Viikon aikana asiat muuttuvat. Perjantaina tuli suruviesti Lappeenrannasta. Äiti oli nukkunut rauhallisesti pois. Suru täytti sydämmen. Siitä kuitenkin voin olla iloinen, että sain pitää äidin 65 vuotiaaksi. Tätä eivät kaikki saa kokea. Äidin kuolema oli meille läheisille kuitenkin helpotus. Äitihän oli saanut marraskuun alussa lievän halvauksen ja sen yhteydessä menettänyt puhekykynsä. Äiti ei sen jälkeen pystynyt kommunikoimaan muuten kuin nyökkäämällä tai pyörittämällä päätään. Nyt äidin toive toteutui. Hän oli aina toivonut, että voisi nukkua pois heti eikä tarvitsisi maata sairaalassa kovin kauaa toisten hoidettavana. Uskon, että tämäkin aika oli äidilleni jo liian pitkä aika.Nyt äitini saa viettää joulujuhlaa taivaassa Jumalan luona.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti