Sunnuntai 30.1.2011

Onpahan tässä mennyt aikaa, kun olen viimeeksi kirjoitellut ajatuksiani tänne bloggeriin. Edellisessä kirjoitelmassanihan kerroin äitini pois nukkumisesta. Joulu oli nyt jotekin erillainen kuin ennen. Jos en ollut Ylämaalla sukulaisteni luonna, niin silloin soitin aina jouluaattona äidilleni. Tietenkin soitin muulloinkin, mutta jouluaattoon se kuului ehdottomasti.

Äitini haudattiin ikilepoon Lahnajärven hautausmaalle 8.1. ja saattojoukko koostui vain lähisukulaisita, naapureista ja ystävistä. Hautajaisissa kaikki pikkuserkukset Santeri, Riku, Anniina ja Aaro tapasivat ensimmäistä kertaa toisensa. Santerin tullessa luokseni totesin, että nyt olet tavannut pikkuserkkusi. Samalla Anniina, Riku ja Aaro juoksivat eteiseen päin. Sanoin Santerille, että mene vaan leikkimaan toisten kanssa. Eipähän siinä muuta kehoitusta tarvittu. Poika lähti heti ja kylläpä se leikki kävikin. Eihän Santtu ollut Anniinaa ja Rikua kuin kolme vuotta vanhempi, vaikka se taitaa tuossa ikäryhmässä oli aika paljon. (Kuvassa Elli-sisko ja minä äidin haudalla)

Muuten tammikuu onkin sitten mennyt matkailun merkeissä. Maanantaina 17.1. lähdimme Tukholman risteilylle. Olimme varanneet risteilyn jo tammikuun alussa, kun Viking Clubilta tuli sellainen tarjous, jota ei voinut olla käyttämättä hyväkseen. Tarjous oli nimittäin A-hytti 0€. Palattuamme Tukholmasta keskiviikkona avasin tietokoneen ja menin huvikseni vilkaisemaan matkatoimistojen matkatarjouksia. Olimme, reissukaveri ja minä, katselleet Egyptin matkoja ja jopa päättäneetkin, että tämän talven matkakohde tulisi olemaan joku Egyptin rantalomakohteista. Niinpä nyttenkin aloin katselaan tällaista matkaa. Ensimmäiseksi valitsin Aurinkomatkat, sillä onhan A niinkuin Aurinkomatkat aakkosten ensimmäinen kirjain. Eipä siellä ollut mitään edullista matkaa tarjolla, joten päätinkin vilkaista viikon matkoja. Sielläpä olikin jotain, mikä alkoi kiinostamaan. Ainoa mikä siinä tuntui, ettei se oikein sovi oli lähtöpäivä, mutta kaikki muu olikin ihan OK. Kysäisin reissukaverilta, että mitäpä jos lähdetään huomen aamuna Gran Canarialle ja sillä Maspalomakseen. Eipähän siinä mitään, lähdetään vaan. Oli vastaus. Olimme kotiutunnet risteilyltä noin klo 11.00 ja jo ennen kello kahtatoista oli jo Maspalomaksen matkan matkavaraus sähköpostissa. Eipähän muuta kuin matkalukut esille ja pakkaamaan etelän matkavarusteita laukkuihin.

Torstaiaamuna olimme valmiit lähtemään matkaan. Naapuri odottelikin jo alaovella viedäkseen meidät autollaan lentokentälle. Lähtöselvitys ja turvatarkastus sujuivat nopeasti. Eipähän siinä mennyt kuin hetki, kun lähtömme kuulutettiin ja koneen lastaus alkoi. Joku viivästys kuitenkin sattui, eihän me päässeetkään lähtemään ilmoitetuun aikaan, vaan tuntia myhöhemmin Finnairin Aerobuss 330-300 nousi siivilleen mukanaan noin 270 turistia, jotka olivat matkalla nauttimaan Kanarian saarten ikikesän säästä.

Perillä meitä odottivat Aurinkomatkojen oppaat sekä Kanarian aurinko. Oppaat ohjasivat meidät oikeaan bussiin, jolla päästäisiin hotelliimme Green Oasis. Kierreltyämme eri hotelleita ja jättäessä matkustaja niihin, lopulta olimme hotellimme Green Oasiksen edessä. Ennakkotietojen mukaan hotellin vastaanotto ei ole auki, mutta pitihän sen nyt olla, koska hotelliin tuli asiakkaita. Avaimet saatuamme respan rouva lähti viemään meitä huoneisiimme. (Kuvassa huoneistomme 603)

Huoneisto olikin vähän erikoinen, sillä siinä oli kaksi kerrosta. Alakerrassa oli oleskelutila ja pieni keittiö. Yläkerrasta löytyivät makuu- ja kylpyhuone. Makuuhuoneessa oli ns. ranskalainen parveke. Olipahan hotellialueella rauhallinen ja autio tunnelma. Paikalla ei ollut ketään. Allasalueen aurinkotuoleja oli laitettu vain muutama kappale. Sitten selvi. Eihän siellä ollut yhtään hotellivierasta ja nyt tuli kolmeen huoneistoon ensimmäiset asukkaat. Tarkemmin katsottuna huoneet olivat vasta kunnostetut ja hotelli odotteli avaamista uudelleen. Viikko meni ihan mukavasti aurinkoa ottaen ja kävelyretkiä tehden. Olimme päättäneett, että sunnuntaina menemme dyyneille ja niinhän me menimmekin. Aurinko paistoi ja oli lämmin. Löysimme mukavan kolon, johon oli mukava leiriytyä. Hetken siinä olessamme, paikalle tuli kaksi liskoa. Pienempi pelkäsi ihmisiä ja meni pensaikkoon piiloon, mutta isompi (ehkäpä uros) jäi katselemaan meitä ja oli kauan eikä pelännyt yhtää, vaikka me siinä kävelimmekin. Se meitä ihmetytti, että sellainenkin turistialue kuin Maspalomas / Meloneras, niin palvelut olivat lähes olemattomat. Meloneraksessa oli kaksi ostosparatiisia, joissa sentään oli vielä kauppiaitakin, muttaMaspalomaksen alueella oli kauppakeskus Faro 2 ja sieltä olivat lähes kaikki kauppiaat kadonneet. Iso kauppakeskes ammotti tyhjyyttään. Siellä ei ollut kuin ihan muutama erikoisliike ja niistäkin koruliike oli lopettamassa toimintaansa. Ainoa mikä Faro2:ssa oli hyvää, niin siellä oli isohko supermarket, jossa oli alueen ainoa palvelutiski, mutta tämäkin marketin hintataso oli korkea. Faro 2:ssa löysimme ravintolan, jossa kävimme syömässä lähes joka ilta paitsi yhtenä. Tässä BroncemarII-ravintolassa hintalaatusuhde oli kohdallaan. Ravintolan palvelu oli iloista ja ystävällistä. ainoa missä meille tuli pettymys oli paella. Olen saanut aikasemmin joka paikassa, jossa olen paellaa syönyt, huomattavasti parempaa.

Sitten koitti torstai ja kotiinlähdön hetki. Bussi tuli sovittuun aikaan ja olimme LasPalmasin lentoasemmalla hyvissä ajoin. Lähtösevitys ja turvatarkastuksessa ei ollut mitään ongelmia ja niinpä odottelimme koneen lastauksen alkua. Meni hetki ja niinhän lähtöselvityksen tekijöitä ilmestyikin lähtöpostille ja niinpä päästiin siirtymään koneeseen odottamaan lähtöä. Koneen lähtöaika oli 14.05 paikallista aikaa. Koneen purseri antoi normaalit kuulutukset ennen lähtöä ja sitten tulikin jo koneen kapteenin kuulut. "Kone on nyt lähtövalmiina, mutta koneessa on ilmennyt pieni tekninen vika. Vian korjaamiseen menee noin 15 minuuttia, jonka jälkeen olemme valmiit lähtemään." Niinhän siinä istuttiin ja odoteltiin, että kone tulisi korjattua. Meni noin 15 - 20 min, kun kapteenin kuulutus tuli. "Kone on nyt korjattu ja olisimme valmiit lähtemään, mutta ennenkuin pääsemme lähtemään pitää saada kirjaan korjauksen hyväksymismerkintä. Lähin tällainen teknikko on tällä hetkellä Teneriffalla ja tulee sieltä illalla klo 20.00. Yritämme kuitenkin saada Helsingin päästä jonkun nopeamman ratkaisun." Matkustajat istuivat rauhallisina ja odottivat, mitä tuleman pitää. Kohta tulikin kapteenin kuulutus. Helsingistä ilmoitettiin, että koneella ei saa lentää, ennekuin se merkintä on kirjassa, joten olen tilannut bussit hakemaan matkustajat takaisin lentoaseman tiloihin. Siinäpä se odotus sitten alkoikin. Opas soitti, ja kerto tilanteesta, mutta eipä hänellä ollut yhtään enempää tietoa kuin minullakaan. Kohta jaettiin 15€ voucherit ruokailua varten, mutta eipähän koko lentoasemalla ole hyvää ravintolaa, jossa nuo voucherit olisi voinut käyttää. Kellon ollessa yhdeksän jaettiin toiset voucherit eihän noita ensimmäsiäkään oltu vielä kulutettu. Sitten kellon ollessa lähes 24.00 tuli tieto, että sillä Teneriffalla olevalla teknikolla ei ollutkaan tämän meidän koneen konetyypin (Aerobus 330-300) tarkastusoikeutta, mutta sellainen tulisi aamuksi, joten matkustajat siirretään lentokenttä hotelleihin nukkumaan. Osa matkustajista menevät Las Palmasiin ja osa Vecindarioon. Kummassakin on saman tasoinen hotelli. Se bussi, mihin me, reissukaveri ja minä, nousimme, vei meidät Las Palmasiin ja siellä **** hotelli Tryp Iberia. Pääsihän sitä nukkumaan. Jos olisimme päässeet lähtemään kotiin olisimme olleet niihin aikoihin juuri tullee ehkäpä jo kotiin, mutta nyt oltiin vielä Gran Canarialla. Olimme saaneet tiedon, että aamulla lähdemme hotellilta klo 8.30 lentoasemalle ja kymmenen maissa lähtisi lento vihdoin koti Suomea. Aamulla on hotellin aamiainen tarjolla 8 ja 10 välillä.

Syötyämme aamiaisen menimme aulaan odottamaan kentälle lähtöä, mutta siellä olikin jo opas, joka käski meitä ottamaan päivä lisäaikaa huoneen avaimeen, sillä Kanarian saarilla ei ole sellaista tarkastajaa, joka voi hyväksyä koneen korjauksen ja että Suomesta tulevalla päivälennolla koneessa on kaksi suomalaista teknikkoa. Illalla klo 18.00 lähdetään kentälle ja koneen pitäisi päästä lähtemään viimeistään klo 22.00. Lounas on tarjolla klo 13 - 15 välisenä aikana. (kuvassa näkymä hotellihuoneen ikkunasta Las Palmasin satamaan ja kaupunkiin)

Tämän selvittyä reissukaveri lähti kävelemään kaupungille. Minä jäin hotellin aulaan juttelemaan muiden sinne jääneiden matkustajien kanssa. Osalle matkustajista tämä ei sopinut ja oppaat saivat kuulla kunniansa, vaikka eihän tämä mitenkään oppaiden syy ollut, mutta pitihän se huono olo purkaa johonkin ja opas oli matkatoimiston edustaja, jolle oli helppo narista. Mennessämme lounaalle klo 13.00, huomasimme että lounalla oli myös presidentti Koivisto rouvansa ja matkaseurueen kanssa. Sen saimme tietää jo aikaisemmin, että presidentti Koivisto palaa Kanarian lomaltaan samalla koneella meidän kanssa. Kylläpä tämäkin oli todellinen 4 tähden hotelli. Iltapäivällä reissukaveri oli lähdössä suihkuun, niin yhtäkkiä alkoi kylpyhuoneesta kuulua ihme veden lorina tai oikeammin lätina. Menime katsomaan, että mitä tapahtui. Yläpuolella olevassa huoneessa oli menty suihkuun ja vedet tulivat suoraan lattian läpi meidän kylpyammeeseen. Kyllähän reissukaveri sai suihkun otettua ja sen jälkeen alkoi saman uudestaan. Siellä yläpuolella joku toinen meni suihkuun. Avanainta luovuttaessani kerroin ko. tapauksesta vastaanotton rouvalle. Hän kiitteli tiedosta ja meni kertomaan sen heti hotellin toimistoon.

Bussit tulivat hakemaan meidät sovittuun aikaan eli klo 18.00 ja pääsisimme taas yrittämään paluuta kotiin. Lähtevien koneiden taululle ilmestyi tiedot lennostamme. Sen mukaan lähtömme olisi klo 20.00. Eihän se ihan niin kuitenkaan käynyt, vaan koneemme pääsi lopulta lähtemaan Aeropuerto de Gran Canarialta kl0 21.30. Lopulta väsyneet matkustajat saapuivat Helsinki-Vantaan lentoasemalle klo 4.40. Olimme sopineet naapurin kanssa, että hän hakee meidät kentältä ja niinhän tapahtukin. Lopulta olimme kotona ja kellon viisarit osoittivat olevan 6.30. Olmme olleet lomamatkalla Maspalomasissa, Gran Canarialla ja matka piteni lähes 1½ vuorokautta. Mutta mikäs hätä meillä eläkeläisillä. Se on sama olemmeko kotona vai jossakin muualla.