+(2).jpg)
Hutikuun 12 pv alkoi kylpyhuoneremontti täällä Kalastajankujalla. Olimme menneet jo ennen pääsiäistä Heinolaan remonttievakkoon ja pääsiäinen viettiin itähämäläisessä pikkukaupungissa, Heinolassa. Pääsiäisen jälkeisen viikon torstaina tulimme Kalastajankujalle, koska illalla meidän Lions klubin kuukausi-ja henkilövalintakokous. Kuten olin luvannut, niin minut valittiin toimintakauden 2012 - 13 sihteeriksi. Lisää töitähän se tietää ja rajoittaa ensi talven matkailua, mutta antaahan se taas kuitenkin muuta uutta kokemusta elämälle. Saman viikon lauantaina oli Lionsien B-piirrin uusien sihteerien valmennua ja piirin vuosikokous. Menin valmennukseen, koska halusin saada jonkinlaista tuntumaa tuleviin tehtäviini. Osallistuin myös piirkokoukseen yhtenä klubimme edustajana. Tämä kaikki oli minulle uutta, joten seurasin vain kokouksen tapahtumia ja kysyin tarvittaessa vieressä istuvalta klubiveljeltä Reijo Steditltä toimintaohjeita. Saman aikaisesti oli AA:n kevätpäivät Dipolissa. Toisaalta minua harmitti, kun en päässyt osallistumaan päivällä kevätpäiville. Ehdin käydä siellä kuitenkin ja olla paikalla muutama tunti. Nuo AA-päivät ovat tärkeitä tapahtumia, joissa tavataan toisia aa:laisia. Näiden AA-vuosien aikana on tuttuja tullut ympäri Suomea ja tuolla jos missä heitä tapaa.
Minut oli aikoinaan valittu Keskustan Espoon kunnallisjärjestön viime vuoden toiminnantarkastajaksi (ent. tilintarkastaja). Tuon viikonlopun aikana valmistui kj:n tilit tarkastettaviksi, mutta koska kj:n johtokunta ei ollut vielä niitä käsitellyt, niin en voinut laittaa nimeäni tilikirjaan. Tarkoituksemme oli, että palaamme Heinolaan lauantai-iltana, kun lähdemme kevätpäiviltä, mutta eipähän se niin käynytkään. Kunnallisjärjestön johtokunta kokoontui maanantai-iltana (16.4.)ja minävoisin laittaa nimeni kj:n tilinpäätöspapereihin.Mietimme mitä teemme ajammeko Heinolaan ja tulemme tiistaina Espooseen laittamaan nimi vai olisiko joku muu ratkaisu. Täällähän oli kylpyuoneremontti käynnissä ja siksi vaikea olla. Ratkaisukin löytyi. Lähdemme sunnuntaina Tallinnaan ja tulemme maanantai-iltana kotiin. Tiistai-aamuna tarkistan kj:n tilit ja toiminnan ja sen jälkeen lähdemme Heinolaan. Sunnuntaiaamuna lähdimme Eckerön Nordlandialla Tallinnaan. Ilmas oli keväisen kaunis ja mieliala korkealla. Tallinnassahan meillä on menopäivänä normaalikuviot. Hotelliin ja sitten päiväkahville Energia kohvikkiin. Päiväkavely ja illalla syömään jonnekin. Nyt ruokapaikan valinta osui Rüütlillä olevaan saksalaistyylliseen Schnitsel Haus-ravintolaan. Emme aikaisemmin ole siellä syöneetkään. Jotenkin tuli tunne, kun syötyämme lähdimme, että tämä ei ollut varmasti viimeinen kerta kun sinne menemme. Maanantaina aamuna olimme lähdössä Rocca al Maren ostosparatiisiin. Menimme Viru hotellin aulaan ja katselimme ns. Prisma bussin aikataulua, joola pääsisimme Rocca al Mareen. Aikataulussapa ei ollutkaan mainintaa Viru hotellista. Kysäisin asiaa respasta ja vastukseksi sain. Se lopetti 2 viikkoa sitten ajamiosen Viru hotellin kautta. Mutta eipä hätää. Kapamajalta lähtisi trollikka nr 6 Rocca al Mareen ja samalla trollikalla pääsee myös Kristine keskukseen, jonka valitsimmekin ostospaikaksi. Illalla palasimme Kalastajankujalle ja tiistaiaamuna nimet papereihin ja Fiestan nokka kohti Heinolaa.
Heinolaankin alkoi kevät pikku hiljaa tulla. Sinivuokot ja leskenlehdet kukkivat. Ruotsalainen riisui jääpeitteensä vapunpäivän aikoihin. Sinilähteenoja oli oikea kevätpuro (kuva ylhäällä). Vapunpäivähän oli tänä vuonna tiistai ja päätimme lähdemme käymään Ylämaalla vapun jälkeen. Sieltä alkoi kuulua viestejä, että olsi korkea aika tulla käymään. Anniina ja Aaro odottivat Pekka-enoa ja Untoa, Joten eipä muuta kuin keskiviikkoaamuna lähtö kohti Juopperia. Emme olleetkaan käyneet siellä kuin helmikuussa juuri ennen Thaimaan matkaamme. Olihan se nyttenkin jonkinasteinen matkakuume päällä, sillä olimmehan varanneet viikon matkan Alanyaan, Turkkiin ja siellä vanhaan tuttuun hotelliin, Isabellaan. Ylämaalla olimme lauantaihin asti. Reissukaveri kysäisi, että mitähän Elli tykkäisi, jos hän puhdistaisi Ellin pihan. Tähän minun oli helppo sanoa, että tyytväinenhän siskoni siihen olisi, koska hän ei itse oikein enää jaksaisi. Perjantaina sitten puhdistimme elin pihan ja kylläpä sieltä lehtiä tulikin kerättyä. Pihatammi onkin oikea lehtien tuottaja. Reissukaveri kärräsi noin kymmenen kottikärrylistä lehtiä ja muuta roskaa pihalta lepikkoon. Kylläpä Elli-siskon piha olikin siisti tuon jälkeen. Lauantaiaamuna palasimme Heinolaan. Emme kuitenkaan viihtyneet siellä kuin sunnuntain aamupäivään, jolloin päätimmekin lähteä jo Matinkylään, koska tiistaina 8.5. olisi lähtö Turkkiin. Kyllähän se jännitti tulla tänne, koska meillä ei ollut tieto kylpyhuoneremontin edistymisestä. Täälläpä meitä odottikin tieto, että työoli valmis ja kylpyhuonetta voi käyttää. Olipa helpotus. Ei tarvinut lähteä asioille C-rapun saunan vessaan, vaan voi sen tehdä omassa vessassa. Tiistainapa olisi se matkalle lähtö ja nyt meillä ei ollut enää tiedossa lentokenttäkuljetusta, koska Tiaisen Tero oli muuttanut vappuaattona Kuruun, Ylöjärvelle. Ensin meinasimme mennä yleisillä kulkuneuvoilla lentoasemalle, mutta paluu pitäisi kuitenkin tehdä taksilla, joten aloimmekin tutkia lentokentän paikoitusmaksuja. Sielläpä selvisi, että pitkäaikaispaikoituksen hinta on 39€ viikko. Sehän on halvempi kuin taksikyydin hinta lentoasemalta kotiin.
Tiistaiammu koitti ja matkalaukut olivat valmiiksi pakattuina, kun kaksi herrasmiestä lähti ajelemaan Helsinki-Vantaan lentoasemalle. Parkkipaikka löytyi helposti ja parkkikuitikin saatiin automaatista. Eipä muuta kuin auto parkkiin ja ukot odottelemaan parkkibussia, joka veisi meidät terminaaliin. Terminaaliin päästyämme menimme lähtöselvitystiskille. Lähtöselvittäjä kysyi, että olemmeko tehneet jo lähtöselvityksen automaatilla, koska se pitää tehdä ennen kuin mennään tiskille. Emmehän me sitä oltu tehty ja sanoimme, että emme me osaa sitä tehdä. Virkailija totesikin, että hän lähtee opastamaan meitä. Saimmehan me sen tehtyä ja laukut menemään lentokoneen ruumaan. Koittihan se lähtökin viimein ja vain 1½ tuntia myöhässä. Päästiinhän me sitten illalla 10 maissa lopulta Isabellaan ja Alanyaan. Viikko meni mukavasti uiden nauttien kesän lämmöstä ja kesän mansikoista. Olipa mukava mennä Isabellaan, mutta varsinkin, kun keskiviikkoiltana menimme syömään Sultan Sofrasiin, niin siellä meitä odotti se lämmin ja iloin vastaanotto. Olsi kuin kaksi kauan poissa ollutta vanhaa ystävää olisi palannut. Ne lämpimät halaukset Ahmetilta ja Mustafalta jotka saimme, olivat tosi mukavat. Viikko vain meni turhankin nopeasti ja tiistaina 15.5. koitti kotiin lähdön aika. Saavuttuamme Vantaan lentoasemalle ja matkalaukut saatuamme menimme parkkipaikalle. Siellähän maantiennielijä meitä odotti ja selvitettymme parkkimaksun pääsimme portista ulos ja ajomatka Matinkyllään alkoi. Pääsiinhän sitä kotiinkin sieltä ja totesimme, että Turkin matka on nyt tehty ja katsomme koska pääsemme pääsemme seuraavan kerran matkalle, mutta minne, sitä ei vielä tiedä. Siltikin. Borta bra men hemma bäst eli oma koti kullan kallis.
+(2).jpg)
Minut oli aikoinaan valittu Keskustan Espoon kunnallisjärjestön viime vuoden toiminnantarkastajaksi (ent. tilintarkastaja). Tuon viikonlopun aikana valmistui kj:n tilit tarkastettaviksi, mutta koska kj:n johtokunta ei ollut vielä niitä käsitellyt, niin en voinut laittaa nimeäni tilikirjaan. Tarkoituksemme oli, että palaamme Heinolaan lauantai-iltana, kun lähdemme kevätpäiviltä, mutta eipähän se niin käynytkään. Kunnallisjärjestön johtokunta kokoontui maanantai-iltana (16.4.)ja minävoisin laittaa nimeni kj:n tilinpäätöspapereihin.Mietimme mitä teemme ajammeko Heinolaan ja tulemme tiistaina Espooseen laittamaan nimi vai olisiko joku muu ratkaisu. Täällähän oli kylpyuoneremontti käynnissä ja siksi vaikea olla. Ratkaisukin löytyi. Lähdemme sunnuntaina Tallinnaan ja tulemme maanantai-iltana kotiin. Tiistai-aamuna tarkistan kj:n tilit ja toiminnan ja sen jälkeen lähdemme Heinolaan. Sunnuntaiaamuna lähdimme Eckerön Nordlandialla Tallinnaan. Ilmas oli keväisen kaunis ja mieliala korkealla. Tallinnassahan meillä on menopäivänä normaalikuviot. Hotelliin ja sitten päiväkahville Energia kohvikkiin. Päiväkavely ja illalla syömään jonnekin. Nyt ruokapaikan valinta osui Rüütlillä olevaan saksalaistyylliseen Schnitsel Haus-ravintolaan. Emme aikaisemmin ole siellä syöneetkään. Jotenkin tuli tunne, kun syötyämme lähdimme, että tämä ei ollut varmasti viimeinen kerta kun sinne menemme. Maanantaina aamuna olimme lähdössä Rocca al Maren ostosparatiisiin. Menimme Viru hotellin aulaan ja katselimme ns. Prisma bussin aikataulua, joola pääsisimme Rocca al Mareen. Aikataulussapa ei ollutkaan mainintaa Viru hotellista. Kysäisin asiaa respasta ja vastukseksi sain. Se lopetti 2 viikkoa sitten ajamiosen Viru hotellin kautta. Mutta eipä hätää. Kapamajalta lähtisi trollikka nr 6 Rocca al Mareen ja samalla trollikalla pääsee myös Kristine keskukseen, jonka valitsimmekin ostospaikaksi. Illalla palasimme Kalastajankujalle ja tiistaiaamuna nimet papereihin ja Fiestan nokka kohti Heinolaa.
Heinolaankin alkoi kevät pikku hiljaa tulla. Sinivuokot ja leskenlehdet kukkivat. Ruotsalainen riisui jääpeitteensä vapunpäivän aikoihin. Sinilähteenoja oli oikea kevätpuro (kuva ylhäällä). Vapunpäivähän oli tänä vuonna tiistai ja päätimme lähdemme käymään Ylämaalla vapun jälkeen. Sieltä alkoi kuulua viestejä, että olsi korkea aika tulla käymään. Anniina ja Aaro odottivat Pekka-enoa ja Untoa, Joten eipä muuta kuin keskiviikkoaamuna lähtö kohti Juopperia. Emme olleetkaan käyneet siellä kuin helmikuussa juuri ennen Thaimaan matkaamme. Olihan se nyttenkin jonkinasteinen matkakuume päällä, sillä olimmehan varanneet viikon matkan Alanyaan, Turkkiin ja siellä vanhaan tuttuun hotelliin, Isabellaan. Ylämaalla olimme lauantaihin asti. Reissukaveri kysäisi, että mitähän Elli tykkäisi, jos hän puhdistaisi Ellin pihan. Tähän minun oli helppo sanoa, että tyytväinenhän siskoni siihen olisi, koska hän ei itse oikein enää jaksaisi. Perjantaina sitten puhdistimme elin pihan ja kylläpä sieltä lehtiä tulikin kerättyä. Pihatammi onkin oikea lehtien tuottaja. Reissukaveri kärräsi noin kymmenen kottikärrylistä lehtiä ja muuta roskaa pihalta lepikkoon. Kylläpä Elli-siskon piha olikin siisti tuon jälkeen. Lauantaiaamuna palasimme Heinolaan. Emme kuitenkaan viihtyneet siellä kuin sunnuntain aamupäivään, jolloin päätimmekin lähteä jo Matinkylään, koska tiistaina 8.5. olisi lähtö Turkkiin. Kyllähän se jännitti tulla tänne, koska meillä ei ollut tieto kylpyhuoneremontin edistymisestä. Täälläpä meitä odottikin tieto, että työoli valmis ja kylpyhuonetta voi käyttää. Olipa helpotus. Ei tarvinut lähteä asioille C-rapun saunan vessaan, vaan voi sen tehdä omassa vessassa. Tiistainapa olisi se matkalle lähtö ja nyt meillä ei ollut enää tiedossa lentokenttäkuljetusta, koska Tiaisen Tero oli muuttanut vappuaattona Kuruun, Ylöjärvelle. Ensin meinasimme mennä yleisillä kulkuneuvoilla lentoasemalle, mutta paluu pitäisi kuitenkin tehdä taksilla, joten aloimmekin tutkia lentokentän paikoitusmaksuja. Sielläpä selvisi, että pitkäaikaispaikoituksen hinta on 39€ viikko. Sehän on halvempi kuin taksikyydin hinta lentoasemalta kotiin. 
Tiistaiammu koitti ja matkalaukut olivat valmiiksi pakattuina, kun kaksi herrasmiestä lähti ajelemaan Helsinki-Vantaan lentoasemalle. Parkkipaikka löytyi helposti ja parkkikuitikin saatiin automaatista. Eipä muuta kuin auto parkkiin ja ukot odottelemaan parkkibussia, joka veisi meidät terminaaliin. Terminaaliin päästyämme menimme lähtöselvitystiskille. Lähtöselvittäjä kysyi, että olemmeko tehneet jo lähtöselvityksen automaatilla, koska se pitää tehdä ennen kuin mennään tiskille. Emmehän me sitä oltu tehty ja sanoimme, että emme me osaa sitä tehdä. Virkailija totesikin, että hän lähtee opastamaan meitä. Saimmehan me sen tehtyä ja laukut menemään lentokoneen ruumaan. Koittihan se lähtökin viimein ja vain 1½ tuntia myöhässä. Päästiinhän me sitten illalla 10 maissa lopulta Isabellaan ja Alanyaan. Viikko meni mukavasti uiden nauttien kesän lämmöstä ja kesän mansikoista. Olipa mukava mennä Isabellaan, mutta varsinkin, kun keskiviikkoiltana menimme syömään Sultan Sofrasiin, niin siellä meitä odotti se lämmin ja iloin vastaanotto. Olsi kuin kaksi kauan poissa ollutta vanhaa ystävää olisi palannut. Ne lämpimät halaukset Ahmetilta ja Mustafalta jotka saimme, olivat tosi mukavat. Viikko vain meni turhankin nopeasti ja tiistaina 15.5. koitti kotiin lähdön aika. Saavuttuamme Vantaan lentoasemalle ja matkalaukut saatuamme menimme parkkipaikalle. Siellähän maantiennielijä meitä odotti ja selvitettymme parkkimaksun pääsimme portista ulos ja ajomatka Matinkyllään alkoi. Pääsiinhän sitä kotiinkin sieltä ja totesimme, että Turkin matka on nyt tehty ja katsomme koska pääsemme pääsemme seuraavan kerran matkalle, mutta minne, sitä ei vielä tiedä. Siltikin. Borta bra men hemma bäst eli oma koti kullan kallis.
