Mietteitä joulukuussa 2013

Kesällä kirjoittelin viimeeksi, kun vesivahinko vaurion korjaukset olivat vielä kesken. Juhannuksen jälkeisenä maanantaina sain isännöitsijältä puhelun, jossa hän kertoi, että asunto on nyt korjattu ja että pääsen palaamaan normaali rutiineihin. Eipä siinä muuta kuin Matinkylään laittamaan paikkoja kuntoon. Soitto firmaan, joka varastoi huonekalut, jotta huonekalut voi tuoda takaisin. Tavaroiden palauttaminen paikoilleen alkoi. En pitänyt mitään kiirrettä siinä, koska oli paljon mukavampaa laittaa ne kerralla hyvin eikä tarvinut sitten jälkikäteen alkaa korjailemaan. Pikainen tarkastus osoitti, että eipähän kaikki olleet niinkuin olisi pitänyt olla. Keittiön vesihana vuosi. Hanan takainen laatta oli rikki. Jalkalistat oli naulattu miten sattui. Sitä ihmettelin, että keittiössä alakaapit oli vaihdettu uusiin, mutta yläkaapit jätetty vaihtamatta. Eteisen siivous- ja ulkoiluvaatekapin paikkaa oli muutettu. Soitto isännöitsijälle. Kaikki muut asiat sain järjestymään mutta en yläkaappeja enkä eteisenkaapin paikkaa. Jäin miettimään kuinkahan sohva mahtuu siihen, missä se ennen remonttia oli.

Jav-palvelut toivat huonekalut sovittuun aikaan ja tavaroiden paikoilleen asettelu alkoi. Sohva sopi siihen missä oli ollutkin, mutta sohvan päässä ollut tuoli ei sopinut paikoilleen. Mihinkäs minä nyt paperinkeräyskorin laitan? Tavarat tulivat paikoilleen ainakin osittain ja lomanvietto Heinolassa jatkui.

Heinäkuun ensimmäinen viikonloppu olikin sitten oikea juhla viikonloppu. Silloin vietettiin Maijan ja Markun häitä. Vihkiminen tapahtui Espoon Tuomiokirkossa ja itse hääjuhla Nikkilässä olevassa pitokartanossa. olihan se mukavaa kun pääsi pojan häihin. Kirkosta lähedettyä ajelemaan kohti Nikkilää, yllätti oikea kaatosade Kehä 3:lla. Eiphän siinä ajamisesta oikein mitään tullut, kun ei nähnyt sateelta yhtään eteenpäin. Harri ja Tiina iskeytyivät meidän kantaan, että osaisisivat perille hääpaikkaan, sillä Sipoo ja Nikkilä oli heille aivan vieraspaikka. Jos olisisivat kysyneet tuomiokirkolla, missä se paikka on, niin olisin kyllä neuvonut, että lähtekään ajelemaan Nikkilästä kohti Pornaisia, niin sen tien varrella se pitokartano on. Mutta meidän tuurilla kävikib, että Lahdenväylän liittymässä me ajoimmekin ohi ja nousimme vanhalle Lahdentielle. Harri lähti ajamaan Lahdenväylää kohti Korsonliittymää ja Nikkilää. Käännyttyämme Nikkilästä Pornaistentielle Harri ja Tiina olivatkin taas perässä. He olivat huomanneet mihin me Nikkälässä käännymme ja ajaneet perään. Niin hekin selvisivät hääpaikalle.

Pitokartanopa olikin viehättävä ja mielenkiintoinen paikka. Juhlat olivat yhden ulkorakennuksen vintillä. Voisi jopa sanoa, että navetanvintillä. Lattialankut notkuivat ja se todella vaikutti enemmän joltakin varastohuoneelta kuin juhlasalilta. Tuollaisessa paikassa tunelmasta muodostui mahtava. Minut
oli istutettu samaan pöytään Maijan äidin ja isovahempien sekä ex vaimoni Merjan kanssa. Tuon pöydän tärkein henkilö taisi kuitenkin olle Onni. Tulipahan siihen istumaan myöhemmin myös paikan omistaja Sörenkin. Ruokana oli lohi- tai lihakeittoa. Sören oli keittänyt keittoihin tulevia kala- ja lihalientä vuorokauden,kylläpä niihin oli sitten makua tullutkin. Enpä ole ennen saanutkaan niin herkullista lohikeittoa mustan saaristolaisleivän kera kuin tämä keittiömestari (koksmästare) Sören Ingmanin valmistma keitto oli. Samanlaisen arvion kuulin myös lihakeitosta. Ilta kului rattoisasti jutellen. Ylämaalaisetkin olivat tulleet juhlimaan veljenpojan ja serkunsa häitä. Alomme suunnitella poislähdöstä, koska lähdimme seuraavana päivänä Silja Europan risteilylle Tallinnaan.  Häätanssin ajan kuitenkin viivyimme viellä paikoillamme. Lähdimme ylämaalaisten kanssa samaan aikaan pois sieltä. Ex vaimoni oli lähtenyt jo aikaisemmin. Sinne jäi nuoriso ja nuoriso musiikkikin sekä riittävä määrä hääjuomia.

Tallinnanristeilyn jälkeen palasimmekin sitten takaisin Heinolan kesään. Kesä menikin ihan mukavasti itähämäläisessä pikkukaupungissa. Viikko häiden jälkeen vietimme muutaman päivän Ylämaalla. Eipäs sitä sitten missään muualla tullutkaan käytyä. Tuli oltua vain Sinilähteellä. Heinäkuun loppupuolella kävin Porvoon Emasalossa klubiveli Markun hänen vaimonsa Liisan kesäpaikassa klubikauden avajaisissa.

Elokuun puolivälin jälkeen palasimmekin sitten jo takaisin Matinkylään. Piti saada asunto lopullisesti asuttavaan kuntoon. Olin jo kesällä puhunut naapurin Tapsalle, että jos hänelle sopisi, niin laitettaisiin makuuhuoneen rullaverho ja olohuoneen Säkkijärven raanu seinälle. Piti pyytää apua, koska itsellä ei ole työkaluja, jotta tällaisia töitä voisi tehdä. Eräänä perjantai-iltna Tapsa soittikin ja sanoi, että nyt hänellä on pora mukanaa. Eipä muuta kuin uusi rullaverho ostoslistalle. Sovinkin Tapsan kanssa, että lauantaina homma hoidetaan. Tapsa oli avulias ja porasi reijät ja laittoi myös rullaverhon paikoilleen sekä koukut raanua varten. Sekin tuli hoidettua. Nuo kun sai paikoilleen asunto alkoikin vaikuttaa jo ihan asuttavalta.

Olin päättänyt, että nyt suoritetaan kodinsiunaus, koska silloin kun muutin tähän syksyllä 1991, niin eipähän silloin ollut tuollaisia ajatuksia, vaan ajatus oli mistä saisi maistuvia juomia. Nyt kun asunto on remontoitu perusteelliseti vesivahingon jälkeen, niin kodin siunaus olisi hyvä tehdä. Olin puhunut siunauksesta meidän seurakunnan pastorin Virran Juhan kanssa ja Juha lupautui tulemaan. Kun aloin selvittää aikataulua niiden kanssa, jotka olin jo kutsunut, niin yhteinen aika saatiin sopimaan marraskuun loppuun 29. päivä. Tuo aika ei oikein sopinut Juhalle, joten puhuin asiasta Pastori Antti Kruusille ja Antille sopi päivä. 29.11. kokoontui iloinen ystävä joukko kotini siunaukseen. (Kuvassa vieraita ja pastori Antti Kruus)

Olen käynyt ohjatussa vesijumpassa torstaisin koko syksyn. Eilen 12.12. oli syksyn viimenen  jumppa ja seuraavan kerran kokoonnumme Tapiolan uimahallin terapia-altaalla vasta 16.1.2014. Enpä ehdi käydä kuin kaksi kertaa tammikuussa ennen suunniteltua Gran Canarian 5 viikon lomaa. Olemme varanneet tuon loman jo heinä - elokuun vaihteessa. Lähtö Playa del Inglesiin on 29.1. ja kotiin palaamme 5.3.. Ennen tuota matkaa vietämme joulua ja otamme uuden vuoden vastaan.

Katsotaan nyt milloin tulee seuraavan kerran kirjoiteltua olosta ja elosta tänne bloggeriin. Se voi tapahtua joulun jälkeen tai sitten vasta kun olen palannut Gran Canarialta.

Hyvää joulua

Kesäkuu 2013

Kotisivulle

Onpahan tässä mennyt aikaa, kun olen viimeeksi kirjoitellut tapahtumia elämästäni. Taitaapa olla jo lähemmäksi vuosi edellisestä kirjoitelmasta. Tämän vuoden aikana on tapahtunut kaikenlaista mukavaa ja vähemmän mukavaa elämässäni.

Otetaanpa ensin ihan vaan tuollaiset normaaliasiat käsittelyyn. Viime kesä kuten aikaisemmatkin vietin Heinolassa. Heinolasta on muodostunut meikäläisen kesäkaupunki. Olen jotenkin ihastunut tähän Heinolan kauneuteen. Kaupunki on kahden järven Ruotsalaisen ja Konniveden välissä Kyminvirran varrella vai sanoisko näin heinolallaisittain Jyrängön varrella. Yleneesä me matkustelemme paljon, mutta nyt mennyt vuosi on siinäkin suhteessa jäänyt vähemmälle. Syys- ja helmikuussa vietimme muutaman päivän ns. virkityslomalla Piritan kylpylässä, Tallinnassa. (Kuvassa Pirtitan Birgittilaisluostarin rauniot).
 Minuthan oli valittu keväällä 2012 LC Espoo/Matinkylän sihteeriksi. Tälläkin tehtävällä oli vaikutuksensa siihen, että talvella jäi lähtemättä johonkin etelän aurinkokohteeseen. Halujan oli, mutta matkojen hinnat olivat nousseet jotenkin ja sekin oli esteenä matkalle lähtöön, joten tyydyttiin vain noihin kylpylämatkoihin. Eipä sen puoleen. Ihan rentouttavia lomihan nekin olivat vaikka siellä ei aurinkoa ollutkaan.

Otetaanpa noita mukavia asioita. Marraskuun 17. vietettiin Santerin 10-vuotissynttäreitä Pornaisissa. Maija ja Markkukin olivat paikalla ja kylläpä Maija näytti siltä, että kohta se tärkeä hetki koittaa, kun Maijan ja Markun perheeeseen syntyy pienokainen. 21.11. tuli viesti Markulta. Poika on syntynyt. Nyt minulla on kaksi lastenlasta Santeri ja "Pontus". Olipa mukava mennä Jorviin katsomaan pientä tulokasta. Ja sitä onnea, kun sai vielä pienen miehen syliinkin. Merja tuumasi siinä katsellessä, että hän näki Jorvin kukkakaupassa sellaisen pienen kengän, jonka hän olisi halunnut ostaa, mutta ei voinut. Tuumasin ex vaimolleni, että mikäpä siinä, lähdetään ostamaan. Kyllähän meidän sellainen pieni lahja Pontukselle pitää ostaa. Merja sai antaa haluamasa pienen kauniin kengän, jossa oli silkkikukkia.

Joulua vietettiin ihan kotosalla rahallisissa merkeissä Matinkylässä. Tapaninpäivänä satiin vieraita kun Marja, Sami, Santeri, Mico ja Nella tulivat visiitille. Kylläpä lapset saivat riemun, kun annoin heidän vapaasti teitua sängyllä, joka asia on kotona ehdottomasti kielletty. Voi niitä riemun kiljahduksia kun leikkin vauhti oli parhaimmillaan. Eipähän minulla sellaista menoa ennen ollutkaan. Kyllähän sellaisen lasten riemun kestää.

Tammikuussa tuli kutsu "Pontuksen" ristiäisiin, jotka pidettäisiin 3.3. Espoon tuomikoirkon kuorissa. Siellä samaisessa paikassahan
Santerikin sai nimensä 10 vuotta aikaisemmin. Kastessa "Pontus" sai nimekseen Onni Anton. Jotenkin tuo Anton nimi lämmitti minua, sillä olihan enoni Anton, jota kutsuttiin Anttoon-enoksi. Enpä ollut muistanútkaa, että pappa on Taavi Anton ja taisipa olla, että Maijankin suvussa on joku Anton. Tästä en ole varma. Kahvilla sain Onnin syliini. Onni kuunteli kauan sylissäni mitä mukavia asioija vaija hänelle kertoilikaan.

Kyllähän sitä sitten keväällä päästiin nauttimaan myös auringosta. Fiesta oli vietävä katsastukseen ja tuumasin katsastukseen lähtiessä, jos auto menee eka yrittämällä läpi, niin sitten lähdemme jonnekiin mukavaan ja lämpimään paikkaan. En edes uskonut, että näin voisi edes käydä. Kun auto oli katsastettu, niin näin Reissukaverin ilmeestä vaikka hän yritti peitellä tyytyväisyyttään, kun Fiesta menikin

ensimmäisellä yrittämällä läpi. Tätähän ei aikaisemmin ollut käynytkään, vaan joka katsastuksen jälkeen kaikille autoille piti tehdä joku korjaus. Tosin tulihan nytkinkin pieni huomautus. Etupään jarruputki on vaihdettava ennen seuraavaa katsastusta. Se ei ole mikään iso homma enkä usko, että edes kallis remontti. Näin alkoi matkatarjousten seuranta. Milloin ja mihin lähdettäisiin. Viime kevään Alanyan matkan jälkeen olimme päättäneet, että seuraava matka ei suuntaudu Alanyaan tai ei ainakaan Isabellaan. Mutta niinhän sitä sanotaan, että sellaista sanaa ei sano, mikä ei vastaan tule. Matkaseurannassa edullisin matka oli juuri Alanyaan ja siellä Isabellaan. Niinhän me sitten varattiin kahden viikon matka vanhaan tuttuun paikkaan ja Hotelliin. Olihan tämä jo 5. loma Isabellassa. Lähtö olisi 19.4. ja paluu 3.5. eli heti vapun jälkeen. Kaksi viikkoa Alanyassa meni kuin siivillä. Sinne tuli sellainen lämpöaalto, jota ei kuulema vuosiin huhtikuun lopussa ole ollut. Päivällä lämpömittarin lukema näytti yli +30 °C lämpöä ja yölläkin huoneen lämpö oli lähes +30 °C. Olimme aikaisemminkin olleet samassa huoneistossa ja tiesimme sen erään puutteen. Ilmastointi oli olohuoneessa eikä makuuhuoneessa, joten sitä oli turha ottaa, koska se ei olohuoneesta jäähdyttänyt riittävästi makuuhuonetta.  Kekseliäs keinon keksii. Keittiössä oli liesituuletin. Illalla liesituuletin päälle ja ikkunat auki, niin tällä tavalla saatiin huoneisiin yönaikana hieman ilma kiertämään ja hiukan makuuhuonetta viilennettyä.

Jos oli näitä ilon hetkiä, mutta olipa oikein ikäväkin tapahtuma keväällä. Olin Heinolassa käymässä, koska reissukaverilla oli lääkäri. Sain soiton, jossa kysyttiin, että asunko siinä ja siinä osoitteessa.

Vastasin, että asun. Soittaja, joka oli Matinkylän Huollon huoltomies, kertoi, että hänellä on ikävää kerrottavaa ja että minulla on sentti vettä lattialla. Kysäisin, että mistähän se vesi mahtaa olla peräisin. Sain vastauksen, että yläkerrasta. Selvisihän se asia. Yläkerran kaverti oli oli jättänyt hanan auki, koska hanasta ei tullut vettä. Meillähän oli jälleen kerran kylpyhuone remontteja ja vesi oli poikki joka arkipäivä klo 8 - 12. Kaveri oli varmaan meinannut, että jättää hanan auki niin tietää, koska vesi tulee päälle. Tässäpä olikin varmaan käynyt unohdus. Eipä ollut muistanutkaa, että hana on auki ja mies lähtee kaupungille. Eikä vielä silloin, kun minulle soitettiin, oltu saatu koko miestä kiinni. Nyt olen ollut vesivahinko evakossa täällä Heinolassa jo lähes kolme kuukautta. Eilen (13.6.) kävin Matinkylässä ja asunnollani. Remontoija kertoi, että vesivahinkoremontin pitäisi valmistua ensi viikolla. Enpähän kuitenkaan vielä tällä syömisellä usko, että näin pääsee tapahtumaan, vaan remontti jatkuu pidempään. Huonekalut ovat vakuutusyhtiön varastossa. Kylpy-, vaatehuone ja kellarikomero ovat täynnä tavaraa. Kyllähän siinä aikaa menee, kun niitä lähtee pikku hiljaa sieltä purkamaan. Matot kuulema voin pesettää kotivakuutuksen piikkiin. Mutta kustannuksia tästä meikäläiselle aiheutuu, vaikka minulla ei olekaan minkäänlaista osuutta tapahtumaan. Ehkäpä vien laskun yläketaan, kun olen saanut selville omat kustannukseni tapahtumasta. Silti harmittaa.

Tällaisia mietteitä ja tapahtumia on kertynyt vuoden ajalta. Katsotaan onko seuraava tarina sitten taas vuoden kuluttua.

Takaisin: http://sites.google.com/site/pekkashamalainen