Joulu meni rauhallisesti Matinkylässä. Tapaninpäivän jälkeen kannettiin kuusi pihalle ja lähdimme ottamaan uutta vuotta vastaan Heinolaan. Vuoden vaihdutta suuntasimme Fiestan nokan koti Ylämaata ja siellä Juopperia. Loppiaiseksi palasimme jo takaisin Matinkylään. Tammikuu oli hiljaiseloa ja valmistautumista lomalle Playa del Inglésiin, Gran Canarialle.
Koittihan viimein se loman alkukin. Olimme suunnitelleet, että tilaamme taksin viemään meitä lentokentälle, mutta sainkin ystäviltäni tiedon, ettei normaalia taksia ei kannata tilata, vaan Airport-taxi
tulee halvemmaksi. Tämän tiedon saatuani aloin tutkia ko. taxin tietoja, kuinka se tilataan ja mitä se maksaa. Hinta oli 39,50€ lentokentälle ja tilauksen pystyi tekemään netissä. Näin toimittuani sainkin heti tiedon, että Airport-taxi noutaa lomalle lähtiät 29.1. klo 04.40, koska meidän piti olla kentällä klo 05.30 ja kone lähtisi 07.45. Näinhän siinä kävi. Taxi tuli ajallaan ja olimme lentokentällä suunnittelun mukaisesti noin 5.30. Lähtöselvityksen ja turvatarkastuksen jälkeen olimmekin jo valmiina odottamaan lentokoneeseen nousua ja lähtöä kohti Gran Canarian (Las Palmasin) lentokenttää. Olin saanut valitsemastani hotellista erittäin negatiivisia arvosteluja. Siellä ei mikään toimisi. Siivous on olematonta, huoneet pieniä, torakoita, sähköjohdot ja lamput eivät ole kunnolla kiinni ja kaikkea muuta negatiivista. Jotenkin jännitti, että minkälaiseen "läävään" sitä oikein joutuukaan. Tällaisilla mietteillä sitä istui lentokoneessa hiukan vain jännittyneenä. Ajatuksena, että kyllä se olisi pitänyt ottaa sittenkinh se Los Alisions Los Cristianoksesta, Teneriffalta.
Niinhän sitä laskeuduttiin viimein Las Palmasin kentälle ja tulo terminaaliin odottamaan laukkuja. Nekin sieltä tulivat aikoinaan ja niin olimme valmiit menemään etsimään bussia joka veisi meidät hotellille. Bussikin löytyi ja nytpä sattuikin, että sed meidän bussi oli Tjäreborgin busseista ensimmäisenä valmis lähtemään kohti hotelleita. Saavuttuamme Playa del Inglésiin tunsin heti missä olla ollaan. Olinhan Google Earth-kartan ukkelilla kuljeskellut pitkin Inglésin katuja. Niinhän sitä oltiin
tuota pikaa Los Salmoneksen edustalla. Ja mikähän meitä nyt odottaa.. kuppainen huoneisto, joka on täynnä torakoita vai kunnostettu uusilla huonekaluilla varustettu huoneisto. Respassa soitin suutani ruotsalaisen hotellivirkailijan kanssa huoneesta. Pyysin häneltä hyvää huonetta. Vastaus tuli iloisesti nauraen. Solen måste skina hela dagen och under balkonen skall ligga vackra kvinnor med sina bikiner. (Aurinko paistaa koko päivän ja parvekkeen alla on kauniita naisia bikineissään.) Tuohon oli pakko vastata, että juuri niin. Avaimen saatuamme menimme meille osoitettuun huoneistoon. Huone oli siisti. Siellä oli siistit huonekalut. Sähköjohdot eivätkä katkaisijat roikkuneet. Eli ensimmäinen pelko poistui siinä. Parvekkeellä selvisi, että huoneemme oli sellainen, että aurinko tulisi todella paistamaan sinne ihan koko päivän. Se oli kuitenkin totuus, että huoneet olivat pieniä. Mutta eipähän se mitään haittaa. Tarkistettuamme keittiön varustetason, totesimme sen olevan varsin vaatimaton. Astioita oli kolmelle hengelle, pikku kasari, kattila ja paistinpannu. Kattilat ja paistinpannu olivat hyviä. Onneksi olimme osanneet varautua tähän. Olimme ostaneet ennen lähtöä hyvän keittiöveitsisarjan, paistinpannun ja teflonkasarin. Kyllähän noilla varusteilla ruokaa saa laitettua.
Päivät kuluivat nopeasti. Aamulla pyyhkeet uima-allasalueen aurinkotuoleille ja aamiaisen jälkeen
ukko perässä. Siinä suuta soittaen ja nettikäynnin jälkeen menikin päiväkahviin ja siestaan. Siestan jälkeen oli vuorossa iltapäiväkävely rantabulevardilla muiden lomalaisten tapaan. Kävelyn jälkeen alkoikin olla jo pikkuhiljaa ruuanlaitto aika. Oli päiviä, jolloin ei ehtinyt Rantabulevardille ollenkaan. Sellaisia päiviä olivat maanantai ja perjantai. Maanantai-illat oli varattu vertaistukiryhmälle ja perjantai-ilta Gran Canarian suomalaisen seurakunnan messulle ja vertaitukiryhmälle. Katsotaanpa nyt tulenkohan minä saamaan Saara Ohtoselta selkäsaunan, kun en ehtinyt tai viitsinyt lähteä messuun Las Palmasiin. Lupasin Saaralle tavattuamme syksyllä, että kyllä minä voin jonakin perjantaina tulla Las Palmasiin, jossa rovasti Ohtonen vietti talveaan. (kuvassa Templo Ecumenicon lasimaalaus) Eipä sen puoleen, kyllä Saarakin lupasi tulla jonain perjantaina käymään Inglésissa, mutta eipä näkynyt, joten tasoissa ollaan.
Emme ole yleensä harrastaneet matkatoimiston eikä kenenkään muunkaan järjestämiä retkiä, mutta nyt tuli tehtyä poikkeus. Varasimme Tjäreborgin oppaalta Klassinen Gran Canaria-retken. Siitä maanantaipäivästä tuli mieleenpäinuva. Lähdimme San Fernandosta ajamaan kohti vuoria. Retken aluksi seurailimme suuren kanjonin vierustaa johtavaa tietä kohti saaren keskiosaa. Matkalla näimme syviä laaksoja korkeita vuoren seinämiä joiden rinteillä serpentiinitie kulki. Laaksoissa kasvoi tuuheita palmumetsiköita ja ylempänä vuorilla kanarianmäntyjä. Joissakin kohdin vuoren rinne oli valkoisenaan mantelipuun kukkia. Matkalla pysähdyimme Crus de Tejedan pienille maalaismarkkinoille. Lounas syötiin Vallesecon kylässä, josta oli näköala saaren uskonnolliseen keskukseen Teroriin. Seuraava
pysähdys olikin pienessä Firgasin kylässä. Siellä minä en lähteyt kävelemään tutustumiskierrosta, koska koin kävelyn olevan sen verran pitkän, että minä en olisi huonosti liikkuvana kestänyt muun ryhmän mukana. Niinpä jäin linja-autoasemmalle odottamaan toisia. Olisihan siellä ollut nähtävää. Sinne oli tehty kunkin Kanarian saaren pienoismalli. Malleista selvisi hyvin saarten muoto ja korkeuserot. Samoin sinne oli tehty tuolit, jotka kukin kuvasi Gran Canarian jokaista kuntaa. Kylä on tunnettu myös lähteesta ja juomavesipullottamostaan. Viimein pysähdys paikka olikin sitten Arucasissa, jossa oli Markiisittaren puutarha monine kauniine kukkineen ja eillaisine puineen. Puutarhassa käyskenteli paljon riikinkukkoja.
Toinen retki tehtiin sitten Suomi-retkien järjestämälle saarikierrokselle. Siitäkin muodostui mieliinpainuva päivä. Kiersimme koko saaren saarenrantoja seuraavaa tietä. Saaren itäosahan on
suhteellisen tasaista ja alavaa, mutta länsiosa olikin sitten aivan muuta. Lähdettyämme vuoristotiellä matkaopas kysyi, että kuinka monta mutkaa tulee olemaan edessä. Eihän siihen kukaan osannut vasta mitään. Opas väitti niitä olevan noin 350 kpl. Jossakin vaiheessa hän kuitenkin kertoi, että nyt mutkia on jäljellä ainakin 560 kpl, mutta epäilen, että tuokin luku olisi pitänyt kertoa ainkin kahdella. Tie oli todella serpentiinitie. Tien korkeimmälla kohdalla noin 800 metrissä merenpinnasta tie kulki ihan rantaviivaa, joten suora pudotus mereen olisi ollut tuo 800 metriä. Onneksi tuollaiselle retkelle ei bussiyhtiö laita kokematonta kuljettajaa, vaan kuljettan tulee tuntea hyvin nuo tiet. Eipähän niillä ole kuitenkaan koskaan bussionnettomuuksia sattaunutkaan. (Kuvassa yksi huikeimmista näköaloista)
Koska matkani Gran Canarialle olivat ennen tätä matkaa olleet vain viikon matkoja, niin saari oli jäänyt vieraaksi. Olin nähnyt kuvia Puerto Moganista ja se oli kylä, jossa halusin käydä. Niinpä eräänä tiistaina päätimme nousta bussiin nr 32 ja lähteä käymään siellä. Bussia odotellessamme tapasimme
suomalaisen pariskunnan, jotka kertoivat meille, että heillä on tapana käydä jokaisella Gran Canarian matkalla Puerto Moganissa ja palata sieltä Puerto Ricon kautta takaisin Playa del Inglésiin. Paluumatkatapahtuisi laivalla Puerto Moganista Puerto Ricoon ja Puerto Ricosta bussilla Play del Inglésiin. Kylläpä kannatti lähteä käymään Puerto Moganissa. Kylä oli kaunis varsinkin se kylänosa, jota kutsuttiin Venetsiaksi. Kylän satama oli täynnä mitä hienompia veneitä, jotka olivat purjehtineet sinne joka puolelta maailmaa. Kauniit talot ympäröivät satamaa. Se mihin siellä kiinnitin huomiota oli kylän hintataso. Ehkäpä sen korkeuteen vaikutti satama ja satama-altaassa olevat loistoveneet. Eiphän sinne kaiken maailman köyhät purjehtijat pikku veneillään purjehdi. Lysimme satamasta laiturin,
josta lähti vene (laiva) Puerto Ricoon. Laivamatkan hinta ei päätä huimannut. 6,50€ ei ollut mielestämme paljon vaikka matkan kesto ei ollut kuin 45 min. Näkihän siinä saarta myös mereltä. Puerto Mogan sijaitsi kapeassa laaksossa. Kylän taloja oli rakennettu korkealle vuoren rinteille, joten eipähän siellä meikäläisen huono jalkaisen olisi mitenkään mukava asua tai viettää lomaa. Sama tuli mieleen, kun saavuimme Puerto Ricoon. Suurin osa Puerto Ricon hotelleista sijaitsivat jyrkillä vuorten rinteillä. Paluulennolla Puerto Ricossa lomansa viettänyt pariskunta kertoi portita ylimpiin hotelleihin olevan portaissa 700. Kylläpä minulta ne portaat jäisi kiipeämättä. Eiphän siinä mitään, kyllähän taxit niihinkin hotelleihin pääsisi, mutta kalliiksi tulisi.
5 viikon loma Playa del Inglésissa meni kuin siivillä. Kotiin palasi kaksi rusketusta saanutta Reissulassia levänneenä ja rentoutuneena mielessä, että mikähän on seuraava kohde ja koska se toteutuu. Sen taivas vain tietää eli Heven knows.
