Maaliskuu 2012

 Kaikenlaista kivaa on sattunut edellisen kirjoitelun jälkeen. Minun piti mennä Lions klubin laskiastapahtumaan, mutta tunsin itsen sen verran flunssaiseksi, että ilmoitin klubin presidentille, että joudun jättämään tapahtuman väliin ja hoitelen itseäni kuntoon. Olisihan se ollut hankalaa, jos olisin silloin sairastunut talven infulenssaan, koska silloin olisi vaarantunut jo maksettu matka Thaimaan lämpöön. Olin luvannut Elli-siskolle, että menemme viettämään hänen syntymäpäiviään Ylämaalle. Elli oli taas luvannut, että kun menemme Juopperiin, niin silloin hän tekee säkkijärveläistä perinneruokaa "hakkoopiirakkaa". Tuotapa odottelinkin vesikielellä. Laskiaisen jälkeisenä keskiviikkoaamuna lähdimme ajelemaan Ylämaata kohti. Sattuipa sinä päivänä olemaan kaunis talvipäivä. Aurinko paistoi kirkkaasti ja matkan teko maistui. Hakkoopiirakkaa syötiin  ja Ellin syntymäpäivät vietettiin. Niitä ei vietetty Juopperissa vaan lähdimme viettämään niitä Korpelaan. Lauantaiaamuna lähdimme ajelemaan takaisin Espooseen. Pitihän meidän alkaa valmistautuminen lähtemään Kata Beachille.
 Tiistainana 28.2. alkoi matkalaukkujen pakkaaminen. Illalla kuuden jälkeen Tero ajoi autonsa alaovelle ja niin alkoi matka kohti Kata Beachia ja Thaimaata. Thomas Cookin lento DK7701 Helsinki Vantaan lentoasemalta lähti lähes ajoissa ja koneen kapteenin kuulut kertoi, että lentosää on sellainen, että saavumme Phuketin kansainväliselle lentokentälle noin 45 min etuajassa. Enpän nyttenkään pystynyt koneessa paljoa nukkumaan. Ihan muutaman kerran torkahdin hetkeksi joten perille päästyämme olin todella väsynyt. Kyllä tuollainen 10½ tunnin lento on pitkä, mutta eipähän se mittään, koska perillä odotti kesä ja aurinko.
 Saavuimme Phuketiin iltapäivällä paikallista aikaa (noin klo 8.45 Suomen aikaa). Passintarkastuksen jälkeen siirryimme odottamaan laukkuhinalle matkalaukkuja. Ne saatuamme lähdimme katsomaan mihin oppaat meitä ohjaavat. Meitäpä odottikin yllätys. Terminaalirakennuksen edesdsä emme nähneet ainuttakaan Tjäreborgin opasta. Koska tiesimme missäpäin Tjäreborgin bussi ovat lähdimme sinne. Siellä oli vain kaksi opasta ottamassa matkailijoita vastaa. Oppaat kertoivat bussin numeron ja missä on matkatavaroiden kuljetusauto. Eipähän siinä mennyt kauaa kun lähdimmekin matkaan suuntana Kata Beach ja siellä Kata Sea Breeze. Sitäkin jäimme ihmettelemään, kunka vähän oppaita Tjäreborg on palkannut Phuketin alueelle (emme nähneet kuin kaksi opasta). Eikä suomalaista opasta ollut meidän bussissa, mutta eipähän se oikeastaan mitään haitannut. Olihan bussissa mukana paikallisopas ja suomalainen opas kävi kertomassa tärkeimät tiedot ennen bussin lähetemistä matkaan. Noin 50 min ajomatkan jälkeen saavuimme Kata Sea Breeze hotelille.Hotellihan oli meille tuttu jo 2½ vuoden takaa. Silloinkin olimme varanneet matkan Kata Beachille Tjäreborgin matkahappy hoursista ja hotellina oli juuri samainen Kata Sea Breeze. Katselin ympärille, mutta henkilökunta oli vaihtunut enkä nähnyt yhtään tuttua kasvoa. Myöhemmin kyllä selvisi, että olis siellä muutama tuttu kasvo, mutta en sanonut heille, että muistan heidät edellisestä käynnistä.

 Hotellille saavuttuamme ja matkalaukut purettua lähdimme katsomaan uima-allasaluetta ja uimaan. Kaikki oli kuten ennenkin. Mutta mitäs tuo on. Mitäs tuossa rakennetaan. Eräs jo hotellilla jo viikon ollut suomalainen kaveri kertoi, että siinähän Kata Sea Breeze rakentaa lisää hotellikapasiteettia. Ja se mikä kiinnitti huomiota hotellissa oli venäläisturistien määrä. Edellisellä vierailulla siellä ei ollut montaa venäläistä ja ne jotka olivat olivat tulleet suomalisten mukana. Nyt oli joka päivä lentoja Venäjältä Phukettiin ja joka päivä oli venäläisten vaihtopäivä. Palatessamme takaisin huoneeseen huomasimme hissin seinässä ilmoituksen jossa kerrotiin, että hotellin ravintolassa on kolme kertaa viikossa thaimaalainen buffee ja juuri tulopäivänä keskiviikkona on sellainen. Koska olimme matkasta väsynetä päätimme jäädä syömään tuota buffeeta. Ravintola oli kattanut ruuat uima-altaalle. Thaimaalainen lalulajatar lauloi vanhoja ever green sävelmiä. Ilta oli lämmin ja puolikuu valaisi taivasta. Tunsi todella olevansa etelässä. Edellisenä päivänä katsoessa ikkunasta näki vain lunta lunta ja vain lunta ja sitä tuli taivaalta lisääpyrtyttämällä. Ja nyt. Trooppinen lämmin ilma ympäröi kylmästä tulleet turistit. Niin alkoi kahden Reissulassen kahden viikon loma Kata beachilla.

 Kaksi viikoin kului nopeasti. Reissukaveri lähti aamiaisen jälkeen lenkille ja minä menin soittamaan poskea uima-altaalle toisten suomalaisten ja joidenkin ruotsalaisten kanssa. Edellisellä kerralla huomasimme, että huoneissa on vedenkeitin ja nytpä osasimmekin varautua. Meillä oli kahvikannu, suodatinsuppilo ja kahvisuodattimia sekä tietenkin paketti Juhla-Mokkaa muknamme. Uima-altaalta tulon jälkeen olikin siestän ja päiväkahvin aika. Reissukaveri kävi leipomosta joka päivä hakemassa päiväkahvi syötävät joko munkkeja tai pullia. Päivän kuumimalla hetkellä parin kolmen tunnin unet ja oleskelu ilmastoidussa huoneessa virkisti siten, että jaksoi taas lähteä viettämään aikaansa uima-allasalueen aurinkotuoleihin. Olimme jo edellisellä Kata beachin käynnillä käyneet syömässä ravintola nimeltään Tomato. Mielestämme tässä ravintolassa oli hinta- laatusuhde kohdallaan ja palvelu oli ystävällistä. Paikkaoli ihan tavallinen taverna. Joitakin kertoja söimme myös katukeittiön anteja. Erikoisin katukaittiö ili nightbasaarin lähellä oleva iso katukeittiöalue. Siellä valmistettiin kalaa sekä muita mereneläviä ja kansaa. Alue vaikutti erittäin epäsiisistiltä, mutta olimme kuulleet kehuja sen paikan ruuista, joiden väitettiin olevan hyviä. Rohkea rokan syö ja tuollaisessa paikassa uhkarohkea. Me päätimme olla uhkarohkeita. Otimme kanan koivet. Eipähän suotta kehuttu sen paikan ruokia. Kanan koivet olivat erinomaiset. Koivet oli grillattu sopivan kypsiksi ja mausteetkin olivat ihan kohdallaan. Paluumatkalla hotellille ostimme banaanipannukakut. Kylläpä niiden maku oli ihan entisenlaiset, joten eipä muuta kuin herkuttelemaan. (kuvassa uima-allaselämää)

 Kyllähän lomaan muutakin kuului kuin vain makoilua uima-altaalla. Eräänä päivänä päätimme tehdä retken saaren pääkaupunkiin Phuket towniin. Kaupunkihan ei ole mikään pieni, vaikka ehkäpä se Thaimaan mittapuun mukaan luetaankin pikkukaupungiksi (asukkaita noin 150 000). Retken kohokohtahan on tietenkin bussimatka kuorma-autonlavabussilla. Meno matkalla meille kuitenkin osui harmitettavasti ihan tavallinen bussi, mutta paluumatka tehtiin kuitenin sellaisella lavabussilla. Phuket townin kohteena oli vanha kaupunginosa ja siellä ns. siirtomaa-alue ja kiinalainen kaupunginosa. Siirtomaa kaupunginosassa vierailimme Buddhan temppelin edustalla. Temppeliin emme voineet mennä sisään, koska meillä olisi pitänyt olla pitkäthousut. Shortseissa ei temppeliin pääse sisään. Kiinalaiskaupinginosan kohteena oli kiinalainen temppeli. Sinnekään emme voineet mennä sisään, koska polevt olisi pitänyt olla peitetyt. Edelliseltä käyntikerralta muistimme hyvän kahvilan Siam Bakeryn ihan Phuket townin keskustassa. Kahvilassa joimme kahvit ja söimme erinomaista kakkua. Hinta oli kyllä Thaimaan hintatasoon nähden aika korkea eli 125 thbat annos (yli 3€). (kuvassa kiinalainen temppeli)

 Kaksi viikkoa kului ja vihdoin koitti kotiinlähdön aika. Bussi tuli hakemaan meitä puolenpäivän aikoihin. Lähteselvityksen ja passintarkastuksen jälkeen siirryimme Phuketin lentoaseman kansainväliselle alueelle. Thomas Cookin lento DK7702 lähti kohti kotimaata lähes aikataulun mukaiseti. Helsinki-Vantaan lentoasemealle saavuimme klo 23.30. Me onnistuimme saamaan matkalaukkumme ensimmäisten joukossa ja kotona olimme 000.30. Pari päivää meni aikaerorasituksessa ja väsymyksessä, mutta siitäkin selvittiin.