Joulu tuli meni. Marraskuun jälkeen on tapahtuut kaikenlaista. On ollut tsenäisyyspäivän vietto ihan uudella tavalla. On käyty Tukholmassa "jouluostoksilla". On Vihdissä vietetty leijonien kirkkopyhää. Ja tietenkin vietetty rauallinen ja mukava joulu. Nyt kun olemme saaneet vihdoinkin lunta ja pakkasta on talvikin vihdoin tullut Suomeen.
Espoon Lions Clubeilla on tapana kokoontua itsenäisyyspäiväaamuna Espoon Tuomiokirkkoon pieneen hartaushetkeen ja sankarihaudoille laskemaan Lions Clubien seppele sankarivainajien muistomerkille. Näin tapahtui tänäkin vuonna. Olin jo aikaisemmin sopinut Ilkka Mikkolan kanssa, että pääsen hänen kyydissä tuomiokirkolle. Olipa juhlallisen tuntuista kun espoolaisten klubien liput kannettiin Suomn lipun perässä kirkkoon. Tilaisuus, joka alkoi virrellä ja johon kuului juhlapuhe ja musiikkiesityksiä. Hartaushetken jälkeen siirryttiin lippulinnan johdattelemana sankarihaudoille seppeleen laskuun. Tilaisuudessa tapasin tuttavia, jotka eivät tienneet minun liittyneen Lions Clubiin. Tapaamiset olivat riemulliset.
Tuomikirkon tilaisuuden jälkeen klubilaiset kokoontuivat klubin presidentin Ilkka Mikkolan kotiin kirkkokahveille eli kuten me kutsumme tilaisuutta "pressan vastaanotolle". Tilaisuus kuten myös aamuinen tuomikirkonkin tilaisuus oli ns. avec tilaisuus. Oli ihan mukava tavata veljien puolisoita. Osaan olinkin tutustunut aikaisemmin. Veljien puolisoissa oli eräs, joka olikin minulle jo vanha tuttu seurakuntaneuvostosta. Olipa Anneli Mäkikin yllättynyt tapaamisesta Mikkkoloilla.
Tämä itsenäisyyspäivä oli varmasti erillaisin, mitä minulla koskaan aikaisemmin on ollut. On itsenäisyyspäiviä, joista ei paljoa muistikuvia ole. Pitihin itsenäisyyspäivää juhlia ja seurukset olivat sen mukaiset. Tämä itsenäisyyspäivä jää varmasti mieleen ja jos Jumala suo, niin ensi vuonnakin on odotettavissa vastavanlainen juhlapäivä.
Oli varaunnut Tukholman risteily. Risteily oli ns. joululahja Vikingn Clubilta. Koko risteilyn tarkoitus oli lähteä syömään M/S Mariellan joulubuffee. Olihan se ihan mukavaa käydä katsomassa jouluun valmistuvaa Tukholmaa. Tukholman sää ei kuitenkaan nyt kahta Reissulassea suosinut. Vettä ei tosin satanut, mutta kolean kostea tuuli aihetti sen, että eipä viitsinyt paljoa kaupungilla kävellä. Nyt kohteen ohjelmaan otettiin vain Åhlénsin tavaratalo ja Gallerian. Ahlénsilta ostin ruotsalaista joulumusiikkia sisältävän levyn ja Tabacin Deo stickin. Gallerianista ei jäänyt mitään ostoskassiin. Noiden jälkeen päätimekin, että tämä riitti tällä kertaa Ja palasimme laivalle.
18.12. klubimme oli kutsuttu Vihdin kirkkoon, jossa oli Vihtiläisten lions clubien kirkkopyhä. Minun lionskummi toimii Vihdin seurakunnan kappalaisena ja oli saarna vuorossa tuona sunnuntaina. Samalla pidettiin klubin kuukauskokous Vihdissä. Olihan siellä Vihdissä mukava käydä, mutta enpä ehtinyt vihtiläisiä sukulaisia tapaamaan, koska oli siellä Ilkka Mikkolan kyydissä. Soitin kyllä Pauli-serkulle ja kerroin olevani naapurissa, mutta en ehdi nyt visiitille.
Joulun alusviikko menikin jouluvalmisteluihin suurimmalta osalta ja perjantaina aatonaattoiltana olikin koti jo valmis ottamaan joulun vastaan. Aattoaamun laitoin sitten loput tai ainakin ne joulutavara esille, joiden olemassa olon muistin. Aaton joulusaunan jälkeen saunakahveilla mieli rahoittui ja tunsin, että nyt on joulu tullut Kalastajankujalle. Joulupäåivä olin luvannut olla avustamassa lukijana Matinkappelin messussa. Selkäni on kesän jälkeen mennyt sellaiseen kuntoon, että ehtoollisavustajan tehtäviä en ole voinut enää ottaa vastaan, joten eräs vaihe elämästäni on siltä osin päättynyt. Mutta uskon, että Jumala avaa uusia ovia ja antaa uusia mahdollisuuksia palveluun.
Joulun jälkeisellä viikolla lähdimme Heinolaan, koska Untolla oli hammaslääkäri 30.12.. Menimme jo sinne heti keskiviikkona ja otimme uutta vuotta vastaan siellä. Kotiin palasimme tiistaina 3.1.. Tarkoituksena oli, että palataan keskiviikkona 4.11., mutta sääennusteet lupailivat keskiviikolle todella kurjaa tiesäätä, että päätimme lähteä jo tiistai-iltana ajelemaan Matinkylää kohti. Tämä ratkaisu olikin ihan hyvä. Ainakin Lahden seudulla lunta tuli taivaan täydelta ja liikenne oli vaikeuksissa. Katsellessani keskiviikkona aamupäivä kelikameroita huomasin, että jo Mäntsalän seudulla ei ollut satanut siten kuin hiukan poihjoisemmassa ja mitä etelämäksi tuli, sitä parempi ajokeli olisi ollut. Silti olimme tyytväisiää tehtyyn ratkaisuun, emmekä olleet Salpausselällä lumisateessa.
Loppiaisena saimmekin viettää kaksi vuotta korjauksen alla olleen Olarin kirkon siunausta ja messua. Kirkko oli täynnä seurakuntalaisia, jotka olivat tulleet katsomaan kunnostettua pyhättöään. Messussa tuli ilmi, että kaikki ei ole vielä valmiina. Keittiö ei ollut vielä kunnossa. Äänentoisto ei toiminut. Urkujen kapasiteetista oli 70% käytössä. Mutta eivätpähän nuo haitanneet. Aluksi äänentoisto ei meinannut toimia mitenkään. Uruista lähti välillä outoja äänia. Messu oli juhlava. Kuoro (yhdistetty Wähäpaimen ja Osla) lauloi hyvin. Näin saimme kirkkomme käyttöön. Tämä tiesi myös sitä, että sunnuntain Matinkappelin messut jäävät vain meidän matinkyläläisten omaksi messussa, jossa on kotoinen ilmapiiri ja jossa lähes kaikki tuntevat toisensa.
Nyt käännämme katseen tulevaan ja rukoilemme, että tämä uusi vuosi olisi ellei aprempi niin ainakin yhtä hyvä kuin mennytkin vuosi.
