Onpahan tässä mennyt aikaa, kun olen viimeeksi kirjoitellut tapahtumia elämästäni. Taitaapa olla jo lähemmäksi vuosi edellisestä kirjoitelmasta. Tämän vuoden aikana on tapahtunut kaikenlaista mukavaa ja vähemmän mukavaa elämässäni.
Otetaanpa ensin ihan vaan tuollaiset normaaliasiat käsittelyyn. Viime kesä kuten aikaisemmatkin vietin Heinolassa. Heinolasta on muodostunut meikäläisen kesäkaupunki. Olen jotenkin ihastunut tähän Heinolan kauneuteen. Kaupunki on kahden järven Ruotsalaisen ja Konniveden välissä Kyminvirran varrella vai sanoisko näin heinolallaisittain Jyrängön varrella. Yleneesä me matkustelemme paljon, mutta nyt mennyt vuosi on siinäkin suhteessa jäänyt vähemmälle. Syys- ja helmikuussa vietimme muutaman päivän ns. virkityslomalla Piritan kylpylässä, Tallinnassa. (Kuvassa Pirtitan Birgittilaisluostarin rauniot).
Minuthan oli valittu keväällä 2012 LC Espoo/Matinkylän sihteeriksi. Tälläkin tehtävällä oli vaikutuksensa siihen, että talvella jäi lähtemättä johonkin etelän aurinkokohteeseen. Halujan oli, mutta matkojen hinnat olivat nousseet jotenkin ja sekin oli esteenä matkalle lähtöön, joten tyydyttiin vain noihin kylpylämatkoihin. Eipä sen puoleen. Ihan rentouttavia lomihan nekin olivat vaikka siellä ei aurinkoa ollutkaan.
Otetaanpa noita mukavia asioita. Marraskuun 17. vietettiin Santerin 10-vuotissynttäreitä Pornaisissa. Maija ja Markkukin olivat paikalla ja kylläpä Maija näytti siltä, että kohta se tärkeä hetki koittaa, kun Maijan ja Markun perheeeseen syntyy pienokainen. 21.11. tuli viesti Markulta. Poika on syntynyt. Nyt minulla on kaksi lastenlasta Santeri ja "Pontus". Olipa mukava mennä Jorviin katsomaan pientä tulokasta. Ja sitä onnea, kun sai vielä pienen miehen syliinkin. Merja tuumasi siinä katsellessä, että hän näki Jorvin kukkakaupassa sellaisen pienen kengän, jonka hän olisi halunnut ostaa, mutta ei voinut. Tuumasin ex vaimolleni, että mikäpä siinä, lähdetään ostamaan. Kyllähän meidän sellainen pieni lahja Pontukselle pitää ostaa. Merja sai antaa haluamasa pienen kauniin kengän, jossa oli silkkikukkia.
Joulua vietettiin ihan kotosalla rahallisissa merkeissä Matinkylässä. Tapaninpäivänä satiin vieraita kun Marja, Sami, Santeri, Mico ja Nella tulivat visiitille. Kylläpä lapset saivat riemun, kun annoin heidän vapaasti teitua sängyllä, joka asia on kotona ehdottomasti kielletty. Voi niitä riemun kiljahduksia kun leikkin vauhti oli parhaimmillaan. Eipähän minulla sellaista menoa ennen ollutkaan. Kyllähän sellaisen lasten riemun kestää.
Tammikuussa tuli kutsu "Pontuksen" ristiäisiin,
jotka pidettäisiin 3.3. Espoon tuomikoirkon kuorissa. Siellä samaisessa
paikassahan
Santerikin sai nimensä 10 vuotta aikaisemmin. Kastessa
"Pontus" sai nimekseen Onni Anton. Jotenkin tuo Anton nimi lämmitti minua,
sillä olihan enoni Anton, jota kutsuttiin Anttoon-enoksi. Enpä ollut muistanútkaa,
että pappa on Taavi Anton ja taisipa olla, että Maijankin suvussa on joku
Anton. Tästä en ole varma. Kahvilla sain Onnin syliini. Onni kuunteli kauan
sylissäni mitä mukavia asioija vaija hänelle kertoilikaan.
Kyllähän sitä sitten keväällä päästiin nauttimaan myös
auringosta. Fiesta oli vietävä katsastukseen ja tuumasin katsastukseen
lähtiessä, jos auto menee eka yrittämällä läpi, niin sitten lähdemme jonnekiin
mukavaan ja lämpimään paikkaan. En edes uskonut, että näin voisi edes käydä.
Kun auto oli katsastettu, niin näin Reissukaverin ilmeestä vaikka hän yritti peitellä
tyytyväisyyttään, kun Fiesta menikin
ensimmäisellä yrittämällä läpi. Tätähän ei
aikaisemmin ollut käynytkään, vaan joka katsastuksen jälkeen kaikille autoille
piti tehdä joku korjaus. Tosin tulihan nytkinkin pieni huomautus. Etupään
jarruputki on vaihdettava ennen seuraavaa katsastusta. Se ei ole mikään iso
homma enkä usko, että edes kallis remontti. Näin alkoi matkatarjousten
seuranta. Milloin ja mihin lähdettäisiin. Viime kevään Alanyan matkan jälkeen
olimme päättäneet, että seuraava matka ei suuntaudu Alanyaan tai ei ainakaan
Isabellaan. Mutta niinhän sitä sanotaan, että sellaista sanaa ei sano, mikä ei
vastaan tule. Matkaseurannassa edullisin matka oli juuri Alanyaan ja siellä
Isabellaan. Niinhän me sitten varattiin kahden viikon matka vanhaan tuttuun paikkaan
ja Hotelliin. Olihan tämä jo 5. loma Isabellassa. Lähtö olisi 19.4. ja paluu
3.5. eli heti vapun jälkeen. Kaksi viikkoa Alanyassa meni kuin siivillä. Sinne
tuli sellainen lämpöaalto, jota ei kuulema vuosiin huhtikuun lopussa ole ollut.
Päivällä lämpömittarin lukema näytti yli +30 °C lämpöä ja yölläkin huoneen
lämpö oli lähes +30 °C. Olimme aikaisemminkin olleet samassa huoneistossa ja
tiesimme sen erään puutteen. Ilmastointi oli olohuoneessa eikä makuuhuoneessa,
joten sitä oli turha ottaa, koska se ei olohuoneesta jäähdyttänyt riittävästi
makuuhuonetta. Kekseliäs keinon keksii.
Keittiössä oli liesituuletin. Illalla liesituuletin päälle ja ikkunat auki,
niin tällä tavalla saatiin huoneisiin yönaikana hieman ilma kiertämään ja
hiukan makuuhuonetta viilennettyä.
Jos oli näitä ilon hetkiä, mutta olipa oikein ikäväkin tapahtuma keväällä. Olin Heinolassa käymässä, koska reissukaverilla oli lääkäri. Sain soiton, jossa kysyttiin, että asunko siinä ja siinä osoitteessa.
Vastasin, että asun. Soittaja, joka oli Matinkylän Huollon huoltomies, kertoi, että hänellä on ikävää kerrottavaa ja että minulla on sentti vettä lattialla. Kysäisin, että mistähän se vesi mahtaa olla peräisin. Sain vastauksen, että yläkerrasta. Selvisihän se asia. Yläkerran kaverti oli oli jättänyt hanan auki, koska hanasta ei tullut vettä. Meillähän oli jälleen kerran kylpyhuone remontteja ja vesi oli poikki joka arkipäivä klo 8 - 12. Kaveri oli varmaan meinannut, että jättää hanan auki niin tietää, koska vesi tulee päälle. Tässäpä olikin varmaan käynyt unohdus. Eipä ollut muistanutkaa, että hana on auki ja mies lähtee kaupungille. Eikä vielä silloin, kun minulle soitettiin, oltu saatu koko miestä kiinni. Nyt olen ollut vesivahinko evakossa täällä Heinolassa jo lähes kolme kuukautta. Eilen (13.6.) kävin Matinkylässä ja asunnollani. Remontoija kertoi, että vesivahinkoremontin pitäisi valmistua ensi viikolla. Enpähän kuitenkaan vielä tällä syömisellä usko, että näin pääsee tapahtumaan, vaan remontti jatkuu pidempään. Huonekalut ovat vakuutusyhtiön varastossa. Kylpy-, vaatehuone ja kellarikomero ovat täynnä tavaraa. Kyllähän siinä aikaa menee, kun niitä lähtee pikku hiljaa sieltä purkamaan. Matot kuulema voin pesettää kotivakuutuksen piikkiin. Mutta kustannuksia tästä meikäläiselle aiheutuu, vaikka minulla ei olekaan minkäänlaista osuutta tapahtumaan. Ehkäpä vien laskun yläketaan, kun olen saanut selville omat kustannukseni tapahtumasta. Silti harmittaa.
Tällaisia mietteitä ja tapahtumia on kertynyt vuoden ajalta. Katsotaan onko seuraava tarina sitten taas vuoden kuluttua.
Takaisin:
http://sites.google.com/site/pekkashamalainen
