21.heinäkuu.2012

Onpahan taas vettä virrnnut Jyrängön virrasssa, kun viimeeksi kirjoittelin ajatuksiani tänne bloggeriin. Juhannus tuli meni. Ilmat suosivat juhannusjuhlijoita. Ei satanut, mutta eipä ollut kovinkaan lämmin. Silti suomalaiset viettivät normaalin juhannuksen eli pahoja kolareita ja hukkuihan ihmisiäkin. Ainakin lehtitietojen mukaan osalla ellei suurimmala osalla juhannuksena kuolleista, kuolinsyyn suurimpana aiheuttajana oli alkoholi. Ihmiset eivät muista, että viina ja vesi ja viina ja autonratti eivät sovi yhteen. Itsellani oli ihan oma normaali juhannuksenvietto kuten aikaisempinakin vuosina. Juhannusaattona juhannussaunan lämmitimme hyvissä ajoin, jonka jälkeen rauhoitumme ottamaan keskikesänjuhlaa vastaan meidän perinteisin tavoin syömällä silliä ja uusiaperunoita ja illalla myöhemmin oli ihan mukava istua pihagrillillin vieressä ja grillata makkaraa. Ja mikä sen mukavampaa kuin juhannusaamuna pystyi heräämään ilman itse aiheutettua päänsärkyä. (lubiinit kukkivat kauniisti juhannuksen kunniaksi)

Alkukesä oli ollut jotenkin kiireinen, että Ylämaalla käyntiin ei ollut mahdollisuutta, joten päätimme lähteä juhannuksen jälkeisenä viikonloppuna käymään siellä. Olihan siinä syykin lähteä, koska silloin oli Ylämaan kansainväliset jalokivimessut ja reissukaverilla ko tapahtuma oli jäänyt kokematta. Samalla Ylämaan käynnillä pystyimme lyömään kaksi kärpästä yhdellä iskulla. Henäkuun ensimmäisenä sunnuntaina meidä oli kutsuttu reissukaverin veljen tyttären

pojan rippijuhliin Pyhtäälle. Juhannuksen jälkeisenä torstaiaamuna starttasimme Fiestan ja otimme suunnan kohti lapsuuteni maisemia.simme Olihan se mukava mennä käymään siellä, koska edellisetä käynnistä oli ollut lähes kaksi kuukautta. Olihan siinä sekin hyvä puoli, että sai vietää nimipäiviäsukulaisten parissa. (Kuvassa Pekan päivän mansikkakakku) Ylämaan

jalokivimessuja on järjestetty vuodesta 1982, joten nyt oli messujen juhlavuosi. Onhan se ollut aikamoinen ponnistus pienen kunnan jalokiviyhdistykselle, kun on tuollaiset messut saanut aikaiseksi. Kyllähän siinä on olleet mukana lähes kaikki ylämaalaiset järjestöt. En tiedä mikä järjestö vastasi lipujen myynnistä, mutta Ylämaan Lions klubi oli liikenettä ohjaamassa. Martoilla oli kahvi piste, josta sai munkkeja, kasvispiirakkaa ja hapanlohkoja. Ylämaan sydänyhdistyksen kahvipisteestä sai kahvin lisäksi vohveleita. Lions klubin ladylla oli hernekeittoa. Ainakin silloin, kun me olimme kahvilla ja hapanlohoilla, niin jokaisella myyntipisteellä riitti asiakkaita. Kyllähän nuo messut ovat enemmän ammattilaisille, mutta tuollaisella paikkakunnalla kuin Ylämaa, niin se tapahtuma, johon mennään tapaamaan tuttuja ja haastelemaan. Ja olishan se mukava tavata siellä vanha koulukaveri, jonka kanssa aloitimme kansakoulun 60 vuotta sitten. Sunnuntana sitten kävimme Valtterin rippijuhlilla Pyhtäällä. Enpä ollut ennen käynytkään Pyhtään keskiaikaisessa kivikirkossa. Kylläpä niissä kirkoissa on ihan toisenlainen tunnelma kuin jossakin uudessa modernissa arkitehtoonisessa luomuksessa. Noissa kirkoissa on näkyvissä se työ, jonka esi-isämme ovat tehneet luodessaan tuollaisen kauniin kirkon. Sitä ihmettelin taas, että on siinä taitelijan käsi väsynyt, kun on maalannut noihin kirkkoihin kaikki senämaalaukset. Tietojen mukaan nuo maalaukset olivat oppaina Raamatun tuntemukseen katolisena-aikana, koska eihän tavallinen kirkossa kävijä ymmärtänyt pappien latinankielisestä messusta mitään. Onneksi uskonpuhdistuksen myötä tuosta päästiin ja kirkoissa alettiin saarnata kansan omalla kielellä. Kyllähän tuollakin Pyhtään kirkossa taisivat saarnat olla ruotsiksi eikä suomeksi, koska alue oli ruotsinkielistä. Ja silloisten pappien suomenkielentaitokin taisi olla vähän niin ja näin, koska kaikki papit olivat ruotsinkielisiä, mutta silti parempaan suuntaan oltiin menossa. Maanantaina palasimme Ylämaan ja Pyhtään matkalta takaisin Heinolaan.

Olin ihmetellyt ennen juhannusta, että miksi minulle ei tule mitään postia, vaikka tiesin, että sitä olisi pitänyt tulla. Juhannuksen jälkeen odottelin Seuran juhannusnumeroa, mutta eipä sitä kuulunut. Soitin Otava-median asiakaspalveluun ja ihmettelin, etten tuo odottamani lehti tullut. Sieltä luvattiin lähettää minulle uusi lehti, jos se on hävinnyt jonnekin. Eipä sitäkään lehteä tullut. Ylämaalta paluun jälkeen soitin Itellan asiakaspalveluun ja epäilin, että postini onkin jaettu

Matinkylään kotiosoitteeseen eikä Heinolaan. olinhan tehnyt osoitteenmuutoks en Itelalle kesän ajaksi Heinolaan ja postini olisi pitänyt tulla tänne. Posti lupasi selvittää asian. Laitoin kuitenkin vielä samalla viikolla perjantaina kirjallisen reklamaation Itellalle jakeluhäiriöstä. Postin asiakaspalvelu soitti vielä samna päivän aikana ja lupasi laittaa Matinkylän postiin selvityspyynnön. Ilmoitin postille, että tulen vaatimaan postilta korvauksia siitä, että joudun matkustamaan Matinkylään tarkastamaan postejani. Asiakaspalvelun henkilö yllytti tekemään niin. Seuraavan viikon tiistaina lähdimme ajelemaan Matinkylään tarkastamaan postejani. Siellähän ne olivat. Kahden viikon postit olivat eteisessa postiluukun alapuolella. Eipähän jakaja ollut tarkastanut osoitteen muutoksia. ajellessamme kohti Matinkylää naapurin Laila soitti ja kertoi, että olin saanut postin ison kirjeen, jossa olisi joku lehti. Tiesin, että valitukseni oli tuottanut tuloksen ja posti kulki sinne minne sen pitikin eli lomaosoitteeseen Heinolaan. Kun olimme päättäneet mennä Matinkylään t

iistaina 10. päivä, niin varasimme risteilyn Tallinnaan Baltic Prinsess-laivalla. Olihan se syytä lähteä käymään veljeskansan pääkaupungissa, kos sellaiset lääkkkeet, jotka ovat halvempipa Tallinnassa kuin täällä, olivat loppumassa. Eipähän tuolla Baltic Prinsessalla käydessä jää paljoa aikaa kaupungilla oloon, mutta ihan riittävästi. Saimmepa käytyä apteekissa ja parturissa sekä jäi jopa aikaa käydä Kristine keskusksen Prismassa ostamaas hyvää ja edullsita kuninkaitten kinkkua (kunigate sinki). Eikä Tallinnan matkaa voi tehdä ellei ehdi käydä kahvilla Energia kohvikissa Kaubamajalla. Menomatkalla Tallinnaan laivan Marin baarissa esiintyi erittäin hyvä kuubalaine ryhmä, joka esitti vanhoja iki ihania lattarirytmejä kuten Became mucho, Quando calienta el sol, Quin sera, Quien sera. Kylläpä kuulija nauttivat heidän musisoinnistaan paljon ja esiintyjätkin huomasivat tämän joten he alkoivat soittaa ylimääräisiä niin paljon, että heidän esiintymisaikansa tuplaantui. Eipä sen puoleen kylläpä tippilasissakin oli aika hyvät tipit esityksestä. Paluumatkalla oli toinen kuubalainen ryhmä esiintymässä. He soittivat vanhka jazz standardeja ja eipä kuulijat olleet ollenkaan mukana heidän musisoinnissa ja esintyyminen typistyi siihen 45 minuuttiin, jonka yleensä sessio kestää. Keskivikkoiltana palasimme takaisin Heinolaan.

Olemme yleensä joka kesä tehneet jonkinlaisen kotiseutukierokksen lähialueelle. Torstaiaamuna (19.7.) lähdimme ajelemaan ensin Vääksyyn ja siellä tutustumiskohteena oli Vääksyn kanava. Vääksystä matka jatkui Asikkalan kirkolle. Yritimme mennä katsomaan Asikkalan kirkkoa, mutta sepä ei ollutkaan avoinna, vaan joutui katselemaan kaunista pyhäkköä vain uloapäin. Kirkolta jatkoimme matkaa Pulkkilanharjulle. Tuo tie olikin sellainen, etten ollut koskaan

aikaisemmin sitä liikkunut, joten nuo maisemat olivat minulle vieraat. Kylläpä tie Pulkkilanharjulla on mahtava kokemus, mahtava Päijänne kummalakin puolta tietä, kauniit harjumaisemat. Pulkkilanharjulta jatkoimme matkaa kalkkisten kanavalle. Vääksyn kanavalla ollessamme emme jääneet sinne odottamaan Lahdesta Heinolaan kulkevaa laivaa, vaan jatkoimme matkaamme. Saavuttuamme kalkkisten kanavalle, niin tuo laiva tulikin silloin sinne, joten me näimme kuinka laiva sulutettiin kanavassa. (Suometar matkalla Heinolaan Kalkkisten kanavassa) Kanavalta menimme Kalkkisten kylään. Kuinka ollakkaan Suometar oli Kalkkisten laivalaiturissa sinne päästyämme. Kalkkisista palasimme Sysmän Nuoramoisten kautta takaisin Heinolaan. Olipa mukava kesäpäivä tutustuessamme lähiseudun nähtävyyksiin.

Kesäkuu 16.6.2012

Kolmisen viikkoa on kulunut, kun viimeeksi kirjoittelin ajatuksiani bloggeriin. Olimme juuri silloin palanneet Alanyasta ja aloittelimme normaalieloa Kalastajankujalla. Toukokuun loppupuolella ilmat lämpenivät joten päästiin laittamaan parveketta kesäkuntoon. Olipa mukava juoda päiväkahvit iltapäiväauringossa ja katsella juuri istututettuja orvokkeja parvekkeella. Siitäpä alkoi tuntua, että kesä on vihdoinkin tullut Suomeen. Kansainvälinen Lions liittolla on ollut kampanja "Miljoona puuta". Meidänkin klubi päätti osallistua siihen joten helluntaiaattona kokoonnuimme Matinkylän jäähallin parkkipaikalla, josta lähdimme ajelemaan kohti Pusulaa ja metsänistuspaikkaa. Minhän en selkäni tähden voinnut osallistua istutukseen, siksi olin pyytänyt meidän Markkua mukaan ja tekemään työn puolestani. (Kuvassa Markku mittaa istutuskohtaa.) Helluntai oli vielä lämmin, mutta sittenpä touko-, kesäkuun vaihteessa ilmat kylmenivät ja muuttuivat sateisiksi joten eipä ollut enää asiaa päiväkahveille parvekkeelle.

Kesäkuun alkupäivinä päivät muuttuivat aurinkoisiksi, mutta lämpömittarin lukema ei meinannut lähteä nousemaan mukavampiin lämpötiloihin. Pohjoisesta puhalsi kylmä tuuli. Kesäkuun 6. päivä kokoontui Espoon keskustalaiset kj:n puheenjohtajan pihalle grilli-iltaan päättämään talvikauden toimintaa. Aamupäivä oli sateisen tuntuinen, mutta iltapäivällä sää muuttui aurinkoiseksi ja grilli-ilta Stedtien pihassa saatiin vietettyä kauniissa kesäillassa nauttien Reijon tunnetusti hyvin savustettua lohta ja Riitta-Siskon maukkaita muurinpohjalettuja ja jäätelöä sekä mukavasta keskustalaisesta seurasta. Mukana illanvietossa olivat kansanedustaja Paula Lehtomäki, Keskustan Uudenmaan piirin puh.johtaja Eero Lankia.

Sunnuntaina ennen messuun lähtöä palkkasimme kaikki Heinolassa tarvittavat tavarat kasseihin ja lähdimme kesälaitumelle heti messun jälkeen. Ennen lähtöä jouduimme kuitenkin tyhjentämään parvekkeen, koska talossamme alkoi parvekeremontti. Juuri oli ollut kylpyhuoneremppa ja nyt oli parvekkeen vuoro. Mikähän seuraavaksi. Minut oli kutsuttu torstai-iltana LC Espoo/Matinkylän toimintakauden päätöskutsuille väistyvän presidentin Ilkka Mikkolalle, joten torstaiaamuna lähdimme ajelemaan kohti Espoota ja Matinkylää. Lähestyessämme Espoota sanoin reissukaverille, että ajetaanpa Automaan kautta jotta saadaan tuo autoradio toimimaan. Olin saanut viime kesänä Elli-siskolta radion turvakoodin, mutta kun huolimaton on, niinhän olin sen hukannut ja vappuaattona auto korjatessa oli jouduttu irrottamaan akkukaapeli, niin radiohan oli mykkänä ja pysyi, koska turvakoodia ei ollut. Automaassahan asia järjestyi eikä sen järjestäminen Fordilta kestänyt edes kauaa joten oli tyhmää pitkittää turvakoodin hankintaa. Sitä jäimme ihmettelemään, miksi Kouvolan Fordin edustusliike ei hankkinut sitä meille, kun kävimme kysymässä koodia heti vapun jälkeen matkalla Ylämaalle.  Torstai-iltana alkoi ennen kuutta kokoontua leijona-veljiä ja ladyineen Mikkolalle. Ilta kului mukavasti veljien ja ladyjen kanssa keskustellessa ja nauttien pöydän antimista joita Ilkka ja Heidi olivat järjestäneet meidän nautittaviksi (kuvassaHeidi ja Ilkka sekä tuleva presidentti Mika). Kutsujen jälkeen palasimme välittömästi takaisin Heinolaan ja nyt on tarkoitus olla täällä ainakin elokuun alkuun. Seuraava kalenteriin merkitty tapahtuma on Lions klubin syyskauden avaus Siiraloilla Porvoon Emäsalossa. Viikon kuluttua vietämme keskikesän juhlaa juhannusta ja toivottavasti se voidaan viettää lämpimässä ja kauniissa juhannussäässä.

Toukokuu 2012

Hutikuun 12 pv alkoi kylpyhuoneremontti täällä Kalastajankujalla. Olimme menneet jo ennen pääsiäistä Heinolaan remonttievakkoon ja pääsiäinen viettiin itähämäläisessä pikkukaupungissa, Heinolassa. Pääsiäisen jälkeisen viikon torstaina tulimme Kalastajankujalle, koska illalla meidän Lions klubin kuukausi-ja henkilövalintakokous. Kuten olin luvannut, niin minut valittiin toimintakauden 2012 - 13 sihteeriksi. Lisää töitähän se tietää ja rajoittaa ensi talven matkailua, mutta antaahan se taas kuitenkin muuta uutta kokemusta elämälle. Saman viikon lauantaina oli Lionsien B-piirrin uusien sihteerien valmennua ja piirin vuosikokous. Menin valmennukseen, koska halusin saada jonkinlaista tuntumaa tuleviin tehtäviini. Osallistuin myös piirkokoukseen yhtenä klubimme edustajana. Tämä kaikki oli minulle uutta, joten seurasin vain kokouksen tapahtumia ja kysyin tarvittaessa vieressä istuvalta klubiveljeltä Reijo Steditltä toimintaohjeita. Saman aikaisesti oli AA:n kevätpäivät Dipolissa. Toisaalta minua harmitti, kun en päässyt osallistumaan päivällä kevätpäiville. Ehdin käydä siellä kuitenkin ja olla paikalla muutama tunti. Nuo AA-päivät ovat tärkeitä tapahtumia, joissa tavataan toisia aa:laisia. Näiden AA-vuosien aikana on tuttuja tullut ympäri Suomea ja tuolla jos missä heitä tapaa.

Minut oli aikoinaan valittu Keskustan Espoon kunnallisjärjestön viime vuoden toiminnantarkastajaksi (ent. tilintarkastaja). Tuon viikonlopun aikana valmistui kj:n tilit tarkastettaviksi, mutta koska kj:n johtokunta ei ollut vielä niitä käsitellyt, niin en voinut laittaa nimeäni tilikirjaan. Tarkoituksemme oli, että palaamme Heinolaan lauantai-iltana, kun lähdemme kevätpäiviltä, mutta eipähän se niin käynytkään. Kunnallisjärjestön johtokunta kokoontui maanantai-iltana (16.4.)ja minävoisin laittaa nimeni kj:n tilinpäätöspapereihin.Mietimme mitä teemme ajammeko Heinolaan ja tulemme tiistaina Espooseen laittamaan nimi vai olisiko joku muu ratkaisu. Täällähän oli kylpyuoneremontti käynnissä ja siksi vaikea olla. Ratkaisukin löytyi. Lähdemme sunnuntaina Tallinnaan ja tulemme maanantai-iltana kotiin. Tiistai-aamuna tarkistan kj:n tilit ja toiminnan ja sen jälkeen lähdemme Heinolaan. Sunnuntaiaamuna lähdimme Eckerön Nordlandialla Tallinnaan. Ilmas oli keväisen kaunis ja mieliala korkealla. Tallinnassahan meillä on menopäivänä normaalikuviot. Hotelliin ja sitten päiväkahville Energia kohvikkiin. Päiväkavely ja illalla syömään jonnekin. Nyt ruokapaikan valinta osui Rüütlillä olevaan saksalaistyylliseen Schnitsel Haus-ravintolaan. Emme aikaisemmin ole siellä syöneetkään. Jotenkin tuli tunne, kun syötyämme lähdimme, että tämä ei ollut varmasti viimeinen kerta kun sinne menemme. Maanantaina aamuna olimme lähdössä Rocca al Maren ostosparatiisiin. Menimme Viru hotellin aulaan ja katselimme ns. Prisma bussin aikataulua, joola pääsisimme Rocca al Mareen. Aikataulussapa ei ollutkaan mainintaa Viru hotellista. Kysäisin asiaa respasta ja vastukseksi sain. Se lopetti 2 viikkoa sitten ajamiosen Viru hotellin kautta. Mutta eipä hätää. Kapamajalta lähtisi trollikka nr 6 Rocca al Mareen ja samalla trollikalla pääsee myös Kristine keskukseen, jonka valitsimmekin ostospaikaksi. Illalla palasimme Kalastajankujalle ja tiistaiaamuna nimet papereihin ja Fiestan nokka kohti Heinolaa.

Heinolaankin alkoi kevät pikku hiljaa tulla. Sinivuokot ja leskenlehdet kukkivat. Ruotsalainen riisui jääpeitteensä vapunpäivän aikoihin. Sinilähteenoja oli oikea kevätpuro (kuva ylhäällä). Vapunpäivähän oli tänä vuonna tiistai ja päätimme lähdemme käymään Ylämaalla vapun jälkeen. Sieltä alkoi kuulua viestejä, että olsi korkea aika tulla käymään. Anniina ja Aaro odottivat Pekka-enoa ja Untoa, Joten eipä muuta kuin keskiviikkoaamuna lähtö kohti Juopperia. Emme olleetkaan käyneet siellä kuin helmikuussa juuri ennen Thaimaan matkaamme. Olihan se nyttenkin jonkinasteinen matkakuume päällä, sillä olimmehan varanneet viikon matkan Alanyaan, Turkkiin ja siellä vanhaan tuttuun hotelliin, Isabellaan. Ylämaalla olimme lauantaihin asti. Reissukaveri kysäisi, että mitähän Elli tykkäisi, jos hän puhdistaisi Ellin pihan. Tähän minun oli helppo sanoa, että tyytväinenhän siskoni siihen olisi, koska hän ei itse oikein enää jaksaisi. Perjantaina sitten puhdistimme elin pihan ja kylläpä sieltä lehtiä tulikin kerättyä. Pihatammi onkin oikea lehtien tuottaja. Reissukaveri kärräsi noin kymmenen kottikärrylistä lehtiä ja muuta roskaa pihalta lepikkoon. Kylläpä Elli-siskon piha olikin siisti tuon jälkeen. Lauantaiaamuna palasimme Heinolaan. Emme kuitenkaan viihtyneet siellä kuin sunnuntain aamupäivään, jolloin päätimmekin lähteä jo Matinkylään, koska tiistaina 8.5. olisi lähtö Turkkiin. Kyllähän se jännitti tulla tänne, koska meillä ei ollut tieto kylpyhuoneremontin edistymisestä. Täälläpä meitä odottikin tieto, että työoli valmis ja kylpyhuonetta voi käyttää. Olipa helpotus. Ei tarvinut lähteä asioille C-rapun saunan vessaan, vaan voi sen tehdä omassa vessassa. Tiistainapa olisi se matkalle lähtö ja nyt meillä ei ollut enää tiedossa lentokenttäkuljetusta, koska Tiaisen Tero oli muuttanut vappuaattona Kuruun, Ylöjärvelle. Ensin meinasimme mennä yleisillä kulkuneuvoilla lentoasemalle, mutta paluu pitäisi kuitenkin tehdä taksilla, joten aloimmekin tutkia lentokentän paikoitusmaksuja. Sielläpä selvisi, että pitkäaikaispaikoituksen hinta on 39€ viikko. Sehän on halvempi kuin taksikyydin hinta lentoasemalta kotiin.

Tiistaiammu koitti ja matkalaukut olivat valmiiksi pakattuina, kun kaksi herrasmiestä lähti ajelemaan Helsinki-Vantaan lentoasemalle. Parkkipaikka löytyi helposti ja parkkikuitikin saatiin automaatista. Eipä muuta kuin auto parkkiin ja ukot odottelemaan parkkibussia, joka veisi meidät terminaaliin. Terminaaliin päästyämme menimme lähtöselvitystiskille. Lähtöselvittäjä kysyi, että olemmeko tehneet jo lähtöselvityksen automaatilla, koska se pitää tehdä ennen kuin mennään tiskille. Emmehän me sitä oltu tehty ja sanoimme, että emme me osaa sitä tehdä. Virkailija totesikin, että hän lähtee opastamaan meitä. Saimmehan me sen tehtyä ja laukut menemään lentokoneen ruumaan. Koittihan se lähtökin viimein ja vain 1½ tuntia myöhässä. Päästiinhän me sitten illalla 10 maissa lopulta Isabellaan ja Alanyaan. Viikko meni mukavasti uiden nauttien kesän lämmöstä ja kesän mansikoista. Olipa mukava mennä Isabellaan, mutta varsinkin, kun keskiviikkoiltana menimme syömään Sultan Sofrasiin, niin siellä meitä odotti se lämmin ja iloin vastaanotto. Olsi kuin kaksi kauan poissa ollutta vanhaa ystävää olisi palannut. Ne lämpimät halaukset Ahmetilta ja Mustafalta jotka saimme, olivat tosi mukavat. Viikko vain meni turhankin nopeasti ja tiistaina 15.5. koitti kotiin lähdön aika. Saavuttuamme Vantaan lentoasemalle ja matkalaukut saatuamme menimme parkkipaikalle. Siellähän maantiennielijä meitä odotti ja selvitettymme parkkimaksun pääsimme portista ulos ja ajomatka Matinkyllään alkoi. Pääsiinhän sitä kotiinkin sieltä ja totesimme, että Turkin matka on nyt tehty ja katsomme koska pääsemme pääsemme seuraavan kerran matkalle, mutta minne, sitä ei vielä tiedä. Siltikin. Borta bra men hemma bäst eli oma koti kullan kallis.

Huhtikuu

Thaimaan matkasta ei ole enää kuin mukavat muistot jäljellä. Maaliskuun viimeisenä maanantaina pidimme Tapiolan Keskustakerhon yhdistetyn syys- ja vuosikokouksen. Syyskokouksess kerhomme uudeksi puheenjohtajaksi valittiin Reijo Stedt ja sihteerin pesti palasi muutaman vuoden jälkeen takaisin meikäläisen hoidettavaksi. En olisi sitä mielelläni ottanut vastaan, mutta emme keksineet muuta vaihtoehtoa. Ensi syksynä siihen tehtävään on löydettävä joku nuorempi henkilö tai oikeammin kerhon kaikkiin tehtäviin tulisi saada nuorempia henkilöitä hoitamaan tehtävi. Alkaa tuntua siltä, että koko Tapiolan Keskustekerhon aktiivijäsenistö alkaa olla eläkeliittolaisia tai ainakin aika lähellä.
 Olin saanut jo alkuvuodesta ilmoituksen, että kylpyhuoneeni menee remonttiin. Siellä oli havaittu jotain sellaista, että se pitää korjata. Ilmoituksessa ei kerrottu tarkemaa korjausaikaa vaan sanottiin, että se tapahtuu maali- - heinäkuun aikana. Thaimaasta paluun jälkeen tulikin ilmoitus, että minun kylpyhuoneeni korjaus alkaa 12.4.. Jo silloin, kun tuo ilmoitus tuli, niin silloin tehtiin päätös, että lähdemme Heinolaan korjauksen ajaksi. Vaikeaahan siellä olisikin, koska vessassa pitäisi käydä joko Thainetssa tai C-rapun saunan WC:ssä. Muutto Heinolaan päätettiin tehdä jo ennen pääsiäistä ja vietää tämä kristikunnan suurin juhlapyhä siellä. Viime keskiviikkona (4.4.) pakkasimmekin tavarat autoon ja tulimme tänne Sinilähteelle.  Remontin kestosta ei ole tarkkaa tietoa. Ilmoituksessa sanottiin sen kestävän kolme viikkoa, mutta jos siellä on kosteutta, joka vaatii kuivaamisen, niin kesto voi ollakin 4 - 5 viikkoa. Katsotaan nyt miten hommat etenevät Kalastajankujalla.
 Ensi viikolla pitää kuitenkin mennä käymään Espoossa, koska torstaina on Lions klubin kuukausikokous, joka on samalla henkilövalintakokous. Jo ennen Thaimaan matkaa klubin nykyinen presidentti soitti ja pyysi minua klubin sihteeriksi seuraavalle toimikaudelle. Annoin suostumukseni ja näillä näkymin minut valitaan LC Espoo Matinkylän sihteeriksi. Tuohan tietää lisää puuhaa, mutta minua lohdotettiin ja sanottiin, että ei siinä ole paljoa mitään tekemistä kaksi pöytäkirjaa ja kaksi raporttia kuukaudessa. Toivottavasti näin on. Tämä kyllä merkitsee sitä, että pitkäaikainen haave pitemmästä oleskelusta jossakin lämpimmässä paikassa vuoden kylmimpään aikaan juää ainakin ensi talven kohdalla haaveeksi.Onneksi klubin sihteerintehtäviä ei tarvitse ottaa ihan kylmiltään vastaan, vaan lauantaina 14.4. LC piiri järjestää uusille sihteereille sihteerivalmennuksen. Samana päivänä on myös LC piirin kokous, johon meikäläinen on valittu yhdeksi klubin edustajaksi. Tämä on vain sinänsä harmi, sillä nyt en pääse osallistumaan Dipoliin AA:n Kevätpäiville.
 Tänä vuonna pääsiäinen on todellä kylmä. Viime pääsiäisenhän tuli vietettyä Alanyassa, Turkissa ja siellä oli silloin kesäisen lämmintä. Tänä aamuna lankalauantaina oli pakkasta aamulla -9 °C ja kun kirjoittelen tätä klo on 23:32 ja pakkasta on ulkona -5,1 °C. Päivälläkään lämpötila ei noussut kuin juuri ja juuri plussan puolelle. Nyt sääennusteet ovat lupailleet, että pääsiäspyhien jälkeen lämpötila alkaa nousta keväisiin lukemiin, mutta silti yöpakkaset säilyvät ainakin vielä ensi viikon. Mutta eiköhän se kevätkin viimeinkin koita tänne itähämäläiseen pikkukaupunkiin sekä muuallekin Suomeen.

Maaliskuu 2012

 Kaikenlaista kivaa on sattunut edellisen kirjoitelun jälkeen. Minun piti mennä Lions klubin laskiastapahtumaan, mutta tunsin itsen sen verran flunssaiseksi, että ilmoitin klubin presidentille, että joudun jättämään tapahtuman väliin ja hoitelen itseäni kuntoon. Olisihan se ollut hankalaa, jos olisin silloin sairastunut talven infulenssaan, koska silloin olisi vaarantunut jo maksettu matka Thaimaan lämpöön. Olin luvannut Elli-siskolle, että menemme viettämään hänen syntymäpäiviään Ylämaalle. Elli oli taas luvannut, että kun menemme Juopperiin, niin silloin hän tekee säkkijärveläistä perinneruokaa "hakkoopiirakkaa". Tuotapa odottelinkin vesikielellä. Laskiaisen jälkeisenä keskiviikkoaamuna lähdimme ajelemaan Ylämaata kohti. Sattuipa sinä päivänä olemaan kaunis talvipäivä. Aurinko paistoi kirkkaasti ja matkan teko maistui. Hakkoopiirakkaa syötiin  ja Ellin syntymäpäivät vietettiin. Niitä ei vietetty Juopperissa vaan lähdimme viettämään niitä Korpelaan. Lauantaiaamuna lähdimme ajelemaan takaisin Espooseen. Pitihän meidän alkaa valmistautuminen lähtemään Kata Beachille.
 Tiistainana 28.2. alkoi matkalaukkujen pakkaaminen. Illalla kuuden jälkeen Tero ajoi autonsa alaovelle ja niin alkoi matka kohti Kata Beachia ja Thaimaata. Thomas Cookin lento DK7701 Helsinki Vantaan lentoasemalta lähti lähes ajoissa ja koneen kapteenin kuulut kertoi, että lentosää on sellainen, että saavumme Phuketin kansainväliselle lentokentälle noin 45 min etuajassa. Enpän nyttenkään pystynyt koneessa paljoa nukkumaan. Ihan muutaman kerran torkahdin hetkeksi joten perille päästyämme olin todella väsynyt. Kyllä tuollainen 10½ tunnin lento on pitkä, mutta eipähän se mittään, koska perillä odotti kesä ja aurinko.
 Saavuimme Phuketiin iltapäivällä paikallista aikaa (noin klo 8.45 Suomen aikaa). Passintarkastuksen jälkeen siirryimme odottamaan laukkuhinalle matkalaukkuja. Ne saatuamme lähdimme katsomaan mihin oppaat meitä ohjaavat. Meitäpä odottikin yllätys. Terminaalirakennuksen edesdsä emme nähneet ainuttakaan Tjäreborgin opasta. Koska tiesimme missäpäin Tjäreborgin bussi ovat lähdimme sinne. Siellä oli vain kaksi opasta ottamassa matkailijoita vastaa. Oppaat kertoivat bussin numeron ja missä on matkatavaroiden kuljetusauto. Eipähän siinä mennyt kauaa kun lähdimmekin matkaan suuntana Kata Beach ja siellä Kata Sea Breeze. Sitäkin jäimme ihmettelemään, kunka vähän oppaita Tjäreborg on palkannut Phuketin alueelle (emme nähneet kuin kaksi opasta). Eikä suomalaista opasta ollut meidän bussissa, mutta eipähän se oikeastaan mitään haitannut. Olihan bussissa mukana paikallisopas ja suomalainen opas kävi kertomassa tärkeimät tiedot ennen bussin lähetemistä matkaan. Noin 50 min ajomatkan jälkeen saavuimme Kata Sea Breeze hotelille.Hotellihan oli meille tuttu jo 2½ vuoden takaa. Silloinkin olimme varanneet matkan Kata Beachille Tjäreborgin matkahappy hoursista ja hotellina oli juuri samainen Kata Sea Breeze. Katselin ympärille, mutta henkilökunta oli vaihtunut enkä nähnyt yhtään tuttua kasvoa. Myöhemmin kyllä selvisi, että olis siellä muutama tuttu kasvo, mutta en sanonut heille, että muistan heidät edellisestä käynnistä.

 Hotellille saavuttuamme ja matkalaukut purettua lähdimme katsomaan uima-allasaluetta ja uimaan. Kaikki oli kuten ennenkin. Mutta mitäs tuo on. Mitäs tuossa rakennetaan. Eräs jo hotellilla jo viikon ollut suomalainen kaveri kertoi, että siinähän Kata Sea Breeze rakentaa lisää hotellikapasiteettia. Ja se mikä kiinnitti huomiota hotellissa oli venäläisturistien määrä. Edellisellä vierailulla siellä ei ollut montaa venäläistä ja ne jotka olivat olivat tulleet suomalisten mukana. Nyt oli joka päivä lentoja Venäjältä Phukettiin ja joka päivä oli venäläisten vaihtopäivä. Palatessamme takaisin huoneeseen huomasimme hissin seinässä ilmoituksen jossa kerrotiin, että hotellin ravintolassa on kolme kertaa viikossa thaimaalainen buffee ja juuri tulopäivänä keskiviikkona on sellainen. Koska olimme matkasta väsynetä päätimme jäädä syömään tuota buffeeta. Ravintola oli kattanut ruuat uima-altaalle. Thaimaalainen lalulajatar lauloi vanhoja ever green sävelmiä. Ilta oli lämmin ja puolikuu valaisi taivasta. Tunsi todella olevansa etelässä. Edellisenä päivänä katsoessa ikkunasta näki vain lunta lunta ja vain lunta ja sitä tuli taivaalta lisääpyrtyttämällä. Ja nyt. Trooppinen lämmin ilma ympäröi kylmästä tulleet turistit. Niin alkoi kahden Reissulassen kahden viikon loma Kata beachilla.

 Kaksi viikoin kului nopeasti. Reissukaveri lähti aamiaisen jälkeen lenkille ja minä menin soittamaan poskea uima-altaalle toisten suomalaisten ja joidenkin ruotsalaisten kanssa. Edellisellä kerralla huomasimme, että huoneissa on vedenkeitin ja nytpä osasimmekin varautua. Meillä oli kahvikannu, suodatinsuppilo ja kahvisuodattimia sekä tietenkin paketti Juhla-Mokkaa muknamme. Uima-altaalta tulon jälkeen olikin siestän ja päiväkahvin aika. Reissukaveri kävi leipomosta joka päivä hakemassa päiväkahvi syötävät joko munkkeja tai pullia. Päivän kuumimalla hetkellä parin kolmen tunnin unet ja oleskelu ilmastoidussa huoneessa virkisti siten, että jaksoi taas lähteä viettämään aikaansa uima-allasalueen aurinkotuoleihin. Olimme jo edellisellä Kata beachin käynnillä käyneet syömässä ravintola nimeltään Tomato. Mielestämme tässä ravintolassa oli hinta- laatusuhde kohdallaan ja palvelu oli ystävällistä. Paikkaoli ihan tavallinen taverna. Joitakin kertoja söimme myös katukeittiön anteja. Erikoisin katukaittiö ili nightbasaarin lähellä oleva iso katukeittiöalue. Siellä valmistettiin kalaa sekä muita mereneläviä ja kansaa. Alue vaikutti erittäin epäsiisistiltä, mutta olimme kuulleet kehuja sen paikan ruuista, joiden väitettiin olevan hyviä. Rohkea rokan syö ja tuollaisessa paikassa uhkarohkea. Me päätimme olla uhkarohkeita. Otimme kanan koivet. Eipähän suotta kehuttu sen paikan ruokia. Kanan koivet olivat erinomaiset. Koivet oli grillattu sopivan kypsiksi ja mausteetkin olivat ihan kohdallaan. Paluumatkalla hotellille ostimme banaanipannukakut. Kylläpä niiden maku oli ihan entisenlaiset, joten eipä muuta kuin herkuttelemaan. (kuvassa uima-allaselämää)

 Kyllähän lomaan muutakin kuului kuin vain makoilua uima-altaalla. Eräänä päivänä päätimme tehdä retken saaren pääkaupunkiin Phuket towniin. Kaupunkihan ei ole mikään pieni, vaikka ehkäpä se Thaimaan mittapuun mukaan luetaankin pikkukaupungiksi (asukkaita noin 150 000). Retken kohokohtahan on tietenkin bussimatka kuorma-autonlavabussilla. Meno matkalla meille kuitenkin osui harmitettavasti ihan tavallinen bussi, mutta paluumatka tehtiin kuitenin sellaisella lavabussilla. Phuket townin kohteena oli vanha kaupunginosa ja siellä ns. siirtomaa-alue ja kiinalainen kaupunginosa. Siirtomaa kaupunginosassa vierailimme Buddhan temppelin edustalla. Temppeliin emme voineet mennä sisään, koska meillä olisi pitänyt olla pitkäthousut. Shortseissa ei temppeliin pääse sisään. Kiinalaiskaupinginosan kohteena oli kiinalainen temppeli. Sinnekään emme voineet mennä sisään, koska polevt olisi pitänyt olla peitetyt. Edelliseltä käyntikerralta muistimme hyvän kahvilan Siam Bakeryn ihan Phuket townin keskustassa. Kahvilassa joimme kahvit ja söimme erinomaista kakkua. Hinta oli kyllä Thaimaan hintatasoon nähden aika korkea eli 125 thbat annos (yli 3€). (kuvassa kiinalainen temppeli)

 Kaksi viikkoa kului ja vihdoin koitti kotiinlähdön aika. Bussi tuli hakemaan meitä puolenpäivän aikoihin. Lähteselvityksen ja passintarkastuksen jälkeen siirryimme Phuketin lentoaseman kansainväliselle alueelle. Thomas Cookin lento DK7702 lähti kohti kotimaata lähes aikataulun mukaiseti. Helsinki-Vantaan lentoasemealle saavuimme klo 23.30. Me onnistuimme saamaan matkalaukkumme ensimmäisten joukossa ja kotona olimme 000.30. Pari päivää meni aikaerorasituksessa ja väsymyksessä, mutta siitäkin selvittiin.

  

Helmikuu

Tammikuussa vihdoinkin saimme talven Suomeen. Saimme lunta ja pakkasta. Otsikon kuva on otettu 1.2. jolloin oli pakkasta ja Suomenojan voimalaitos toimi täydellä tehollaan tuottaen meille kaukolämpöä ja sähköä.
 Ennen joulun sain tiedon, että minulla alkaa fysioterapian ohjattu vesijumppa Puolarmetsän sairaalan terapia-altaalla. Pari viikkoa ennen junppaohjelman alkua sainkin soiton, että Puolarmetsän allas on mennyt rikki ja vesijumppa alkaakin Keski-Espoon uimahallin terapia-altaassa ja että pitää mennä hakemaan jumppa-aikataulu Keski-Espoon fysioterapiasta. Puolarmetsässä olisi jumppaa ollut 8 kertaa 45 minuuttia kerta ja tämän uuden ohjelman mukaan 10 kertaa ja 30 kerta. Eipähän se mitään, kyllähän se minulle sopi. Ainoa asia mikä asiassa vähän harmitti, oli jumpan alkamisaika. Tulisipa niinä 10 aamuna aikainen herätys, koska altaassa piti olla klo 8,15. Nyt se jumppaohjelma on läpi käyty ja olen huomannut, että kuntoni on parantunut huomattavasti. Jalkalihakset ovat vahvistuneet. Viime kesän jälkeen en pystynyt seisomaan montaakaan minuuttia ilman tukea ja nyt voin seisoa jopa  5 - 10 minuuttia ennenkuin joudun ottamaan tukea. Monta muutakin myönteistä asiaa olen huomannut. Nyt vain on jatkettava selkä- ja vatsalihaksien kuntoutusta vaikkapa Espoonlahden uimahallin vesijumpassa tai kotona terveyskeskuksesta saadun jumppaohjelman mukaisesti.
 Talven lomamatka on ollut suunnitelmissa, mutta lähtöaikaa on joutunut siirtämään kunnes ohjattu vesijumppa ohjelma on tehty. Olin katsellut lähtöjä, jotka olisivat 13.2. jälkeen. Innostuin jo joistakin Corralejon lähdöistä Fuerteventuralle, mutta hinnat olivat turhan kalliita. Eräs lähdöistä olisi ollut hyvä, mutta päätin, että varaan sen sitten kun sen hinta halpenee. Mutta kuinka ollakaan, huomasinkin yhtenä aamuna, että eipä sen matkan hinta halvennutkaan, vaan kallistui. Ihmeellsitä. Eihän ennen äkkilähdöt kallistuneet lähtöpäivän lähestyessä, mutta nytpä matkatoimistot ovatkin muuttaneet hinnoitteluaan ja nainkin voi nyt käydä. Viime keskiviikkona ( 8.2.) tuli ennakkotieto Tjäreborgilta torstain (9.2.) matkahappy hourin matkoista. Sielläpä olikin mielenkiintoinen kohde ja hintakaan ei ollut mitenkään kovin kallis. Kohde olisi Kata Beach, Phuketissa, Thaimaassa. Hotelli olisi Kata Sea Breeze. Tässä samaisessa hotellissa vietimme kaksi viikkoisen syksyllä 2009. Mielestämme hotelli oli sellainen, että kyllä siellä voisi vielä toisenkin kerran käydä. Hinta olsi sellainen, että nyt pääsisi Thaimaahan samalla hinnalla kuin Kanarian saarille. Asia jäi hautumaan torstaihin. Reissukaveri ilmoitti torstai aamuna, että hän on päättänyt, että me emme lähde Kata Beachille. Minä ilmoitin, että olen päättänyt, että me lähdemme. Niinpä kun happy hour alkoi klo 13, niin varasin heti matkan. Matka alkaa 28.2 ja kotiin palataan 14.3., jolloin varmaan kevätkin on tullut jo tänne pakkasten keskelle.
 Ensi sunnuntaina on laskiaissunnuntain ja silloin meidän Lions Clubi järjestää laskiastapahtuman Matinkylän täyttömäessa. Täyttömäki on Matinkylän Leijonapuistossa. Siellä on lapsille tarkkuus mäenlaskukilpailua. Myynnissä on makkaraa, muurinpohjalettuja, mehua, pullaa ym . Myynnistä tulevat tuotot käytetään matinkyläläisten hyväksi järjestämällä esim. koulujen 5. luokkalaisille keväällä luokkaretken Askolan hiidenkirnuille ja Porvoon vanhaan kaupunkiin.
 Laskiasviikolla lähdemme piipahtamaan Elli-siskon syntymäpäiville Ylämaalle. Elli on luvannut tehdä meille hakkoopiirakkaa, kun menemme sinne. Ylämaalta tulon jälkeen ei menekkää monta päivää, kun nousemme Thomas Cookin koneeseen ja matkustamme lomalle Thaimaahan.

Joulun jälkeen

 

 Joulu tuli meni.  Marraskuun jälkeen on tapahtuut kaikenlaista. On ollut tsenäisyyspäivän vietto ihan uudella tavalla. On käyty Tukholmassa "jouluostoksilla". On Vihdissä vietetty leijonien kirkkopyhää. Ja tietenkin vietetty rauallinen ja mukava joulu. Nyt kun olemme saaneet vihdoinkin lunta ja pakkasta on talvikin vihdoin tullut Suomeen.

 Espoon Lions Clubeilla on tapana kokoontua itsenäisyyspäiväaamuna Espoon Tuomiokirkkoon pieneen hartaushetkeen ja sankarihaudoille laskemaan Lions Clubien seppele sankarivainajien muistomerkille. Näin tapahtui tänäkin vuonna. Olin jo aikaisemmin sopinut Ilkka Mikkolan kanssa, että pääsen hänen kyydissä tuomiokirkolle. Olipa juhlallisen tuntuista kun espoolaisten klubien liput kannettiin Suomn lipun perässä kirkkoon. Tilaisuus, joka alkoi virrellä ja johon kuului juhlapuhe ja musiikkiesityksiä. Hartaushetken jälkeen siirryttiin lippulinnan johdattelemana sankarihaudoille seppeleen laskuun. Tilaisuudessa tapasin tuttavia, jotka eivät tienneet minun liittyneen Lions Clubiin. Tapaamiset olivat riemulliset.

 Tuomikirkon tilaisuuden jälkeen klubilaiset kokoontuivat klubin presidentin Ilkka Mikkolan kotiin kirkkokahveille eli kuten me kutsumme tilaisuutta "pressan vastaanotolle". Tilaisuus kuten myös aamuinen tuomikirkonkin tilaisuus oli ns. avec tilaisuus. Oli ihan mukava tavata veljien puolisoita. Osaan olinkin tutustunut aikaisemmin. Veljien puolisoissa oli eräs, joka olikin minulle jo vanha tuttu seurakuntaneuvostosta. Olipa Anneli Mäkikin yllättynyt tapaamisesta Mikkkoloilla. 

 Tämä itsenäisyyspäivä oli varmasti erillaisin, mitä minulla koskaan aikaisemmin on ollut. On itsenäisyyspäiviä, joista ei paljoa muistikuvia ole. Pitihin itsenäisyyspäivää juhlia ja seurukset olivat sen mukaiset. Tämä itsenäisyyspäivä jää varmasti mieleen ja jos Jumala suo, niin ensi vuonnakin on odotettavissa vastavanlainen juhlapäivä.

 Oli varaunnut Tukholman risteily. Risteily oli ns. joululahja Vikingn Clubilta. Koko risteilyn tarkoitus oli lähteä syömään M/S Mariellan joulubuffee. Olihan se ihan mukavaa käydä katsomassa jouluun valmistuvaa Tukholmaa. Tukholman sää ei kuitenkaan nyt kahta Reissulassea suosinut. Vettä ei tosin satanut, mutta kolean kostea tuuli aihetti sen, että eipä viitsinyt paljoa kaupungilla kävellä.  Nyt kohteen ohjelmaan otettiin vain Åhlénsin tavaratalo ja Gallerian. Ahlénsilta ostin ruotsalaista joulumusiikkia sisältävän levyn ja Tabacin Deo stickin. Gallerianista ei jäänyt mitään ostoskassiin. Noiden jälkeen päätimekin, että tämä riitti tällä kertaa Ja palasimme laivalle. 

 18.12. klubimme oli kutsuttu Vihdin kirkkoon, jossa oli Vihtiläisten lions clubien kirkkopyhä. Minun lionskummi toimii Vihdin seurakunnan kappalaisena ja oli saarna vuorossa tuona sunnuntaina. Samalla pidettiin klubin kuukauskokous Vihdissä.  Olihan siellä Vihdissä mukava käydä, mutta enpä ehtinyt vihtiläisiä sukulaisia tapaamaan, koska oli siellä Ilkka Mikkolan kyydissä. Soitin kyllä Pauli-serkulle ja kerroin olevani naapurissa, mutta en ehdi nyt visiitille.

 Joulun alusviikko menikin jouluvalmisteluihin suurimmalta osalta ja perjantaina aatonaattoiltana olikin koti jo valmis ottamaan joulun vastaan. Aattoaamun laitoin sitten loput tai ainakin ne joulutavara esille, joiden olemassa olon muistin. Aaton joulusaunan jälkeen saunakahveilla mieli rahoittui ja tunsin, että nyt on joulu tullut Kalastajankujalle. Joulupäåivä olin luvannut olla avustamassa lukijana Matinkappelin messussa. Selkäni on kesän jälkeen mennyt sellaiseen kuntoon, että ehtoollisavustajan tehtäviä en ole voinut enää ottaa vastaan, joten eräs vaihe elämästäni on siltä osin päättynyt. Mutta uskon, että Jumala avaa uusia ovia ja antaa uusia mahdollisuuksia palveluun.

 Joulun jälkeisellä viikolla lähdimme Heinolaan, koska Untolla oli hammaslääkäri 30.12.. Menimme jo sinne heti keskiviikkona ja otimme uutta vuotta vastaan siellä. Kotiin palasimme tiistaina 3.1.. Tarkoituksena oli, että palataan keskiviikkona 4.11., mutta sääennusteet lupailivat keskiviikolle todella kurjaa tiesäätä, että päätimme lähteä jo tiistai-iltana ajelemaan Matinkylää kohti. Tämä ratkaisu olikin ihan hyvä. Ainakin Lahden seudulla lunta tuli taivaan täydelta ja liikenne oli vaikeuksissa. Katsellessani keskiviikkona aamupäivä kelikameroita huomasin, että jo Mäntsalän seudulla ei ollut satanut siten kuin hiukan poihjoisemmassa ja mitä etelämäksi tuli, sitä parempi ajokeli olisi ollut. Silti olimme tyytväisiää tehtyyn ratkaisuun, emmekä olleet Salpausselällä lumisateessa. 

 Loppiaisena saimmekin viettää kaksi vuotta korjauksen alla olleen Olarin kirkon siunausta ja messua. Kirkko oli täynnä seurakuntalaisia, jotka olivat tulleet katsomaan kunnostettua pyhättöään. Messussa tuli ilmi, että kaikki ei ole vielä valmiina. Keittiö ei ollut vielä kunnossa. Äänentoisto ei toiminut. Urkujen kapasiteetista oli 70% käytössä. Mutta eivätpähän nuo haitanneet. Aluksi äänentoisto ei meinannut toimia mitenkään. Uruista lähti välillä outoja äänia. Messu oli juhlava. Kuoro (yhdistetty Wähäpaimen ja Osla) lauloi hyvin. Näin saimme kirkkomme käyttöön. Tämä tiesi myös sitä, että sunnuntain Matinkappelin messut jäävät vain meidän matinkyläläisten omaksi messussa, jossa on kotoinen ilmapiiri ja jossa lähes kaikki tuntevat toisensa. 

 Nyt käännämme katseen tulevaan ja rukoilemme, että tämä uusi vuosi olisi ellei aprempi niin ainakin yhtä hyvä kuin mennytkin vuosi.