21.12. 2010

Viikon aikana asiat muuttuvat. Perjantaina tuli suruviesti Lappeenrannasta. Äiti oli nukkunut rauhallisesti pois. Suru täytti sydämmen. Siitä kuitenkin voin olla iloinen, että sain pitää äidin 65 vuotiaaksi. Tätä eivät kaikki saa kokea. Äidin kuolema oli meille läheisille kuitenkin helpotus. Äitihän oli saanut marraskuun alussa lievän halvauksen ja sen yhteydessä menettänyt puhekykynsä. Äiti ei sen jälkeen pystynyt kommunikoimaan muuten kuin nyökkäämällä tai pyörittämällä päätään. Nyt äidin toive toteutui. Hän oli aina toivonut, että voisi nukkua pois heti eikä tarvitsisi maata sairaalassa kovin kauaa toisten hoidettavana. Uskon, että tämäkin aika oli äidilleni jo liian pitkä aika.
Nyt äitini saa viettää joulujuhlaa taivaassa Jumalan luona.

13.12. Lucian päivä

Taas on kulunut yli kuukaus kun viimeeksi olen ehtinyt kirjoitella ajatuksiani tänne bloggeriin.
Nyt joulukuu lähestyy puoliväliä ja päivät lyhenevät vielä reilun viikon, jolloin on talvipäivän seisaus jonka jälkeen päivän pituus lisääntyy, siten että tapaninpäivänä päivä on jo kukonaskeleen pitempi. Tänään on Lucian eli valonpäivä (kuva: Lucia C Larsson 1908)
Olen ollut taas vastannut Thainetin toiminnasta pariviikkoa, koska Tero lähti lomailemaan kuukaudeksi Thaimaahan. Rajoittaahan tämä meikäläisen olemista ja liikkumista, mutta toisaalta nautinkin tästä. saanhan palvella asiakkaitamme. Tarkoitukseni oli, että ehdin käymään Ylämaalla ennen joulua ja samalla voin käydä tervehtimässä äitiä Armilan sairaalassa, Lappeenrannassa, mutta nytpä näyttää siltä, että en ehdi käymään siellä. Kyllähän nämä kelitkin ovat olleet sellaiset, että eipä ole mieli tehnyt lähteä ajelemaan maalle. Viikonloppuna Elli-siskokin kyseli, että tulemmeko Ylämaalle ensi viikonloppuna. Minun oli pakko sanoa, että kyllähän siinä ajatusta olisi, mutta se matka taitaa jääfä haaveeksi, koska minulla on nämä hommat Thainetissa ja eipähän sitä osaa sanoa vielä mitään ensi viikonlopun keleistäkään. ennen joulua pitäisi ehtiä käymään myös Pornaisissa, viemässä Santerin ja Marjan joululahjat. Mutta tässä on mahdollisuus, että ajelemmme Pornaisiin joulun pyhinä.
Talvikin tuli Espooseen aikamoisella rytinällä. jo nyt on lunta enemmän kuin koskaan sinä aikana mitä minä olen Espoossa asunut eli lähes 40 vuotta. jotenkin nyt kuitenkin on, että kaupunki ei pysty huolehtimaan katujensa kunnosta. tämä meidänkin kotikatu, Kalastajankuja, on ollut auraamatta ja se on kuin kynnöspelto. Sitä ihmettelen, että eilen heti aamusta aurattiin kyllä jalkakäytävä, mutta itse katua ei aurattu. Ainakin meikäläisen järjen mukaan, sen olisi pystynyt hoitamaan samalla, jotta kadun varren asukkaat pääsisivät paremmin liikkumaan autoillaan.
Pikkujoulukausikin on tullut avattua. Matinkappelin adventtijuhlia vietettiin 1.12.. Nämä ovat tavallaan pikkujoulut, vaikka niille on annettu nimi "Adventtijuhlat". Lauantai-iltana vietettin Keskustan Espoon kj:n pikkujouluja Niittylounaassa. Nämä olivat nimellä pikkujoulut, vaikka ei siellä ollut mitään ohjelmaa ainoastaan nautittiin maittava jouluateria mukavassa seurassa.
Joulun vietän Matinkylässä. olen lupautunut avustamaan Matinkappelin joulupäivän messussa. ja kuten jo mainitsin, ellen ehdi käymään Pornaisissa ennen joulua, niin sitten siellä on käytävä joulun aikaan. Sen sain selville, että Markku menee viettämään joulua siskolleen, koska Huyen matkustaa ylihuomenna Vietnamiin katsomaan sairastuntta äitiään.

10.11.2010

Onpahan tässä aikaa vierähtänyt kun olen muistanut laittaa ajatuksiani tänne päiväkirjaani. Syksy on mennyt nopeasti. Syyskuussa meikäläisen mittariin tuli uudet lukemat 65v ja nyt on sitten virallisesti vanhuuseläkeläinen eikä enää työkyvyttömyyseläkeläinen. Syntymäpäivät vietin ihan kotosalla. Vieraina olivat omat läheiset ihmiset. Samoin reissukaveri sai saman lukeman noin 1½ viikkoa sitten. Hänen syntymäpäiviään vietettiin Viru hotellissa, Tallinnassa. Tallinnasta tullessa sain viestin Elli-siskolta, että mummi joutuu sairaalaan, koska hänellä on ollut lievä keuhkokuume ja että on erittäin väsynyt. Keuhkokuume tuon ikäisellä ihmisellä ei ole mikään pikkujuttu. Tiistaina 2.11. Elli soitti ja kertoi, että mummi on oikein pirteä ja että pääsee mahdolliseti loppuviikosta pois sairaalasta. Keskiviikkoaamuna tulikin ihan toisenlainen viesti. Mummin on yöllä menettänyt puhekykynsä. Keskiviikkoiltana uutta tietoa, että on mahdollista ettei mummi näe enää seuraavaa päivää. Tämä oli ja vaikea paikka. Koko keskiviikkoilta meni, etten osannut tehdä mitään. Ajatukseni pyörivät vain mummissa ja mummin elämässä. Torstaina iltapäivällä Elli soitti ja kertoi, että oli käynyt mummia katsomassa sairaalassa Tiinan ja lasten kanssa. Elli soitti ja pyysi meitä ajelemaan sairaalaan mummia katsomaan. Lähtö tuntui kuitenkin vaikealta, koska mummi ei ollut tiennyt Ellin eikä Tiinankaan käynnistä mitään. Illalla Elli soitti, että mummi siirretään Keskussairaalasta Armilan sairaalaan.
Minulla on perjantaiaamuna aika omalle lääkärille, joten sekin oli esteenä lähteä heti aamusta ajamaan Lappeenrantaan. Lääkäristä paluun jälkeen soitiin Armilaan ja kysyin mummin vointia. Hoitaja ilmoitti, että mummi on hereillä ja tajuaa maailmanmenon joten tein heti päätöksen, että nyt lähdetäänkin ajamaan koti Etelä-Karjalaa ja Armilan sairaalaa. Niinpä olimme vähän enne kahta mummin sängyn vieressä. Kylläpä mummilla olisi ollut minulle paljon asiaa, mutta eihän sitä selvää saanut, koska tuli vain kurkkuääniä ja kädet kävivät. Harmitti kun ei kommunikointi enää äidin kanssa ollut mahdollista.
Sairaalasta lähdettyä olin sopinut Helvi-sekun kanssa, että menemme Helville päiväkahville. Enpähän ollut käynytkään Helvin uudessa asunnossa ihan Lappeenrannan keskustassa. Onpahan serkulla hulppea asunto 5 huonetta ja keittiö. Helviollä vietetyn hetken jälkeen lähdimmekin ajelemaan Ylämaalle. Olin sopinut Elli-siskon kanssa, etä mennemme Ylämaalle yöksi ja aamulla lähdemme Kouvolaa AA:n syyspäiville...
Kyllä tavallaan voisi sanoa, ettö nämä kuluneet kaksi viikko ovat olleet elämäni raskaimat. Nyt vain voi toivoa, että Jumala huolehtii äidistä ja ei anna hänen kärsiä kovia kipuja ja jos niitä tulee, ottaa luoksensa väsyneen vanhuksen.

Syksyn Alanyan matka

Kolmisen viikkoa sitten katselin matkatoimistojen sivuja ja kuinka ollakkaan huomasin, että Aurinkomatkoilla on 31.8. lähtö Alanyaan ja siellä hotelli Isabellaan. Isabellahan on tuttu hotelli, koska vietimme siellä keväällä -08 kaksi viikkoisen kevätloman ja Ali hotellin ravintolapäälikkö on minun Facebook kaverini. Hetken keskustelimme asiasta ja sitten päätimme lähteä viettämään viikko aurinkoisessa Alanyassa.
31. päivä olimme valmiina lähtemään ja Tero oli luvannut vanhan tavan mukaan viedä meidät kentälle. Olimme lentokentällä ajoissa ja lenton lähtökin oli lähes ajoissa. Koneen lastaus tapahtui nopeasti ja niin me matkustajat istuimme koneessa ja odotimme koneen lähtöä kohti Antalian lentokenttää. Kone lähti rullaamaan kohti kiitorataa, mutta mitäs nyt. Kapteeni pysäytti koneen rullaamisen ja hetken kuluttua tuli kapteenin kuulutus, että emme voi jatkaa lähtöä, koska ilmastoinnin merkkivalo palaa. Ohjaamon piti ottaa yhteys tekniikkaan ja odotellessa lentoemännät tarjoilevat jotain pientä ja herkullista. Niinpä siinä odoteltiin vesi kielellä, että mitähän se hyvä ja herkullinen on. Kylläpä siiinä naama venhähti, kun tuotiiin Elovenan kaurakeksi ja pieni purkki omenamehua. Ja kohtapa kapteeni kuulutti, että teknikka ilmoitti, että moottorin kierrosluvun noustessa tuo häiriö häviää ja että nyt voimme lähteä matkaan. Kone aloitti nousukiihdytksen ja mitä nyt taas. Kapteeni laittoikin jarrut päälle ja kiihdytys keskeytettiin. Onneksi riitti kiitorata tähän. Saatiin taas informaatiota. Ilmastoinnin hälytyksen merkkivalo palaa edelleen ja kone pitää korjata ennenkuin voidaan lähteä. Istuimme koneessa ja odottelimme, että mitä tuleman pitää. Jonkin ajan kuluttua saatiinkin tieto, että kone tyhjennetääm ja matkustajat siirretään terminaaliin odottamaan lähtöä.
Onnistuimme pääsemään ensimmäiseen bussiin, joka ajoi koneen vierelle ja meidät vietiin terminaaliin, mutta mille ovelle. Olimme ovella, johon viedään kotimaahan palaavat matkustajat ja meitä odotti passintarkastus, että päästiin ulos sieltä. Eipä muuta kuin passintarkastuksen kautta ulos ja sitten saimme hajanaista informaatiota, että lennon pitäisi lähteä klo 19.50 ja että meidän pitää mennä uudelleen turvatarkastukseen ja passitarkastukseen päästäksemme takaisin terminaalin kansainväliselle puolelle. Eipähän meillä ollut mitään hätää turvatarkastuksessa, koska meillä ei ollut kuin kaksi lentoasemalla täytettyä vesipulloa, jotka otetiin pois, koska me ei siinä hässäkässä muistettu käydä tyhjentämässä niitä lavuaariin. Toista se oli niillä, jotka olivat ostaneet lentoaseman myymälöistä matkaeväitä. Se jono jossa me olimme turvatarkastaja aikoi ottaa ihmisten laatu wiskeyt ja konjakit pois, mutta neuvoi kuitenkin matkustajia viemään ne Finnairin lähtöselvitykseen, jos ne saisivat siellä järjestettyä pullot takaisin koneeseen. Passin tarkastuksen jälkeen olimme jälleen terminaalin kansainvälisellä puolella. Heti passintarkastuksen jälkeen oli Finnairin edustaja jakamassa Antaliaan lähtiöille 8 euron lippuja, jolla voisi ostaa jotakin suuhun pantavaa lentoaseman kahvilasta. Niinpähän siirryimme jälleen lähtöportille odottamaan koneen lähtöä. Portilla 36 oli ilmoitus, että kone Antaliaan lähtee klo 19.50. Jonkin ajan kuluttua lähtöaika muuttui ja nytpä se olikin 20.30. Kuului pientä mutinaa. Sitten tulikin taas uusi lähtöaika klo 20.00. Ja kohta pyydettiinkin matkustajia siirtymään koneeseen. Koneessa lentoemännät kertoivat, että nyt Boeing 757 on nyt kunnossa ja pääsemme lähtemään Antaliaan. Kone lähti kuten oli ilmoitettu klo 20.00. Eipähän se päässyt edes kiitoradalle, kun kone pysähtyi. Kapteeni kertoi, että mr Möörffin on nyt matkassa ja korjaus ei onnistunut. Taas istuimme lentokoneessa ja odottaen mitä tapahtuu. Vieressä istuneella nuorella parilla oli 3G puhelimet ja he menvät katsomaan Ilta-Sanomien sivuja. Kas siellä oli jo tieto lähtömme ongelmista. Jonkin ajan kuluttua kapteeni ilmoitti, että tämä kone ei lähde tänään Antaliaan ja matkustajat siirretään terminaaliin ja lähiseudun asukkaat voivat mennä kotiin nukkumaan ja pitkän matkalaisille järjestetään hotellimajoitus. Päätimme, että jos vain mahdollista, niin me jäämme hotelliin yöksi. Onnistuihan se ja niin saimme lapun, jossa ilmoitettiin että yövymme Hotelli Rantasipissä. Terminaalissa Finnairin edustaja jakoi kaikille 17€ lipukkeet. Mutta eihän sitä kaikki saaneet, koska Finnairin informaattio ei toiminut missään vaiheessa. Monet kävelivät kä kyselivät, että mitä nyt tapahtuu tai seuraa, mutta tietoja vaan ei ollut saatavailla. Matkustajien suusta suuhun kulkenut tieto saavutti matkustajat paremmin kuin Finnairtin virallinen informaatio.
Päästyämme hotellille ja sisäänkirjottautumisen jälkeen saimme tietää, että hotellin ravintolassa olisi iltapalaa tarjolla. Keskustellessani tarjoilijan kanssa. Hän sanoi, että jos he olisvat saaneet aikasemmin tiedon meidän tulosta, olisi hotellilla ollut tarjolla kunnon ruoka. Muutaman tunnin nukkumisen jälkeen olimme valmiit menemmään aamiaiselle hotellin ravintolaan. Aamiaisen jälkeen olimmekin valmiit siirtymään taas lentoaseman suojiin. Saimme tiedon, että koneen lähtöaika olisi klo 8.00 ja näinhän se olikin. Koneessa kapteeni ilmoitti, että meillä on nyt eri kone jaettä tämä kone on tullut aamuyöstä Malagasta.
Klo 8.30 lentokone lähti rullaamaan kohti kiitorataa ja muutaman minuutin kuluttua olimmekin jo ilmassa ja matka kohti Turkkia oli alkanut 16½ tuntia myöhässä.
Päästiinhän sitä lopulta Antalian lentoasemalle ja passintarkastuksen kautta odottelemaan matkalaukkuja, jotka tulivatkin yllättävän nopeasti huolimatta siitä, että Antalian lentokenttä on suuri ja johon laskeutuu paljon matkustajakoneita. Toisaalta ymmärtää myös sen, että siellä pitää kaikkien toimien tapahtua nopeasti, koska kenttä on myös NATOn sotilaskenttä. Matkatavaroiden saapumisen jälkeen siirryimme bussiin, joka vei meidät Alanyaan ja Isabellaan.
Matka Antaliasta Alanyaan on on noin 100 km ja kestää noin kaksi tuntia. Matkan puolivälissä on 10 - 15 min jaloittelutauko.
Etelä Turkissa oli kuuma. Onneksi bussin ilmastointi viilensi oloa ja bussin minibaarista sai todella kylmää juotavaa etten sanoisi, että liian kylmää. Isabellaan saavuimme noin 15.30 ja näin alkoivat aurinkoiset lomapäivät Alanyassa. Hotelliin saavuttua Ali olikin vastaanottamassa uusia vieraita ja sain näin heti moikattua häntä. Ali on Isabellassa suurena apuna, koska hän suomenkielentaitoisena pystyy auttamaan hotellivieraita heidän ongelmissaan. Itsekin jouduin heti turvautumaan Alin apuun, koska huoneistomme jääkaappi ei lähtenyt käyntiin. Huoltomies selvitti ongelman ihan tuota pikaa ja korjasi kaapin.
Tulokahvien keitto sai jäädä myöhäisempään ajankohtaan, koska päätettiin mennä heti uimaan ja juomaan kahvit allasbaariin. Siinä aurinkotuolessa maaten tutustuttiin pariskuntaan, jotka vaikuttivat ihan mukavilta. Myöhemmin selvisi, että he olivat Sari ja Hannu. Hetken aikaa uima-altaalla oltuamme reissukaveri lähti ostamaan paikalisesta SOK-marketista leipää. Minä jäin keittämään kahvit. Olipa todella huono keittiövarustus tässä hotelissa. Ei kahvinkeitintä, mutta vedenkeitin oli. Erittäin iso teräskaadin, johon kahvi piti suodattaa, mutta miten saa suodatinsuppilon pysymään paikallaan. Eipä muuta kuin veitsi suodatinsuppilon alle ja näin saatiin kahvisuodatettua kannuun (kuva). Unton tuotua leivän, joka oli todella pehmeää, huomattiin ettei leipäveitsi siihen pysty. Taas piti keksiä vippaskonstit, miten saa leivän leikattua. Ensin revimme leivän, mutta sitten keksin, että veitsen kärkin on terävä ja pistelemällä reikiä leipään saadaan se siten leikattua.
Illalla lähdimme katsomaan ruokapaikkaa. Ensikis päätimme mennä katsomaan ravintolaa, jossa kävimme syömässä ensimmäisellä Alanyan matkalla noin 4 vuotta sitten. Kyllä sen paikalla oli joku ravintola, mutta se oli suljettu. Sitten päätimme mennä edellisen Alanian matkan aikaiseen suosikkiravintola Sultaaniin. Sultaani oli vanhalla paikallaan ja auki. Ravintola vaikutti edelleen suositulta ruokapaikalta, koska se oli lähes täynnä. Ravintolan sisäänheittäjänä oli kaveri, joka ei ollut silloin 2½ vuotta sittenm siellä töissä. Istuuduttuiamme pöytään siihen tuli kaveri, jonka ilme paljasti, että meidät tunnistettiin. Kysäisinkin kaverilta, että muistaako hän meidät ja vastaus oli "kyllä". Kohta tuli toinen ja hänkin tunnisti, koska tuli paikallisentavan mukaan heti meitä kättelemään. Joku on sanonutkin, että turkkilaisilla on hyvä kasvomuisti. Jos olet jossakin käynyt 10 vuotta sitten, niin turkkilainen muistaa sinut vielä tänäkin päivänä. Minä uskon tuohon väittämään.
Seuraavana aamuna alkoi auringonotto uima-altaalla. Eipä siinä mennyt kauaa, kun alkoi tutustua toisiin hotellivieraisiin ja kohta olikin kasassa se porukka, jonkla seurassa viihtyi. Siinä oli Ritu ja Jussi Haminasta sekä Sari ja Hannu Vantaalta eihän Miraakaan Nastolasta voi unohtaa. Olihan siinä muitakin joiden nimeä en tiedä, siksi he eivät tulleetkaan niin läheisiksi. Eikä menny kuin päivä, niin meillä oli oma kerhokin "Norppakerho" pystyssä. Me ukkokööri saatiin tuo nimi, koska olimme uima-altaassa kaulaa myöten ja me kaikki olimme paljaspäisiä harmaa viiksisiä ukönköriläitä. Joku totesi altaan reunalta... Saimaannorppia... (Kuvassa norppakerholaisia) Niinhän ne päivät kuluivat uima-altaalla suuta soittaen ja uiden.
Reissukaverin matka muuttuikin lauantaina. Aamulenkin jälkeen hän tuli sanomaan minulle, että häntä väsyttää ja että hän menee huoneeseen lepäämään. Ja mitäs muuta se väsyminen oli kuin erittäin kova vatsatauti. Se on arvoitus ja arvoituksena pysyykin, että mistä se tauti oikein tuli. Meillä oli matkalääkekaapissa Imodiumia, mutta niitä ei ollut montaa kappaletta. Sunnuntaina Mira antoi meille levyllisen eli 10 kpl ko lääkettä. Pikku-Anskun äiti antoi maantaiaamuna hiilitablettejä. Minä kävin maanantaina apteekissa ostamassa lääkkeitä, mutta tauti pysyi sitkesti. Kyllä se niiden turkkilaisten lääkkeiden avulla alkoi helpottamaan, mutta Unton yleiskunto laski ja hän ei jaksanut tehdä mitään muuta kuin nukkua. No menihän minunkin loma siinä suhteessa poskelleen, koska olimme suunnitelleet, että nyt tällä matkalla menemme turkkilaiseen saunaan hamamiin. Eipähän sinne lähdöstä mitään tullut. Koska liikkumiseni on huonoa olimme suunnitelleet, että menemme Dolmus-bussilla keskustaan ja basaariin. Eipähän tämäkään onnistunut. En käynyt tällä matkalla ollenkaan basaarissa. Eipähän minulla olisi mitään tarpeellista ostettavaa ollutkaan, mutta ihan mukavahan siellä on kierrellä ja katsella mitä kaikkea siellä on tarjolla.
Näin se vajaa viikko kului ja tiistaina 7.9. oli kotiinlähdön aika. Toisaalta minulle jäi matkasta ihan mukavat ja aurinkoiset muistot, mutta Unto ajattelee matkasta ihan eri lailla vaikkapa "Paska reissu, mutta tulihan tehtyä." Kotimatka sujui ihan sujuvasti. Lento tapahtui aikataulun mukaiseti ja kotiin palasi naamansa ja varsinkin nenänsä hyvin polttanut Pekka ja vatsatautia edelleen poteva Unto. Ehkäpä seuraavalla matkalla ei tapahdu näitä kaikkea hirveyksiä mitä tapahtui tällä.

Paluu: Kotisivu

Lauantai 21.8.

Nyt voin sanoa vaikkapa vanhan iskelmän sanoin. On kesä mennyt. Kesänvietto Heinolassa päättyi viime tiistaina ja palasimme takaisin Matinkylään. Kyllä kulunut kesä on ollut meikäläisen elämän (lähes 65 vuotta) lämpimin. Tosin Tero Vaara laulaa laulussaan, että on kesää vielä jäljellä ja vielä tulee kauniita muistoja. Onhan tässä eläkeläisen kesää jäljella reilu viikko mutta niiden kauniiden muistojen hankkimiseen taitaa aika käydä vähiin. Ainahan on toivoa, että niitäkin vielä tulee, mutta olen kuitenkin hiempan skeptinen ja uskon, että seuraavat kauniit kesämuistot tulevat vastya ensi kesänä.

Viime sunnuntina sain sellaisa kesämuistoja joita on ihan mukava muistella ensi talven pitkinä ja pimeinä iltoina. Olimme käymässä Ylämaalla viime viikonloppuna ja lauantaina Tiina kysäisi, että lähdettäisiinko sunnuntaina Lappeenrantaan. Tutusttaisiin Hiekkalinnaan ja Leikkimökkikylä - Villirantaan ja ajeltasiin Lappeenrannan katujunalla kierros. Voitaisiin nauttia lounaaksi Vedyt Satamatorilla. Eipähän meillä ollut mitään asiaa vastaan ja niin sunnuntaina aamupäivällä lähdimme ajelemaan kohti Lappeenrantaa. Löysimme helposti parkkipaikan läheltä Hiekkalinnaa. Kylläpä Anniinan ja Aaron silmät loistivat kun näkivät mahtavan Hiekkalinnan. Onpahan siinä rakentajilla ja taiteilijoilla olllut puuhaa, kun tuollaisen rakennelman ovat saaneet aikaiseksi. Tänä vuonna rakentajat olivat keskittyneet dinosaurusten aikakauteen. Sinne oli veistetty erillaisia dinosauruksia.. Oli munasta kuoriutuvia dinosaurusten poikasia.

Hiekkalinnakieroksen jälkeen olikin katujunalla ajelun vuoro. Olimme hyvissä ajoin odottamassa junaa. Kylläpä siinä kuuluii kolina kun juna nousu Linnoituksen mukulakivi mäkeä ylös. Linnoituksessa, Lappeenrannan vanhimmassa osassa, juna pysähtyi ja nauhalta tuleva reittiopastus kertoi Lappeenrannan syntyhistoriaa. Lappeenrannan kaupungin perustaja on Ruotsin kunigatar Kristiina, joka perusti kaupungin Pietari Brahen aloitteesta. Junakierros kesti 45 minuuttia ja sen aikana tuli todettua Lappeenrannan keskustan muutokset ja niitä oli paljon. Valtakadusta oli tehty kävelykatu. Keskustaan oli rakennettu paljon uusia taloja.

Junakierroksen jälkeen oli vuorossa Leikkimökkikylä - Villiranta. Olin kuullut ko kylästä ja odotin siltä jotain muuta mitä se oli. Sehän oli vain eri yritysten rakentamia mainoskojuja. Kylässä oli mm Handelsbanken ja ABC-asema. Ehkäpä se riitti lapsille ja ainakin Anniina ja Aaro kävivät joka mökissä katsomassa mitä sisällä on. Olivathan yritykset toki yrittäneet saada niihin jotakin, josta lapset pitivät. Handelsbankenin seinässä oli "pankkiautomaatti" ja automaatissa oli kiinni "pankkikorti", jonka voi asiakas sitten työntää automaattiin. ABC:n mökissä oli keinukrokotiili ja ainakin Aaro keinui sillä oikeinb vaudikkaasti.

Johan sitä tuollaisen touhun jälkeen tulikin jo nälkä ja niinpä sitä siirryuttiin Satamatorille katsomaan kioskia, josta voisi ostaa aitoja lappeenrantalaisia herkkuja Vetyjä ja Atomeja. Sellainenpa löytyikin ja Satama Sannin luukulla oli aikamoinen jono ostamassa noita herkkuja. Olihan siellä toki muitakin herkkuja kuten karjalanpiirakoita munavoilla, kahvia ym. Jonotettuamme saimmekin ostettua Vedyt ja lapsille Atomit. Vety on lihapiirakka, jossa on kinkkua, munaa ja mausteita sinappia, ketsuppia, sipulia, kurkkusalaatti ja valkosipulimajoneesia. Atomi on lihapiirakka joko munalla tai kinkulla. Kylläpä täytyy todeta, että tuollaisen vedyn sytyä ei ole nälkä pitkään aikaan. Lapset halusivat vielä jätskit, kun meille aikuisille ei enää mikään maistunut. Tiina lähetti viestin Vesalle, että olemme Satamatorilla ja niinpä Vesku tulikin Rikun kanssa käymään siellä. Kylläpä Anniinan silmät kirkastuivat, kun serkkupoika Riku tuli paikalle.

Tällainen touhupäivä vanhemmalle herrasmiehelle kuten minä sekä muillekin oli kieltämättä aika raskas ja olihan päivälämpötilakin korkea, joka lisäsi rasittavuutta. Huolimatta noista harmeista jäi päivästä kaikille varmasti mukavat muistot.

Hyt jään odottelemaan syyskuuta ja "syysloman" alkua sekä ehkäpä pientä matkaa jonnekin mukavaan lomakohteeseen jossakin Alppien eteläpuolella. Ja eiköhän tässä taas jossakin vaiheessa piipahdeta myös äitiä tervehtimässä Kosenkodissakin.

Kotisivulle:http://www.saunalahti.fi/phamala0

Sunnuntai 1.8.

Heinäkuu on kulunut kaikkien aikojen lämpimämpänä mitä Suomessa on koskaan ollut. Aurinko on hellinyt lomalaisia ja kiusannut tukahduttavalla kuumuudellaan meitä hiukan pulskempia ja vanhempia ihmisiä. Tänään on mitattu Suomen kaikkien aikojen lämpöennätys +37,2ºC. Ennätys mitattiin Liperissä Joensuun lentoasemalla. Aikaisempi ennätys oli mitattu Turussa 1914 ja oli +35,9ºC. Eilen Heinolassa oli +34º ja sekin oli jo ainakin minulle liikaa. Eipähän tarvinut saunaa lämmittää, koska lämpöä oli jo lähes saunan lämpötilan verran ja eipähän siinä kämpässä olisi ollut kukaan, jos sauna olisi lämmennyt.

Heinäkuun alkupuolella vietimme viikonlopun Ylämaalla. Lauantaina juhlimme mummin nimipäiviä ja Harrin syntymäpäiviä. Sunnuntaina Elli-sisko vietti nimipäiviään. Lauantaiaamuna leivoin Ellille nimipäivä kakun, josta leikkasimme aimo kimpaleen mummille viemisiksi ja näijn mummikin sai nimipäiväkakkua. Anniina ja Aaro olivat ihastuksissaan, kun menimme Ylämaalle. Ainoa harmi oli, että oli niin lämmin, ettei kukaan oikein jaksanut touhuta lasten kanssa vaikka se olisikin ollut tarpeellista. (Kuvassa Anniina ja Aaro katsovat Pikku kakkosta Pekka-enon sylissä.) Ylämaalta palasimme Matinkylän kautta Heinolaa. Ylämaalta lähdimme ajelemaakoti Espoota ja Matinkylää jo ennen seitsämää, koska oli odotettavissa erittäin lämmin ja heleteinen päivä. Olihan se mukava näin tehdäkin, koska aamulla auton sisätilassa ei ollut kovin paljon lämmintä eikä se noussut ajon aikanakaan kuin lähelle 30 astetta. Matinkylässä oli tarkitus olla yö, mutta sielläpä vasta kuuma olikin.Eihän se silloin vielä kuuma ollut kun menimme yhdeksän jälkeen, mutta iltapäivällä auringon paistettua, niin sisälämpömittari osoittikin lämpöä lähes +40º . Tästäpä teimmekin päätöksen, että tässä lämmössä ei yötä olla, vaan illalla lähdemme ajelemaan jo Heinolaan. Maanantain avopalaverin jälkeen lähdettinkin sitten Heinolaan ja ajomatka sujui hyvin, koska lämpötila laski sopivaksi.

Ylämaalla ollessa Elli-sisko lupasi tulla loppuviikosta Heinolaan ja niinpähän se kävikin. Keskiviikkona Elli soitti ja sanoi, että aamulla hän tulee. Treffit sovittiin Heinolan ABC-asemalle. Olin jutellut Markun kanssa Ellin tulosta ja Markunkin Heinolaan tulosta. Torstaina Markku soittikin ja kertoi, että perjantaina Huyenin autokoulun jälkeen he lähtevät ajelemaan Heinolaa päin. Meidän olessa Heinolan S-Marketissa Markku soitti ja ilmoitti, että nyt he ovat City-Marketin parkkipaikalla, joten eipä muuta kuin nopeasti kotiin päin kaupungilta ja nappaamaan Markku ja Huyen mukaan.Siinäpä iltapäivä kuluikin mukavasti, kun poika ja sisko olivat visiitillä.

Olin sopinut Elli-siskon kanssa, kun hän lähtee lauantaina kotiin, niin minä lähden hänen kyydissä viikoksi Ylämaalle ja Unto tulee sitten Tiinan syntymäpäiville ja hakemaan minua sieltä pois. Viikko Ylämaalla sujui mukavasti. Mikakin tuli viettämään lomaa sinne. Koko viikko oli helteinen ja Väkevänjärven vesi oli mukavan lämmintä. Emmehän päässeet oikein korpelaankaan, koska siskoni auton pakoputki hajosi medän ajellessa Heinolasta Ylämaalle. Mika alkoi korjata pakoputkea ja saikin sen sitten keskiviikkona korjattua, kun sai kaikki tarvittavat varaosat, joten keskiviikkoiltana päästiin Korpelaan saunaan ja uimaan. Olimmehan käyneet lauantaina päähää ääntä pitävällä autolla saunomassa Väkevälässä, mutta siihenpä ne ajot sitten jäivätkin, kunnes auto tuli ajokuntoon. Lauantaina olikin sitten heinäkuun kylmin päivä. Lämpömittarin lukema oli koko päivän vain hieman päälle +10º. Sunnuntaina ei sitten tiennyt enää mitään kylmästä lauantaista, sillä sitten oltiin taas tämän vuoden heinäkuun "normaalissa" lämmössä +32º. Kylläpä sitä tarkeni viettää kummitytön syntymäpäiviä. Mummi oli kärsinyt kovasta kuumuudesta, mutta lauantain viileys helpotti hänen oloaan ja mummi vietti erittäin pirteänä tyttärentyttären syntymäpäiviä, johon Mika hänet toi.

Ylämaalta lähdimme takaisin Heinolaan jo hyvissä ajoin (noin ½ 7), että ei tarvitsisi ajaa paahtavassa helteessä. Olimme koko kesän suunnitelleet lähtevämme Heinolan srk:n miesten saunailtaan Sulkavankoskelle, mutta se oli jäännyt tekemättä. Keskiviikkona (28.79) päätimme toteutta tuon suunnitelman. Olihan siihen aihettakin, koska oli kuuma ja jos olisi lämmittänyt täällä saunan, niin eihän täällä olisi nukkunut kukaan, ja kun oli halu päästä saunaan, niin se oli parasta toteuttaa siten, että lähti Sulkavankoskelle. Torstaiaamuna lähdimme ajamaan Matinkylään jo ennen kukonlaulua ja näin olimmekin siellä jo enne klo seitsämää. Matinkylään menoon vaikuttii ryhmämme asiapalaveri. Pitihän minun mennä paikalle ryhmän rahastonhoitajana ja kertoa ryhmälle miten rahaa oli käytetty. Matinkylästä palasimme Heinolaan lauantaina ja täällä on tarkoitus jatkaa vielä lomailua ainakin kuun puoleen väliin ja sitten onkin jo palattava Matinkylään ja arkisiin ja tavanomaisiin askareihin.

Henäkuu 7.

Kuukausi on taas vierähtänyt edellisestä kirjoitelmasta. Vaikka olen monesti ilmoittanut, että kesälomani alkoi 1.6., mutta sehän ei todellisuudessa pitänyt paikansa, vaan lomani alkoikin vasta 7.6.. Sunnuntaina 6.6. olin avustamassa Matinkappelilla ja sillä viikolla oli muiakin puuhia. Alkuperäisen suunnitelman mukaan meidän piti lähteä Heinolaan heti 7.6., mutta siihen tulikin muutos, kun huomasimme, että meiltähän loppuu sellaiset lääkkeet ja vitamiinivalmisteet, joiden hinta on Tallinnassa huomattavasti halvempi kuin Suomessa, jotten eipähän siinä auttanut muu kuin lähteä käymään päiväristeilyllä Tallinnassa.
Tiistaiamuna 8.6. nousimme Eckerö Linen Nordlandiaan ja matka Tallinnan alkoi. Koska oli tiistai ja laivalla oli esiintymässä ns. tähtiartisti, joka oli tällä kertaa Anneli Mattila. Eipähän ainakaan tämä laulaja Mattilan sisaruksista vakuuttanut meitä esiinymis- ja laulutaidollaan. Tallinnassa ajoimma Prisma bussilla Rocca al Maren kauppakeskukseen. Sielläpä sattui sellaista, mitä voi sattua vain ja ainoastaan Tallinnassa. Ensimmäiseksi menimme Prismaan ja keräsimme ostettavat tuotteet ostoskärryihin ja sitten vain kassalle. Aikoessani maksaa Visalla, kassapa ilmoittikin, että kortilla ei voi maksaa. Reissukaveri hermostui ja ilmoitti, että tavarat jätetään siihen, mutta minä ilmoitin, että vaihdan valuuttaa ja maksan käteisellä. Saihan sentään niistä silläkin tavalla bonukset kotiin. Näin teinkin. Silti vähän harmitti. Ilmoitin kaupan asiakaspalveluun, että kassalla ei Visa kelvannut. Kysyivät että miksi ei kelvannut. Sanoin vain, että näin kasssa ilmoitti meille. Ostin infosta eräälle tuttavalle sätkäpaperia ja maksoin Visalla ja siinä maksussa ei ollut mitään ongelmaa. Prismasta siirryimme toisen kerroksen ravintolaan lounaalle. Sielläkin tökki asiat ja pahemman kerran. Maksaessani ruokia jäin ihmettelemään ruokien hintaa 224 EEK. Vietyämme ruuat pöytään tiedustelin ruuan hintaa, niin sain tiedon, että lautasella olevan ruuan hinta oli 55EEK annos. Kassahan otti tuplahinnan ruuistamme. Asia ei einnut millään mennä kassalle, että hän veloitti väärin. Aina hän laski hinnaksi saman 224 EEK. Laskin itse kassalle, että 2 x 55 = 110 ja maito ja piimä 2 x 15 = 30 eli laskun pitäisi olla 140 EEK:ta ekä 224 EEK. ymmärsihän tyttö viimein ja toi liikaa maksetut rahat takaisin. Muuten matka meni ihan suunnitelmien mukaiseti. Apteekista saimme lääkkeet ja vitamiinit sekä kunnon leivoskahvit Energia kohvikissa. Paluumatkalla saatiin taas kuunnella tähtiartistia.
Keskiviikkoaamuna pakkasimme lomalla tarvittavat tavarat ja lähdimme ajelemaan Heinolaa kohti. Matkalla poikkesimme Korsossa (Kulomäessä) entisellä naapurillani Lellellä, koska meillä oli hänelle vähän Tallinnan tulijaisia. Heinolan lomamme alkoi. Naapurit kyselivät, että kuinka montaa päivää nyt meinatte olla. Tähän oli helppo vastata, että katsotaan nyt. Ainakin minun postit on käännetty Heinolaan heinäkuun loppuun. Viikko ennen juhannusta meidän oli käytävä Matinkylässä, koska silloin oli kotiryhmän asiapalaveri ja meikäläisen ryhmän rahastonhoitajana oli käytävä selvittämäsä mihin ryhmän rahaa oli käytetty. Lauantaiaamuna lähdimme käymään Ylämaalla. Kylläpä sinä oli lapsilla riemu, kun menimme sinne. Unto sai käydä Anniinan ja Aaron kanssa laskemassa paaleja pelolla ja Anniinan kanssa hänen piti tehdä kävelyretki Suursuohon. Sunnuntaiaamuna serkkuni laakkosen Kaija soitti Elli-siskolle ja kysyi, etä voisivatkohan he tulla käymään kylässä. Kaija halusi tulla tervehtimään ainoaa tätiään eli mummia. Iltapäivällä kaija ja Erkki saapuivatkin. Olihan se ihan mukavaa tavata Kaija-serkku. En ollutkaan tavannut häntä Tiinan ja Harrin jälkeen ja niistähän tulee syksyllä jo 7 vuotta. Ylämaalta palasimme maantaina kovassa vesisateessa takaisin Heinolaan.
Tiina ja Harri olivat kutsuneet meidät juhannuksen viettoon Ylämaalle, mutta olimme päättäneet, että tänä vuonna laistamme sen juhannuksen vieton, vaan juhannus vietetään Heinolassa. Juhannusaatto valkeni kauniina ja lämpimänä, mutta iltapäivän kuluessa taivas alkoi pilvistyä ja illalla tulikin oikein raju sadekuuro ja nukkumaan käydessä alkoi sade uudelleen. Juhannuspäivä oli kuitenkin taas kaunis aurinkoinen päivä. Juhannukseta alkanut aurinkoinen ja helteinen sää on jatkunut ihan tänne asti ja ennusteiden mukaan jatkuu vielä ainakin seuraavat 10 päivää. Suunnitelmien mukaan me lähdemme perjantaina jälleen Ylämaalle. Siellä on odotettavissa raju juhlaputki. Lauantaina Mummi viettää nimipäiväänsä ja Harri synntäreitä. sunnuntaina Elli-siskolla on nimipäivä. Näistä juhlista tarkemmin seuraavassa kirjoituksessa.


paluu: kotisivu

5. kesäkuuta 2010

Keskuu on koittanut ja eläkeukollekin on alkanut kesäloma. Toukokuun lopussa päättyi kolme kuukautta kestänyt kevätloma ja nyt saa viettää kesälomaa ihan elokuun loppun asti. Toukokuu meninikin matkustellessa. Toukokuun alussa Kreetalla viikko. Sitten matka suuntautuikin Ylämaalle ja Heinolaan. Tämänkin matkan kesto oli viikko. Viime viikolla piipahdimme vaihteeksi Tukholmassa ( kuvassa näkymä Kungsträgårdenista). Tukholma valmistautui viettämään kuninkaallisia. Paikkoja laitettiin kuntoon. Edellisellä käynnillä Hamngatan (Satamakatu) oli revitty auki ja nyt se oli saatu laitettua kuntoon. En tiedä liittyikö kadun kunnostus häihin, koska kadulle oli asennettu raitiotievaunukiskot. Tapasimme Kungsträgårdenin puistossa Tukolmassa asuvan suomalaisrouvan, joka kerto, että juuri Hamngatanilla olivat ratsupoliisit harjoitelleet hääsaattuetta varten, joten sen perusteella kadun kunnostus oli tehty myös häitä varten. Kungsträgårdenin vesialtaiden ylle laitettiin katoksia, joita siellä ei yleensä ole. Tämäkin katoksien laitto liittyy jotenkin häävalmisteluihin.

Eläkeukkelien oli tarkoitus muuttaa maanantaina kesäksi Heinolaan, mutta muuttopäivään tulikin muutos, koska päätettiinkin lähteä käymään tiistaina Tallinnassa ja Heinolaan lähdemmekin sitten keskiviikkona. Onhan se ihan mukava aloittaa kesäloma piipahtamalla veljeskansa pääkaupungissa. Tämä viikko on mennyt kämpän kesäkuntoon laitossa. Enpähän muista milloin tänne on niin perusteellista siivousta tehty kuin nyt tehtiin. Ja kylläpä työn jälkeen nauttikin olosta, koska lattiat olivat puhtaat, pölyt oli pyyhitty ja kirjahyllyt laitettu järjestykseen. Kyllähän täällä vieläkin puuhaa olisi, mutta ne tehtävät saavat odottaa parempaa aikaa. Parvekkeesta oli muodotunut talven aikana kaikenlaisen romun keräämispaikka ja sekin oli saatava kuntoon. Eilen se päätettiin laittaa vihdoin kesäkuntoon. Lasipurkit keräyslaatikkoon, vanha telkkari kellariin ja lattia puhtaaksi. Olipa mukava nauttia iltapäiväkahvit siistillä ja aurinkoisella parvekkeella. (Kuva: Kalastajankuja 10 kesäillan hämyssä.)
(jatkuu 6.6.) Viikonlopun tehtäviini kuului avustaa Matinkappelin messussa. Messuavustajan tehtäviin kuuluu päivän lukukappaleen tai -kappaleiden luku ja ehtoollisavustus. Messussa on samalla Tuovisen Karin lähtösaarna. Oli mukava olla avustamassa tässä messussa ja samalla voi hyvästellä hyvän ystävän Karin, joka siirttyy Vihtiin kappalaiseksi. Avustavana pappina toimi meidän kirkkoherramme Salla-Maria Viitapohja. Toisena messuavustaja oli Helena Nurmi. Ja niinhän se meni kuten olin ajatellutkin, että jakopareina olivat Kari ja Helena ja Salla-Maria ja minä. Messun jälkeen siirryimme kirkkokahveille ja hyvästelemään eroavaa Kari Tuovista. (Kuva: Kari Tuovinen, tytär Vera ja allekirjoittanut)
Messun jälkeen meidät oli kutsuttu Lindan, hyvän ystävämme tyttären, valmistumisjuhliin. Linda valmistui ammattikoulusta automaalarikisi.

Hyvää kesää

kotisivulle: http://www.saunalahti.f/phamala0

Kevätretki Ylämaalle

Toukokuu on jo kulunut pitkälle ja kevät ja kevään lämpöaaltokin ovat saavuttaneet kotomaamme. Viime viikon maantaina Elli-sisko soitti ja kutsui meitä viettämään aurinkoisia kevätpäiviä Ylämaalle. Olimme suunnitelleet, että lähdemme tiistaina Heinolaan, mutta tuo kutsu muutti suunnitelmamme ja lähdimmekin tiistaiaamuna ajelemaan kohti Etelä-Karjalaa ja Ylämaata. Aamulla ennenkuin olimme lähteneet, niin Anniinalta tuli jo kysymys. Missä te olette ja milloin te tulette? Tuohon oli pakko vastata, että emme ole edes vielä lähteneetkään ja matkaan menee aika kauan. Elli kertoi, että lapset olivat heti herättyään menneet rappusille istumaan ja odottamaan tuloamme. Kylläpä siinä riemua riitti, kun saavuimme Juopperiin.

Ensimmäinen tehtävämme oli kasata Ellin uusi kaasugrilli. Pienten alkuhankaluuksien jälkeen, saimme grillin grillauskuntoon. Unto lähti Anniinan kanssa kävelemään Suureensuohon ja minä lähdin Elli-siskon kanssa kauppaan ostamaan grillattavaa ja varsinkin kaasua. Kuinka ollakaan kaupassa selvisikin ettei kaasua ollut. Ylämaan Sale oli saanut kaasunmyyntiluvan, mutta se lupa astuu voimaan vasta 1.6.. Korupirttikin oli ottanut kaasua myyntiin, mutta niilläkin oli sama tilanne. Kaasua ei vielä ollut myynnissä. Soitin Väkevälään Harrille ja kysyin häneltä. Korpelassa olisi kaasua. Eipähän siinä muu auttanut kuin autoon ja auton nokka kohti Väkevälää. Noin kolmen vartin ajelun jälkeen olimme valmiit aloittamaan ruuan laiton uudella grillillä. Makkarat kypsyivät grillissä nopeasti ja pian olimmekin valmiit aloittamaan aterian.

Keskiviikko ja torstai kuluivatkin Korpelassa. Keskiviikkon Korpelassa sattui tapaus, johon en ennen ollutkaan joutunut. Siellä oli juttua, että alueella on paljon käärmeitä ja Anniinan Lea-kummi oli edellisenä lauantaina tappanut ihan piha-aidan takaa kyykäärmeen. Iltapäivällä grillasin broilerinfileitä. Olin saannut lihat grillattua ja menin ottamaan lihoja grillistä, kun yks kaks huomasin, että mikäs siinä jalkojen edestä vilahti. Katsoin ja näin kuinka kyykäärme kiemurteli ihan talon seinän vieressä ja Anniina ja Aaro olivat paljain jaloin ihan siinä minun lähellä. Eipähän siinä muu auttanut kuin alkaa etsimään seinän viereen kiemurtanutta kyytä. Sieltähän se löytyi maassa olevan Etelä-Saimaan alta. Ja näin tapoin elämäni ensimmäisen kyykäärmeen. Kun ensimmäin isku ei osunut päähän, niin käärmepä oli pää koholla suu áuki valmiina iskemään myrkkyhampaansa johonkin, mutta onneksi seuraavat iskut osuivat päähän ja näin kyyn päivät olivat luetut. Illalla lämmitettiin rantasauna ja makoisat löylyt odottivat kylpijöitä. Torstaina vietimme koko päivän Väkevälässä. Torstai-illan rantasaunan löylyistä oli mukava pulahtaa järveen ja heittää talviturkki menemään. (Kuvassa joutsenia Ryönälahdella)

Perjantaiaamuna ennen Heinolaan lähtöä kävimme vielä tervehtimässä äitiäni Kosenkodissa. Tämän visiitin jälkeen lähdimme ajelemaan kevätaamun lämmössä kohti Heinolaa. Heinolassa vietimme muutaman päivän ja tänään palasimme takaisin Matinkylään. Keskiviikkona lähdemme Tukholmanristeilylle.

Huhtikuu

Venetsialainen satama (Hania)

Onpahan kulunut jo kuukausi edellisestä kirjoituksesta. Tämän kuukauden aikana on tapahtunut paljon. On vietetty aikaa Heinolassa, Ylämaalla ja Kreetalla. Kun on nopea liikkeissään, niin paljon ehtii.

Huhtikuun 22. päivä lähdimme ajelemaan kohti Heinolaa. Heinolaan oli mentävä, koska reissukaverilla oli aika laboratorioon ja sitä ei voinut siirtää. Heinolassa vietimme muutaman päivän, jonka jälkeen lähdimme ajelemaan kohti Ylämaata. Äitini oli saanut paikan Kosenkodista, joten siellä oli tehtävänä tyhjentää hänen asunto ja viedä Kosenkotiin ne tavarat, jotka hän sinne halusi. Tyhjenykselle tulikin kiire, kun tuli tieto, että asunto pitää ollakin tyhjänä jo tiistaiaamuun mennessä, koska silloin tulisivat remonttimiehet ja uusi asukas tulisi heti toukokuun alussa. Kyllähän me saatiin se moneen henkilöön tehtyä. Tavarat, joita mummi ei tarvinut Kosenkodissa vietiin Juopperiin. Ylämaalta olimme keskiviikkoon, jollein lähdimme ajelemaan kotia kohti.

Torstai-iltana (29.4.) katselin matkatoimistojen äkkilähtöjä. Tjäreborgin äkkilähdöissä huomasin halvan ns. matkajokeri lähdön Kreetalle. Klikkasin matkaa, mutta sitä halpaa matkaa se ei antanut, vaan antoikin noin 20€ kalliimman matkan. Aloitin matkavarauksen teon. Tein varusta niin pitkelle, että se piti maksaa. Mietimme hetken, olisiko matka mahdollinen ja olisiko meillä siihen varaa. Matkustushalu voitti kuitenkin ja niin maksoin matkan. Perjantai kuluikin sitten pakatessa ja järjestellessä asioita. Aikaisin vappuaamuna Tero vei meidät kentälle. Lennon piti lähteä 7.35, mutta Hanian lentokentän ollessa ruuhkainen, pääsimme lähtemään tuntia myöhemmin. Noin 3½ tunnin lennon jälkeen Thomas Cookin lentokone laskeutui Hanian lentokentälle. Lentokentällä matkustajia vastaan iski lämmin kesäinen ilma. Lentoasemalla matkaoppaat kertoivat meille, että hotelimme olisi Plataniaksessa ja se olisi Sunset Suites ***+. Hotelille saavuttua ja hotelliin kirjoittaumisen jälkeen selvisi, että huoneisto oli isohko kaksio. Tähän olimme tyytyväisiä. Niin alkoi minun ensimmäinen Kreetan lomani.

Tiesin, että edellisenä torstaina oli samoille seuduille tullut tuttaviamme, joten ilmoitin heille, että missä olemme. Siinäpä selvisi, että välimatkaa oli vain noin kaksi kilometriä, joten tapaisimme varmasti. Viiko Plataniaksessa kului aurinkoa ottaen ja uiden niin uima-altaassa kun meressäkin. Kummankaan vesi ei ollut vielä oikein kesäisen lämmintä. Tuopa ei haitannut, koska ilma oli sen verran lämmin, että viileä vesi virkisti todella lomalaista. Keskiviikkoiltana sain viestin, että torstaina joudutaan vaihtamaan huonetta. Tämä ei ole mitenkään poikkeavaa, ja se jopa kuuluu matkajokerin makaehtoihin, että huoneen vaihto on mahdollinen. Torstaiaamuna sitten vaihdettiin huone. Unton vietyä ensimmäinen tavaraerä uuteen huoneeseen, hän kertoi, että sekin olisi kaksio kahdella parvekkeella. Toisen vientikerran jälkeen tuli tarkennus. Huoneisto onkin kolmio kolmella parvekkeella ja kahdessa tasossa. Eipähän meillä ennen ole sellaista lukaalia ollutkaan. Kylläpä oli tilaa kahdelle Reissulassille. (Kuvassa näkyvät kolme parveketta olivat huoneistomme parvekkeet.) Lauantaina 8.5. palasi kotiin kaksi ruskettunutta mutta paluumatkasta väsynyttä matkalaista.

Tänään äitienpäivänä säätila ainakin täällä Espoossa on kylmä ja kostea. Sääennusteet lupailevat kuitenkin, että ensi viikolla sää Suomessakin lämpiäisi ja muuttuisi aurinkoisemmaksi. Toivottavasti näin käy.

Kotisivulle: http://www.kolumbus.fi/peska.hamalainen

Kevät

Viime viikonvaihteessa vietettiin kristikunnan suurinta juhlaa, pääsiäistä. Lumisen talven aikana sataneet lumimassat ovat alkaneet huveta ja joissakin kohdin näkyy jo pälviä, mutta ne mihin lunta on kasattu on vielä suuret lumivallit. (Kuvassa näkymä parvekkeelta 9.4.-10.) Mutta jos jatkuu tämän hetkinen saatila, niin kohtapa niistäkään ei ole enää kuin muistot jäljellä.

Pari viikkoa ennen pääsiäistä kävimme Ylämaalla. Äitini oli silloin sairaalassa ja tarkoituksena oli mennä tervehtimään häntä sinne. Näin ei kuitenkaan käynyt, sillä äitini pääsikin pois sairaalasta ja tapasimmekin hänet kotona. Sairaalasta lähdettyään äitini oli ilmoittanut, että hän haluaa omaan kotiin eikä Taipalsaarelle eikä palvelutalolle. Hän pääsi kotiin. Yhden yön hän sai olla omassa asunnossaan ja lauantaina 20.3. kodinhoitajat soittivat ja kertoivat, että äidilleni olisi väliaikainen paikka palvelukodissa. Kysyttäessä äidin mielipidettä hän vastasi, että mikäpä siinä, kyllä hän voi sinne mennä. Niin äiti siirtyi palvelukotiin. Sunnuntaiaamuna lähtiessämme pois Ylämaalta, kävimme katsomassa äitiä. Kysyin häneltä kuinka yö meni. Vastaus oli. Nukuin hyvin ja täällä on hyvä olla, koska täällä on mukavat tytöt.

Pääsiäinen meni ihan kotioloissa. Markun ja Huyenin piti tulla syömään ensimmäinen pääisäispäivä, mutta sepä ei onnistunutkaan, koska Markku oli flunnsainen ja hänen oli parempi levätä. sovittiin, että he tulisivat sitten toinen pääsiäispäivä ennen Huyenin työvuoron alkua. Niinhän he sitten tulivatkin. Ja kylläpä iskän laittama ruoka maistuikin hyvältä. Pääsiäisen meny oli; Täytetyt munanpuolikkaat, minttulammasta ja valkosipuliperunat sekä jälkiruuaksi mämmivaahto. Kyllähän siinä meni vielä kuppi kahviakin. (kuvassa pääsiäiskakku)

Pääsiäisen jälkeen meidän piti lähteä Heinolaan, mutta reissukaverin laboratorio aikaan tulikin muutos ja näin siirsimme Heinolaan lähtöä parilla viikolla eteen päin. Olemme katselleet sopivan hintaista matkaa jonnekin lämpimään paikkaa, mutta toistaiseksi sellaista ei ole vielä löytynyt.

kotisivu: http://www.kolumbus.fi/peska.hamalainen

Mietteitä maaliskuussa

Onpahan mennyt aikaa, kun olen viimeeksi kirjoitellut ajatuksiani näille sivuille. Talvi on vaihtumassa pikku hiljaa kevääksi. Muutamana päivänä aurinko paistoi jo keväisen lämpimästi, mutta nyt taas ilmat kylmenivät. Kyllähän päivällä, jos aurinko paistaa, on lämpimämpää, mutta yöllä on pakkasta noin -10º. Olenkin viisastellut, että helmikuun lopussa loppui talviloma ja maaliskuun 1. päivä alkoi kolmen kuukauden kevätloma.

Helmikuussa vietimme viikon Heinolassa ja sieltä paluun jälkeen varasimme risteilyt sekä Tallinnaan että Tukholmaan. Molemmat risteilyt olivat Tallink Clubin lahjamatkoja. Luulimme ja uskoimme, että ne ovat edellisten vuosinen mukaan ilmaisia, mutta nytpä ne eivät olleetkaan, vaan molmmista matkoista joutui maksamaan 16€. Tallinnassa käytiin helmikuun viimeisellä viikolla ja Tukholmassa maaliskuun toisella viikolla. Matkathan piti tehdä maaliskuun lopppuun mennessä.

Olimme päättäneet, että lähdemme Ylämaalle Elli-siskon syntymäpäiville helmikuun viimeisellä viikolla, mutta eipähän matkasta tullutkaan mitään, koska molemmat herrasmiehet sairastuivat oikein kunnon nuhaan. Kyllähän Anninaa harmitti, kun emme menneetkään. Anniina oli ilmoittanut mimmilleen, että siten pidetään mummin synttärit, kun Pekka-eno ja Unto tulevat. Anniina on saanut odottaa ihan tänne asti meidän tuloa. Huomen aamuna, jollei mitään ihmeellistä tapahdu, lähdemme ajamaan Ylämaalle. Onhan meillä nyt syytä lähteäkin sinne, koska äitini on ollut sairaalassa jo 1½ viikkoa. Olen vain kerran soittanut sairaalaan ja kysynyt mummin vointia, muuten elli on pitänyt huolta aidin voinnin tiedottamisesta. Mutta nyt pääsen katsomaan häntä sairaalaan.

Mikähän siinä on, että autoradio kiusaa meitä. Opel Kadetin radioa ei saatu kunnolla toimimaan. Nyt tämä Madzan radiokin on ollut ongelma. Radio, mikä oli ostohetkellä autossa, ei toiminut. Ostin uuden, jonka meidän Markku laittoi paikalleen. Viime viikolla perjantaina kauppareisulla radio toimi ihan hyvin. Lauantaina huomasin, kun lähdettiin, että kas radiostahan ei kuulukkaan mitään eikä siinä ole edes virtaa. Sunnuntaina vaihdoimme sulakkeen, mutta eipåä se auttanut asiaa. Eilen soitin naapurille, jonka poika opiskelee ammatikoulussa autonasentajaksi, joskos Jesse viitsisi vilkaista, mikä siinä oikein on vikana. Jesse lupasi vilkaista sitä tänään. Kylläpä pitää sanoa, että siitä pojasta tulee ammattimies. Eipähän siinä mennyt kuin noin 10 minuuttia kun radio toimi jälleen.

kotisivu: http://www.kolumbus.fi/peska.hamalainen

Heinolassa

Viikko Fuerteventuralta paluun jälkeen matka suuntautui Heinolaan. Olimemme päättäneet Heinolaan menosta jo aikaisemmin, koska Lahdessa on Katulähetyspäivät 12. - 14.2. Reissukaverin passi on menossa vanhaksi ja se pitää uusia. Reseptejä on jä'tetty Heinolan terveyskeskukseen jo marraskuun lopulla ja ne pitää hakea sieltä pois. Joten asiaa on itähämäläiseen pikkukaupunkiin. Niinpä viime sunnuntaina (7.2.) lähdimme ajelemaan kohti Heinolaa. Matkalla ihastelimme Etelä-Suomen kauniita talvisia maisemia. Joissakin kohden, jossa oli kallionleikkaus, oli vettä virrannut kallioseinämää pitkin ja jäätynyt mahtaviksi jääputouksiksi tienvarteen. Puut olivat paksun tykkilumen peittämiä. Maisema oli todella kaunis. Saavuimme puolenpäivän aikoihin Sinilähteelle. Kylläpä sitä lunta oli täälläkin paljon.

Maanantai aamuna tapasimme kaverin, jolta olimme ostaneet marraskuussa nykyisen kulkupelimme. Valitimme hänelle takaa kuluuvasta ihmeellisestä lotinasta. Sivimme, että viemme auton hänen tarkastettavaksi. Äkkiäpä selvisi, mistä tuo ihmeellinen ääni oikein tuli. Oikeanpuoleine takaiskunvaimentaja oli yläpäästään aivan irti. Iskunvaiment6imen kiinnike oli ruostunut ja irronnut. Eipähän siinä mitään. Autohan oli korjattava, jos sillä meinaa ajella. Uusi varaosa tilattiin ja niinpä sitä olitiin ainakin vuorokausi ilman autoa ja pakko tyytyä siihen mitä jääkaapista löytyy tai haettava tarvittavat ruuat läheisestä K City-Marketista. (Tämähän meikäläiselle S-ryhmän kannattajalle oli kova pala.) Tiistaiaamuna olin odottamassa korjaajaa tienvarressa kahdeksalta, koska uusi varaosa olisi liikkeessä heti aamusta. Osa haettiin ja kaveri pääsi asentamaan uutta osaa ja laittamaan meidän punaista maantien nielijää ajokuntoon. Reissukaveri meni apumieheksi. Noin tunnin aherruksen jälkeen meillä oli taas auto alla.

Korjauksen jälkeen hoidettiin asiat jotka pitkin hoitaa kuten uusi passi ja lääkäri. Meillähän oli tarkoitus mennä viikonloppuna Lahteen Katulähetyspäiville. Reissukavein käytä tiistaina Heinolan srk:n diakoniatoimistossa, niin sielläpä selvisi, että kyllä sinne voi mennä, mutta kaikki paikat on varattu jo tammikuussa. Katselimme päivien ohjelmaa ja totesimme, että perjantain ohjelmassa olisi seminaari "Jaksaako auttaja auttaa" olsi mielnkiintoinen, mutta sen kesto on noin parituntia ja välissä ruokailu, joten päätimme harkta menoa. Lauantain ohjelmasssa ei ollut mitään mielenkiintoista. Lopullinen päätös oli, että mennään sunnuntaina vain Lähden ristinkirkkoon katulähetyspäivien messuun.

Kauniit talvipäivät ovat jatkuneet koko viikon täällä Heinolassa. Kotiinpaluu koittaa tiistaina eli sitten kun reissukaveri on saanut uuden passin taskuunsa.

Kotisivulle: http://www.kolumbus.fi/peska.hamalainen

Lomamatka Fuerteventuralle

Tammikuun 13. päivä menin AM:n sivuille katsomaan äkkilähtöjä. Kas kummaa, nytpä olikin sellainen lähtö, mikä alkoi kiinostamaan tällaista vanhempaa Reissulassea ja hänen reisssukaveriaan. Kohde olisi Corralejo ja siellä hotelli Fuentepark. Lähtö olisi seuraavana sunnuntaina 17. päivä. Totesimme, että tuona aikana ei ole mitään tärkeää, joten mikään ei estä meitä lähtemästä Fuenteventuralle. Olimmehan viettäneet 6 vuotta sitten kaksi viikkoisen tuolla karun kauniilla saarella ja todenneet, että tänne voisi tulla vielä uudelleen. Nythän toiveemme toteutuisi. Varasin matkan. Varauksen jälkeen tarkastin, että onkos viellä paikkoja jäljellä, mutta eipä niitä ollut enää yhtään, joten taisimme saada viimeset paikat. Sunnuntaiaamuna olimme valmiit lähtemään. Matka Finairin lennolla sujui hyvin, vaikka penkissä olikin ahdasta tällaiselle 100 kiloiselle perhoselle. Perille päästyä Fuerteventuran lentokentälle, meidät otti vastaan kesäisen lämmin Kanarian saarten ilma. 40 m inuutin ajomatkan jälkeen saavuimme Corralejoon ja apartimentos Fuenteparkiin. Aurinko paistoi lämpimästi ja tulokahvit pystyi nauttimaan kaksion terassilla. Seinä naapuritkin olivat tulleet samalla koneella ja illalla tervetuliaista palatessa selvisi, että he ovatkin heinolallaisia kuten reissukaverinikin. Keskustelussa selvisi, että heillä opn paljon yhteisiä tuttuja, josta osan tunsin minäkin. Ensimmäinen viikko oli lämmin. Päivällä lämpötila auringossa kohosi lähelle +40 astetta (varjossa +22 - +24). Yölläkään ei ollut kylmä, koska aamiaisen pystyi syömään huoneiston terassilla. Uima-altaan aurinkotuoleissa paistatteli päivää pohjolan talvesta tulleita valkoisia haamuja, joiden väri pikku hiljaa alkoi muuttua ruskeammaksi ja ruskeammaksi. Iltasin harkittiin mihin mentäisiin syömään. Meidän vakiintuneeseen tapaan kuuluu Kanarialla kuten myös muualla Espaniassa, että ensimmäisen illan ruoka on paella ja niin se oli nytkin. Sataman läheltä löydettiin sopiva kalaravintola, jossa päästiin herkuttelemaan tuosta perinteisestä espanialaisesta ruuasta. Muut illat olivatkin sitten vapaita eli mistä vain löytyy hyvää edullista ruokaa tyydyttämään kahden nälkäisen matkamiehen ruuantarpeen. lähellä Fuentepark hotellia oli mielestämme hyvä kiinalainen ravintoa China Town ja grilliravintola Poco Loco. Kumpaakin voin suositella. China Townin ainoa huonopuoli oli kallis vesi (1/3l aqua sin cas maksoi 1,95€). Oluttakin olisi saanut halvemalla, mutta sehän ei meille kelvannut. Toinen viikko ei ollut yhtä lämmin kuin ensimmäinen, mutta ei hätää. Vuokrasimme auton kolmeksi päiväksi. Emme vuokranneet sitä AM:n oppaiden suosittelemasta paikasta, vaan hotellin läheltä olevasta autovuokraamosta. Heillä oli tarjous kolme päivää kahden päivän hinnalla eli 65€. Takuumaksu oli 50€, jonka sai pois auton luovutuksen yhteydessä. Autossa oli kaikki vakuutukset, joten se ei kaivannut muuta kuin ajoa Fuerteventuran teillä. Ensimmäisenä ajopäivänä kävimme Cotillon kalastajakylässä ja siellä laguuniranalla ja majakalla. Cotillosta ajoimme Antiquaan, jossa nautimme lounaan paikallisessa kyläravintolassa. Antiquasta ajelimmekin sitten Rosarion kautta takaisin Corralejoon. Toisena päivänä kohteemme oli Jandia ja sen pitkä hiekkaranta. Jandiaan emme ajaneet suorinta tietä vaan tutuistuimme saaren entiseen pääkaupunkiin Betancuriaan. Betancurian tie olikin varsin mielenkiintoinen. Heti kun olimme lähtenee Antiquan tienristeyksestä koti kaupunkia tie alkoikin kohota yhä ylemmäksi ja muuttui serpentiiniksi. Korkeimmalla kohdalla oli kahden saaren viimeisimmän kuninkaan patsaat ja näköalapaikka. Olipa huikeat näkymät saaren pohjoisosaan. Tästä tie laskeutui alas Betancuriaan. Betancuriassa tutustuimme kaupungin kirkkoon, joka oli 1600-luvulta. Täältä lähdimme ajamaan kohti Pajaraan. Nytpä tie olikin mielenkiintoinen, sillä se nousi lähes 600 m korkeuteen ja oli oikea serpentiininen vuoristotie. Meikäläinen apukuskin paikalla ei oikein uskaltanut katsoa oikealle, koska siellä silmiin osui syvä rotko. Eipä hätää siitäkin tieosuudesta selvitiin. Kohta edessä olikin Jandia ja sen majakka ja hiekkaranta. Jossa vietimme pari tuntia aurinkoa ottaen. Torstai olikin sateinen päivä, joten autoilu jäi vain pieneen kierokkseen ja tutustumiseen pääkaupunkiin ja sen yhteen kauppakeskukseen. Sieltä palasimmekin kaatosateessa takaisin Corralejoon. Loppuloma menikin sitten vain uima-altaalla aurinkotuolissa loikoillen ja aurinkoa ottaen. Sunnuntai-iltana palasi kotiin kaksi Fuerteventuran lomaan tyytyväistä matkailijaa.

Uusi vuosi

Vuosi on vaihtunut ja joulun pyhät ovat ohitse. Nyt odottelemme, mitä vuosi 2010 tuokaan tullessaan. Meillä on vaihteeksi meneillään kunnon talvi. Tallaista talvea ei ole ollutkaan useampaan vuoteen. Meillä täällä pääkaupunkiseudulla ei tällaista lumitalvea ole ollut 40 vuoteen vai onko siitä vieläkin enemmän aikaa. Pakkasetkin ovat jatkuneet jo lähes kuukauden. Joulun ja uuden vuoden päivien välillä oli pari päivää lauhempaa, mutta sitten taas lämpömittari laski oikein kunnon pakkaslukemiin. Pakkasia on jatkunut ihan näihin päiviin asti. Tänään 12.1.2010 lämpömittari osoittikin ihan toisenlaista lukemaa kuin eilen. Eilen iltapäivcällä mittarilukema oli -12º, mutta tänään se olikin vain -3º. Tämäpä tuntuikin jo aivan lämpöiseltä. Kylläpä nuo kovat pakkaset alkoivatkin jo rassata. Auto oli joka päivä jäässä ja sen joutui ajamaan Prisman parkkihalliin sulamaan. Prismassa ehti joka päivä viettää aikaa ja katsella normaali osatosten keralla kaikkia muitakin tuotteita joita ilmankin tulee toimeen.

Kahden reissulassin matkustusjalkaa on vipattanut jo jonkin aikaa ja mieli on tehnyt lähteä nauttimaan jostakin lämpimmästä paikasta kuin tämä kotoinen Espoo. Olimme katselleet matkatoimistojen sivuja, mutta emme olleety löytäneet sopivan hintaista matkaa mihinkään päin Alppien eteläpuolelle. Tänä aamuna sattuikin sellainen kohdalle ja ei muuta kuin matkan varaukseen. Sunnuntaiaamuna klo 7.35 nousee Finnairin B757 Helsinki Vantaan lentokentältä ja suuntaa nokkansa kohti Rossarion lentokenttää, Fuerteventuralla. Matkakohde Fuertella on Corralejo ja siellä Apartimentos Fuentepark ***. (Kuvassa Fuentepark). Kaksi viikkoa aurinkoa ja lämpimiä (toivottavasti) Atlantin aaltoja. Olen kerran aikaisemmin käynyt Fuenteventuralla. Silloin vietimme kaksi viikkoisen Nueve Horisontessa lähellä saaren pääkaupunki Rossarioa saaren keski vaiheilla. Nyt kohteemme on saaren pohjoiskärjessä. Viime talven lomakohteesta Playa Blancasta katselimme Corralejon valoja, nyt saamme katsella Corralejosta Playa Blancan valoja. Niin se elämä heittelee.

Hyvää ja Siunattua Uutta Vuotta kaikille lukijoilleni.

kotisivu: http://www.kolumbus.fi/peska.hamalainen