Marraskuusta on kulunut jo puolet. Noin viikon kulkuttua vietämme jo ensimmäistä adventtia ja aloitamme uuden kirkkovuoden. Onpahan tässä aikaakin kulunut viimesestä kirjoituksestani tänne ploggeriin. Lokakuussa piipahdimme Ylämaalla viettämässä Anniinan synttäreitä. Anniina on jo iso 6 vuotias esikoululainen. Samalla toimme talvirenkaat Juopperin navetasta.
Heti alku kuusta kävimme Heinolassa. Olihan sillekin käynnille tarkoitus. Lokakuu oli vaihtunut marraskuuksi ja autoon sai laittaa talvirenkaat alle. Eihän niillä kiire olisi ollut, mutta saihan samalla kesärenkaat Heinolan varastoon, jossa ne eivät ole niin helposti pitkäkyntisten saaliina kuin täällä Matinkylässä. Nyt taas oli vorot vierailleet naapureiden kellarikomereoissa. Tällä kertaa meikäläisen kanaverkkokoppi säästyi luvattomista vierailijoista.
Tämän syksyn aika on meikäläiselle sattunut sellaisia tapahtumia, joista en olisi ikipäiviänä osannut kuvitella itselleni tapahtuvaksi. Erään tapahtuman alkusanat puhuttiin touko- kesäkuun vaihteessa ollessani Ylämaalla. Juttelin Facebookissa Kari Tuovisen kanssa ja Kari oli tehnyt Matinkylän leijonille, jonka jäsen hän on, fanisivut ja hän lähetti sen minulle. Laitoin siihen, että tykkään ja kysäisin Karilta, että merkitseekö tämä sitä, että hän pyytää minua jäseneksi Lions Clubiin. Kari vastasi, että ei, mutta kyllähän sinä voisit tullakin, jos kiinnostaa. En heti osannut vastata, mutta sovittiin, että palataan syksyllä uudestaan asiaan. Elokuussa sanoin Karille tavatessamme, että kyllähän minä voin tulla mukaan Lionsien toimintaan, jos minut hyväksytään. Sain kutsun clubin syyskuun kuukausikokoukseen. Siellä käsiteltiin ensimmäisen kerran jäsenyyttäni ja silloin se hyväksyttiin. Seuraavan kerran jäsenyyttäni käsitteli clubin hallitus lokakuun alku puolella. Sieläkin jäsenyyteni clubissa hyväksyttiin. Kolmas käsittely oli sitten vuorossa clubi lokakuun kuukauskokouksessa. Tässä kokouksessa minut hyväksyttiin LC Espoo Matinkylän jäseneksi.
Toinen merkittävä tapahtuma lokakuussa oli se, että raitistumisestani on kulunut 12 vuotta. Tarkka päivämäärä oli 14.10.1999, kun podin tällä erää viimeisen itseaiheutetun päänsäryn. Eipähän kukaan silloin syksyllä 1999 olisi tuosta lyönyt vetoa, että näin käy. Kuulin jopa yksi vuotispäivilläni, että joku oli odottanut sitä, kun saan asiani kuntoon lähden heti takaisin juomaan, mutta eipä silloin käynyt niin eikä ole ainakaan vieläkään niin tapahtunut. Nyt joudun pyytämään omalta korkeammalta voimalatani, Jumalalta, ettei niin kävisikään. Ilman vertaistukea tämä ei olisi onnistunut. Koen tuon Lions Clubin jäsenyyden kuin monen muunkin viime vuosina elämääni tulleen hyvän asian ns. raitteiuden roiskeeksi. Olen saanut elää nämä viimeiset 12 vuotta ihan tavallista tavallisen ihmisen normaalin elämää, elämään kuuluvine iloineen ja murheineen. Tästä kiitokseni Jumalalle, jonka armosta näin on käynyt.
Tänään viettää meidän Santeri syntymäpäiviä. Santerille täytti tänään 9 vuotta. Lauantaina ajelemme Pornaisiin syömään Santun synttärikakkua.
