotus suoraan alas rotkoon. (Kuvassa herkullinen lammasannos.)
Kolmas kohde eli Kale-kukkula ja siellä oleva vanha historiallinen linnoituskin oli kiinostanut meitä, mutta jostakin syystä siellä käynti oli jäänyt aikaisemmilla käynti kerroilla. Olin katsonut bussien reittikartasta, että bussi nr. 4 ajaa kukkulalle ja että se muka ajaa rantakatua. Kävelimme rantakadulle ja siellä tulikin kylmä totuus esille. Bussin 4 lähteekin dolmusasemalta. Eipä muuta kuin toiselle pysäkille, josta menee dolmusasemalle bussi. Asemalla jouduimmekin odottelemaan tunnin, ennenkuin kukkulalle ajava bussi lähti pysäkiltä. Mutta eipä hätää, lomalaisilla oli aikaa ja ilma oli kesäisen lämmin. Päästyämme perille, huomasimme, että linnoitukseen oli 10 TL sisäänpääsymaksu, eihän tuo mikään kallisi olisi ollut, mutta silti päätimme, että emme nyt mene tutustumaan linnoitukseen vaan tyydymme katselemaan kukkulalta avautuvia maisemia alas kaupunkiin ja Välimerelle.
Loma läheni loppuaan ja meillä oli vielä joitakin tuliaisia ostamatta, joten viimeisenä päivänä päätimme lähteä basaariin tekemään hankintoja. Kävellessämme Atatürk-kadun yli huomasin, että kadun toisella puolla olevan katukahvilan pöydästä vikutettiin meille. Lähemmäksi olin vähällä pudottaa silmät päästäni. Ljudmila ja Manu Paajanen istuivat katukahvilassa kahvilla. Tämäpä yllätys. Ljudä totesi, että hän katsoi, että ihan meikäläisen näköinen kaveri lähtee ylittämään aktua ja että hän vilkuttaa vaikka ei olekaa varma tulijasta. Eikä se mitään, jos hän vaikka vilkuttaisikin ihan vento vieraalle, mutta eipä vilkutus mennytkään vento vieraalle, vaan meikäläiselle.
Kylläpä se loppuu pitkäkin kevätloma ja Reissulassit palasivat kotiin 11.5.. Kylläpä olikin mukava palata kotiin. Totesimme, että kolme viikkoa Alanyassa on liikaa. Kyllä kaksi viikkoa on ihan riittavan pitkä aika tässä lomakohteessa. Ehkäpä kolme viikkoa menee vaikkapa Kanarian saarilla, mutta se onkin jo ihan eri juttu.

Sunnuntai 27.2.2011

Tänään näyttää, että kylmä talvi alkaa olla jo takana päin. Aurinko paistaa täydeltä terältään ja pakkasta ei ole kuin -3ºC. Tiet, jotka ovat aurattu kunnolla, alkavat sulaa auringon lämmitääessä mustaa asfalttia.

Talvi on ollut todella kylmä ja luminen. Kaksi viikko sitten Ylämaalla oli aamuisin pakkasta aina yli 20 astetta ja päivälläkään se ei laskenut kuin 13 - 14 asteeseen. Ilma oli kuitenkin sellainen, että niistäpä tuli lapsuudenaikainen talvi mieleen. Paljon lunta, pakkasta ja kirkas aurinkoinen talvipäivä. (Kuvassa panoraamakuva lapsuuden maisemasta kotipihalta katsottuna.)

Ennen Ylämaalle lähtöä olimme piipahtaneet Tallinnassa. Tallinnan lähdön syy oli apteekki. Kyllähän meillä Suomessa apteekkeja riittää, mutta on tuotteita, jotka ovat puolta ellei enämmänkin halvempia kuin meillä koti-Suomessa. Esim. Paramax 500 mg Tallinnassa maksaa 100 kpl saman kuin Suomessa 30 kpl. Sama on monen muun vitamiini- ja lääkevalmisteen kohdalla. Yleensä teemme Tallinnan matkan ns. päiväristeilynä, mutta nyt päätimme viettää pikkuloman ja varasimme hotelliyöpymisen Hotelli Virusta.

Olemme etsiskelleet jotakin mukavaa kevälomakohdetta ja nytpä näyttää, että sellainen löytyikin. Viime keväänä olimme olleet viikon Plataniassa, Kreetalla, mutta nyt olemme ajatelleet, että pitempi kuin viikon matka olisi mukavampi tehdä. Vuosi sitten teimme kahden viikon matkan Corralejoon, Fuerteventuralle. Tämän talven matka oli vain viikon matka Maspalomakseen, Gran Canarialle. Tämän kevään pitempi matka suuntautuu Alanyaan, Turkkiin. Tjäreborgilta löytyi matka, jonka ajankohta ja matkan pituus sopii meille. Lähtöpäivä on 20.4. ja kotiin palaamme 11.5. ja matkan pituus on kolme viikkoa. Ensin ajattelimme Teneriffaa, mutta sitten lötyikin tämä Alanyan matka, jonka kokonais hinta on lähes 200€ halvempi kuin Teneriffa. Nyt matka on varattu ja ennakkomaksu maksettu.

Suomessa valmistaudutaan kevään edukuntavaaleihin. Puolueet käyvät taistelua paikasta auringossa. Tämän hetkinen tilanne näyttää että kolme suurinta puolutte tulevat ottamaan vaaleissa rökäletappion ja voiton tulee viemään Timo Soinin johtama Perustuslaillinen kansanpuole (persut). Persujen saama gallupkannatus perustuu kuitenkin vain Soinin suureen kansan suosioon ja vaalien lopullinen tulee olemaan persuille jonkinasteinen takaisku. Näin ainakin uskon ja toivon tapahtuvan. Perstuslaiset julkaisivat perjantaina oman vaaliohjelman, josta ei voi sanoa muuta kuin, että noilla argumenteillä ei Suomea rakenneta eikä työpaikkoja luoda. Koko ohjelma perustuu valheeliseen Suomi-kuvaan sellaiseen minkälainen Suomi oli noin 50 vuotta sitten. Aika ja tavat ovat muuttuneet vuosikymmenten saatossa.

Enpä usko, että demaritkaan pystyvät nousemaan nyt ennen vaaleja olevasta aallon pohjasta. Ei taida Jutta Urpilaisen luoma unelmahöttö pureutua suomalaisiin. Viimeinen galluphan antoi sellaisen kuvan, että persut ovat jo samalla kannatusluvulla demareden kanssa.

Samanen viimeinen gallup kertoi myös senkin ilopuutisen, että

Kokoomuksenkaan kannatus ei kanna vaaleihin, sillä aikasyvä notkahdus on tullut heidän kannatuslukemiin. Kokoomus on omassa veromallissaan valmis viemään Suomea ns. tasaveron suuntaan. Verotusta pitäisi siirtää yhä enenemissä määrin tuotteiden verotukseen ja työn verotusta pitäisi laskea.

Jotenkin vaan tuntuu siltä, että vaalien voittaja on Suomen Keskusta. Olemme saaneet Marista hyvän puheenjohtajan ja monissa gallupeissa Kiviniemi on asetettu suosituimmaksi pääministeri ehdokkaaksi. Jopa SAK:n piirissä Kiviniemi on suosituin pääministeriksi. Viimeinen gallup kertoi, että Keskustan kannatus olisi Mari Kiviniemen johdolla lähtenyt nousuun. Jos näin on, niin se olisi todella antaisi ilonaihetta.

Huhtikuun 17. illalla tiedetään, minkälaisen vaalivoiton Persut ovat saaneet ja kuinka paljon nykyiset suuret puolueet ovat menettäneet paikkojaan eduskunnassa ja minkälaiset ja kuinka monimutkaiset tulevat seuraavista hallitusneuvotteluista. Mutta se onkin jo sitten ihan eri jutun aihe.

Sunnuntai 30.1.2011

Onpahan tässä mennyt aikaa, kun olen viimeeksi kirjoitellut ajatuksiani tänne bloggeriin. Edellisessä kirjoitelmassanihan kerroin äitini pois nukkumisesta. Joulu oli nyt jotekin erillainen kuin ennen. Jos en ollut Ylämaalla sukulaisteni luonna, niin silloin soitin aina jouluaattona äidilleni. Tietenkin soitin muulloinkin, mutta jouluaattoon se kuului ehdottomasti.

Äitini haudattiin ikilepoon Lahnajärven hautausmaalle 8.1. ja saattojoukko koostui vain lähisukulaisita, naapureista ja ystävistä. Hautajaisissa kaikki pikkuserkukset Santeri, Riku, Anniina ja Aaro tapasivat ensimmäistä kertaa toisensa. Santerin tullessa luokseni totesin, että nyt olet tavannut pikkuserkkusi. Samalla Anniina, Riku ja Aaro juoksivat eteiseen päin. Sanoin Santerille, että mene vaan leikkimaan toisten kanssa. Eipähän siinä muuta kehoitusta tarvittu. Poika lähti heti ja kylläpä se leikki kävikin. Eihän Santtu ollut Anniinaa ja Rikua kuin kolme vuotta vanhempi, vaikka se taitaa tuossa ikäryhmässä oli aika paljon. (Kuvassa Elli-sisko ja minä äidin haudalla)

Muuten tammikuu onkin sitten mennyt matkailun merkeissä. Maanantaina 17.1. lähdimme Tukholman risteilylle. Olimme varanneet risteilyn jo tammikuun alussa, kun Viking Clubilta tuli sellainen tarjous, jota ei voinut olla käyttämättä hyväkseen. Tarjous oli nimittäin A-hytti 0€. Palattuamme Tukholmasta keskiviikkona avasin tietokoneen ja menin huvikseni vilkaisemaan matkatoimistojen matkatarjouksia. Olimme, reissukaveri ja minä, katselleet Egyptin matkoja ja jopa päättäneetkin, että tämän talven matkakohde tulisi olemaan joku Egyptin rantalomakohteista. Niinpä nyttenkin aloin katselaan tällaista matkaa. Ensimmäiseksi valitsin Aurinkomatkat, sillä onhan A niinkuin Aurinkomatkat aakkosten ensimmäinen kirjain. Eipä siellä ollut mitään edullista matkaa tarjolla, joten päätinkin vilkaista viikon matkoja. Sielläpä olikin jotain, mikä alkoi kiinostamaan. Ainoa mikä siinä tuntui, ettei se oikein sovi oli lähtöpäivä, mutta kaikki muu olikin ihan OK. Kysäisin reissukaverilta, että mitäpä jos lähdetään huomen aamuna Gran Canarialle ja sillä Maspalomakseen. Eipähän siinä mitään, lähdetään vaan. Oli vastaus. Olimme kotiutunnet risteilyltä noin klo 11.00 ja jo ennen kello kahtatoista oli jo Maspalomaksen matkan matkavaraus sähköpostissa. Eipähän muuta kuin matkalukut esille ja pakkaamaan etelän matkavarusteita laukkuihin.

Torstaiaamuna olimme valmiit lähtemään matkaan. Naapuri odottelikin jo alaovella viedäkseen meidät autollaan lentokentälle. Lähtöselvitys ja turvatarkastus sujuivat nopeasti. Eipähän siinä mennyt kuin hetki, kun lähtömme kuulutettiin ja koneen lastaus alkoi. Joku viivästys kuitenkin sattui, eihän me päässeetkään lähtemään ilmoitetuun aikaan, vaan tuntia myhöhemmin Finnairin Aerobuss 330-300 nousi siivilleen mukanaan noin 270 turistia, jotka olivat matkalla nauttimaan Kanarian saarten ikikesän säästä.

Perillä meitä odottivat Aurinkomatkojen oppaat sekä Kanarian aurinko. Oppaat ohjasivat meidät oikeaan bussiin, jolla päästäisiin hotelliimme Green Oasis. Kierreltyämme eri hotelleita ja jättäessä matkustaja niihin, lopulta olimme hotellimme Green Oasiksen edessä. Ennakkotietojen mukaan hotellin vastaanotto ei ole auki, mutta pitihän sen nyt olla, koska hotelliin tuli asiakkaita. Avaimet saatuamme respan rouva lähti viemään meitä huoneisiimme. (Kuvassa huoneistomme 603)

Huoneisto olikin vähän erikoinen, sillä siinä oli kaksi kerrosta. Alakerrassa oli oleskelutila ja pieni keittiö. Yläkerrasta löytyivät makuu- ja kylpyhuone. Makuuhuoneessa oli ns. ranskalainen parveke. Olipahan hotellialueella rauhallinen ja autio tunnelma. Paikalla ei ollut ketään. Allasalueen aurinkotuoleja oli laitettu vain muutama kappale. Sitten selvi. Eihän siellä ollut yhtään hotellivierasta ja nyt tuli kolmeen huoneistoon ensimmäiset asukkaat. Tarkemmin katsottuna huoneet olivat vasta kunnostetut ja hotelli odotteli avaamista uudelleen. Viikko meni ihan mukavasti aurinkoa ottaen ja kävelyretkiä tehden. Olimme päättäneett, että sunnuntaina menemme dyyneille ja niinhän me menimmekin. Aurinko paistoi ja oli lämmin. Löysimme mukavan kolon, johon oli mukava leiriytyä. Hetken siinä olessamme, paikalle tuli kaksi liskoa. Pienempi pelkäsi ihmisiä ja meni pensaikkoon piiloon, mutta isompi (ehkäpä uros) jäi katselemaan meitä ja oli kauan eikä pelännyt yhtää, vaikka me siinä kävelimmekin. Se meitä ihmetytti, että sellainenkin turistialue kuin Maspalomas / Meloneras, niin palvelut olivat lähes olemattomat. Meloneraksessa oli kaksi ostosparatiisia, joissa sentään oli vielä kauppiaitakin, muttaMaspalomaksen alueella oli kauppakeskus Faro 2 ja sieltä olivat lähes kaikki kauppiaat kadonneet. Iso kauppakeskes ammotti tyhjyyttään. Siellä ei ollut kuin ihan muutama erikoisliike ja niistäkin koruliike oli lopettamassa toimintaansa. Ainoa mikä Faro2:ssa oli hyvää, niin siellä oli isohko supermarket, jossa oli alueen ainoa palvelutiski, mutta tämäkin marketin hintataso oli korkea. Faro 2:ssa löysimme ravintolan, jossa kävimme syömässä lähes joka ilta paitsi yhtenä. Tässä BroncemarII-ravintolassa hintalaatusuhde oli kohdallaan. Ravintolan palvelu oli iloista ja ystävällistä. ainoa missä meille tuli pettymys oli paella. Olen saanut aikasemmin joka paikassa, jossa olen paellaa syönyt, huomattavasti parempaa.

Sitten koitti torstai ja kotiinlähdön hetki. Bussi tuli sovittuun aikaan ja olimme LasPalmasin lentoasemmalla hyvissä ajoin. Lähtösevitys ja turvatarkastuksessa ei ollut mitään ongelmia ja niinpä odottelimme koneen lastauksen alkua. Meni hetki ja niinhän lähtöselvityksen tekijöitä ilmestyikin lähtöpostille ja niinpä päästiin siirtymään koneeseen odottamaan lähtöä. Koneen lähtöaika oli 14.05 paikallista aikaa. Koneen purseri antoi normaalit kuulutukset ennen lähtöä ja sitten tulikin jo koneen kapteenin kuulut. "Kone on nyt lähtövalmiina, mutta koneessa on ilmennyt pieni tekninen vika. Vian korjaamiseen menee noin 15 minuuttia, jonka jälkeen olemme valmiit lähtemään." Niinhän siinä istuttiin ja odoteltiin, että kone tulisi korjattua. Meni noin 15 - 20 min, kun kapteenin kuulutus tuli. "Kone on nyt korjattu ja olisimme valmiit lähtemään, mutta ennenkuin pääsemme lähtemään pitää saada kirjaan korjauksen hyväksymismerkintä. Lähin tällainen teknikko on tällä hetkellä Teneriffalla ja tulee sieltä illalla klo 20.00. Yritämme kuitenkin saada Helsingin päästä jonkun nopeamman ratkaisun." Matkustajat istuivat rauhallisina ja odottivat, mitä tuleman pitää. Kohta tulikin kapteenin kuulutus. Helsingistä ilmoitettiin, että koneella ei saa lentää, ennekuin se merkintä on kirjassa, joten olen tilannut bussit hakemaan matkustajat takaisin lentoaseman tiloihin. Siinäpä se odotus sitten alkoikin. Opas soitti, ja kerto tilanteesta, mutta eipä hänellä ollut yhtään enempää tietoa kuin minullakaan. Kohta jaettiin 15€ voucherit ruokailua varten, mutta eipähän koko lentoasemalla ole hyvää ravintolaa, jossa nuo voucherit olisi voinut käyttää. Kellon ollessa yhdeksän jaettiin toiset voucherit eihän noita ensimmäsiäkään oltu vielä kulutettu. Sitten kellon ollessa lähes 24.00 tuli tieto, että sillä Teneriffalla olevalla teknikolla ei ollutkaan tämän meidän koneen konetyypin (Aerobus 330-300) tarkastusoikeutta, mutta sellainen tulisi aamuksi, joten matkustajat siirretään lentokenttä hotelleihin nukkumaan. Osa matkustajista menevät Las Palmasiin ja osa Vecindarioon. Kummassakin on saman tasoinen hotelli. Se bussi, mihin me, reissukaveri ja minä, nousimme, vei meidät Las Palmasiin ja siellä **** hotelli Tryp Iberia. Pääsihän sitä nukkumaan. Jos olisimme päässeet lähtemään kotiin olisimme olleet niihin aikoihin juuri tullee ehkäpä jo kotiin, mutta nyt oltiin vielä Gran Canarialla. Olimme saaneet tiedon, että aamulla lähdemme hotellilta klo 8.30 lentoasemalle ja kymmenen maissa lähtisi lento vihdoin koti Suomea. Aamulla on hotellin aamiainen tarjolla 8 ja 10 välillä.

Syötyämme aamiaisen menimme aulaan odottamaan kentälle lähtöä, mutta siellä olikin jo opas, joka käski meitä ottamaan päivä lisäaikaa huoneen avaimeen, sillä Kanarian saarilla ei ole sellaista tarkastajaa, joka voi hyväksyä koneen korjauksen ja että Suomesta tulevalla päivälennolla koneessa on kaksi suomalaista teknikkoa. Illalla klo 18.00 lähdetään kentälle ja koneen pitäisi päästä lähtemään viimeistään klo 22.00. Lounas on tarjolla klo 13 - 15 välisenä aikana. (kuvassa näkymä hotellihuoneen ikkunasta Las Palmasin satamaan ja kaupunkiin)

Tämän selvittyä reissukaveri lähti kävelemään kaupungille. Minä jäin hotellin aulaan juttelemaan muiden sinne jääneiden matkustajien kanssa. Osalle matkustajista tämä ei sopinut ja oppaat saivat kuulla kunniansa, vaikka eihän tämä mitenkään oppaiden syy ollut, mutta pitihän se huono olo purkaa johonkin ja opas oli matkatoimiston edustaja, jolle oli helppo narista. Mennessämme lounaalle klo 13.00, huomasimme että lounalla oli myös presidentti Koivisto rouvansa ja matkaseurueen kanssa. Sen saimme tietää jo aikaisemmin, että presidentti Koivisto palaa Kanarian lomaltaan samalla koneella meidän kanssa. Kylläpä tämäkin oli todellinen 4 tähden hotelli. Iltapäivällä reissukaveri oli lähdössä suihkuun, niin yhtäkkiä alkoi kylpyhuoneesta kuulua ihme veden lorina tai oikeammin lätina. Menime katsomaan, että mitä tapahtui. Yläpuolella olevassa huoneessa oli menty suihkuun ja vedet tulivat suoraan lattian läpi meidän kylpyammeeseen. Kyllähän reissukaveri sai suihkun otettua ja sen jälkeen alkoi saman uudestaan. Siellä yläpuolella joku toinen meni suihkuun. Avanainta luovuttaessani kerroin ko. tapauksesta vastaanotton rouvalle. Hän kiitteli tiedosta ja meni kertomaan sen heti hotellin toimistoon.

Bussit tulivat hakemaan meidät sovittuun aikaan eli klo 18.00 ja pääsisimme taas yrittämään paluuta kotiin. Lähtevien koneiden taululle ilmestyi tiedot lennostamme. Sen mukaan lähtömme olisi klo 20.00. Eihän se ihan niin kuitenkaan käynyt, vaan koneemme pääsi lopulta lähtemaan Aeropuerto de Gran Canarialta kl0 21.30. Lopulta väsyneet matkustajat saapuivat Helsinki-Vantaan lentoasemalle klo 4.40. Olimme sopineet naapurin kanssa, että hän hakee meidät kentältä ja niinhän tapahtukin. Lopulta olimme kotona ja kellon viisarit osoittivat olevan 6.30. Olmme olleet lomamatkalla Maspalomasissa, Gran Canarialla ja matka piteni lähes 1½ vuorokautta. Mutta mikäs hätä meillä eläkeläisillä. Se on sama olemmeko kotona vai jossakin muualla.