Onpahan aikaa kulunut ja vettä virrannut Gräsanojassa, kun viimeksi kirjoittelin ajatuksiani tänne bloggeriin. Eduskunta vaalit käytiin kuukausi sitten ja niinhän siinä kävi, että perussuomalaiset saivat sellaisen vaalivoiton, johon kukaan ei olisi uskonut. Keskusta tipahti tosi rajusti, mutta niin tipahtivat myös kokoomus, demarit ja vihreät. Ainoa vaalivoittaja oli perussuomalaiset. Kokoomus ja demarit riemuitsivat "vaalivoitosta", vaikka molemmat menettivät paikkoja. Se mikä meikäläistä harmitti eniten, oli tuo keskustan raju alaspäin meno eduskunnan suurimmasta puolueesta neljänneksi suurimmaksi. Se ei tuntunut ollenkaan hyvältä. Se mikä tähän johti, on tutkimuksen arvoinen asia. Oma käsitykseni on, että keskusta unohti päähallituspuolueena omat kannatjat ja keskittyi ainoastaan hallitsemaan. Enpä usko, että vaaliraha- ja muilla sotkuillakaan kannatusta olisi saatu lisättyä. Vaalikeskusteluissa Mari Kiviniemi joutui puolustelemaan hallituksen päätöksiä, jotka eivät olleet aina äänestäjille mieleen. Puheenjohtaja Kiviniemi ilmoitti heti vaali-iltana, tulosten selvittyä, että Suomen Keskusta jää oppositioon eikä lähde mukaan hallitusneuvotteluihin. (kuvassa äänestyslippujen leimaaja.)Vaalien jälkeisenä keskiviikkona (20.4.) kaksi Reissulassia pakkasi matkalaukkunsa ja matkusti kolmen viikon kevätlomalle Alanyaan, Turkkiin. Olimme varanneet matkan jo helmikuussa ja tämä oli meikäläisen neljäs lomamatka Alanyaan. Aikesemmilla matkoilla matkanjärjestäjänä oli ollut Aurinkomatkat, mutta tällä kertaa lähdimmekin Tjäreborgin matkalle. Hotellimme oli SunFamily Erkaptan ****. Hotelli oli hyvä ja sen sijaintikin oli hyvällä paikalla, mutta jotakin siinä huoneistohotellissa oli, mistä en pitänyt. Missään aikaisemmassa hotellissa ei ollut yhtä päällekäyvää ravintolan henkilökuntaa kuin tuolla Erkaptanissa. Hotellin aulassa oli pieni tekstiilimyymälä ja sen hoitaja oli kuin herhiläinen tyrkyttämässä samoja rättejä, joita basaari oli pullollaan ja halvemmalla hinnalla.
Tällä matk
alla saimme kokea sellaista, mitä olimme halunneet kokea aikaisemmilla matkoillamme Alanyaan nimittäin hamam eli turkkilainen sauna, Taurus-vuoristo ja Kale-kukkula. Lankalauantaina olimme syömässä kantaravintolassamme, Sultan Sofrassa. Kysäisin paikan isännältä, Ahmediltä (kuvassa oikealla), että tietääkö hän hyvää hamamia. Turkkilaiseen tyylliin Ahnedin kaverilla oli hamam ja se oli kuulema hyvä. Sovimme, että maanantaina menemme sitten kylpemään. Hamim auto nouti meidät hotellilta ja kuljetti takaisinkin, vaikka sauna oli vain 300 - 400 metrin päässä hotelliltamme. Kylläpä oli miellyttävä kokemus ja tämä kokemus pitää uusia seuraavalla Turkin matkalla ja heti loman alussa.Alanyassa asuva ystävämme Erkki pyysi meitä lähtemään vuoristoretkellä hänen autollaan. Eipähän
meitä kahta kertaa tarvinut tällaiselle retkelle pyytää, joten eräänä aamuna Erkiltä tuli viesti. Lähdetäänkö tänään ajelemaan. Sehän sopi meille. Kylläpä oli vuoristossa mahtavat maisemat ja vuoristoravintolassa erinomaista lammaspaistia. Pysähdyimme eräässä pienessä vuoristokylässä, jossa joimme teet ja minä reissukaverin kanssa kävimme tutustumassa moskeijaan. Tulihan siinä kilometrejä kun olimme retkellä noin 5 tuntia. Erkki kehui teiden kuntoa, mutta välillä tuntui, että onko tämä tietä vai lehmipolkua. Joissakin kohdin osa tiestä oli sortunut rotkoon eikä tiessä ollut minkäänlaista kaidetta ja ala puolella monen sadan metrin pudotus suoraan alas rotkoon. (Kuvassa herkullinen lammasannos.)Kolma
s kohde eli Kale-kukkula ja siellä oleva vanha historiallinen linnoituskin oli kiinostanut meitä, mutta jostakin syystä siellä käynti oli jäänyt aikaisemmilla käynti kerroilla. Olin katsonut bussien reittikartasta, että bussi nr. 4 ajaa kukkulalle ja että se muka ajaa rantakatua. Kävelimme rantakadulle ja siellä tulikin kylmä totuus esille. Bussin 4 lähteekin dolmusasemalta. Eipä muuta kuin toiselle pysäkille, josta menee dolmusasemalle bussi. Asemalla jouduimmekin odottelemaan tunnin, ennenkuin kukkulalle ajava bussi lähti pysäkiltä. Mutta eipä hätää, lomalaisilla oli aikaa ja ilma oli kesäisen lämmin. Päästyämme perille, huomasimme, että linnoitukseen oli 10 TL sisäänpääsymaksu, eihän tuo mikään kallisi olisi ollut, mutta silti päätimme, että emme nyt mene tutustumaan linnoitukseen vaan tyydymme katselemaan kukkulalta avautuvia maisemia alas kaupunkiin ja Välimerelle.Lo
ma läheni loppuaan ja meillä oli vielä joitakin tuliaisia ostamatta, joten viimeisenä päivänä päätimme lähteä basaariin tekemään hankintoja. Kävellessämme Atatürk-kadun yli huomasin, että kadun toisella puolla olevan katukahvilan pöydästä vikutettiin meille. Lähemmäksi olin vähällä pudottaa silmät päästäni. Ljudmila ja Manu Paajanen istuivat katukahvilassa kahvilla. Tämäpä yllätys. Ljudä totesi, että hän katsoi, että ihan meikäläisen näköinen kaveri lähtee ylittämään aktua ja että hän vilkuttaa vaikka ei olekaa varma tulijasta. Eikä se mitään, jos hän vaikka vilkuttaisikin ihan vento vieraalle, mutta eipä vilkutus mennytkään vento vieraalle, vaan meikäläiselle.Kylläpä se loppuu pitkäkin kevätloma ja Reissulassit palasivat kotiin 11.5.. Kylläpä olikin mukava palata kotiin. Totesimme, että kolme viikkoa Alanyassa on liikaa. Kyllä kaksi viikkoa on ihan riittavan pitkä aika tässä lomakohteessa. Ehkäpä kolme viikkoa menee vaikkapa Kanarian saarilla, mutta se onkin jo ihan eri juttu.
