Ensimmäinen matka Hotelli Monte Carlo'on

Olemme käyneet Alanyassa nyt 10 kertaa. Ensimmäinen matkamme oli syksyllä 2006 ja hotellina Blue Heven. Hotelli oli muuten viihtyisä, mutta meidän parvekkeelta oli näköala naapuri talojen parvekkeelle, jotka olivat halkovarastoja eli näköala ei ollut suinkaan kaunis. jo tällä matkalla ihastuin Alanyaan matkakohteena. Alanyan hotelleista meillä on kokemusta tämän Blue Hevenin lisäksi Isabellasta ja Erkaptanista. Isabellassa olemme olleet 5 kertaa ja kerran Erkaptanissa. En tiedä mikä tilanne nyt on, mutta silloin kun olimme kolme viikkoa Erkaptanissa, niin hotelli sinällänsä oli ihan hyvä ja siisti. Henkilökunta oli muuten ihan mukavaa, mutta allasbaarin henkilökunnasta ei voi sanoa samaa. Siellä päälikkönä oli Mehmet, jonka käytyös oli ala-arvoista. Koska emme viettäneet aikaa allasbaarissa emmekä osallistuneet heidän järjestämiin turkkilaisiin iltoin, niin huomasimme sen ko. Mehmetin käytöksestä. Lisäksi siellä oli jopa niin tarkat säännöt, että oman vesipullonkin vieminen allasalueelle oli kieletty. Eipähän ole ollut halua mennä tuohon hotelliin enää uudestaan.

Oma lukunsa on Isabella. Olemme olleet Isabellassa ainakin 5 kertaa. Hotellin henkilökunta on tullut tutuksi. Hotelli on Aurinkomatkojen hotelli ja siellä on ainoastaan suomalaisia asiakkaita. Onhan Isabella hiukan kulahtanut ja vaatisi vähän isomman remontin, mutta silti se on viihtyisä. Keittiön varistus on niukka, mutta viikon tai kahden matkalla selvisi ihan hyvin. Nykyisin minulla ei ole enää mahdollisuutta valita Isabellaa, koska siellä hissi on pieni ja sinne ei okein pyörätuolilla pääse. Huoneistot eivät sovellu liikuntarajoitteiselle, koska ne on varustettu kylpyammeilla. Siellä ei ole invahuoneita.(Kuvassa siniristilippu Isabellan parvekkeen kaiteessa.)

Tammikuussa 2018 aloimme etsiä Alanyasta hotellia joka soveltuisi liikuntarajoitteiselle matkustajalle. Kysyin Tjäreborgilta silloin heiltä ei sellaista löytynyt. Aurinkomatkat ja TUI eivät halunneet asiaa selvittää, vaan pyysivät, että itse etsisin heidän hotellivalikomasta sellaisen hotellin, joka soveltuisi liikuntarajoitteiselle. Pitäkööt hotellinsa. Soitto Deturille. Siellä iloinen matkatoimisto virkailija kertoi kysyessäni invahuoneista hotellia Alanayasta, että Monte Carlo, Obassa, joka on 4 tähden ja all inclusive hotelli. Tämä alkoi kiinostamaan ja tein siinä alustavan varauksen, jonka lupasin vahvistaa myöhemmin kun olin selvittänyt asiaa tarkemmin. Viikon matkan hinta oli edullinen. Edullisuuteen vaikutti matkamessut ja hinta oli matkamessutarjous. Kahden hengen viikon matka all inclusive hotelliin alle 1000 euroa ei ollut paljon. Kertoessasni liikkuvani pyörätuolilla ja tarvitsevani avustajan lentoasemmilla, niin virkailija pyysi sähköpostilla lähettämään tarkemmat tiedot ja pyörätuolin koon, jotta hän voi välittää tiedot edelleen, jotta lentoasemmilla tiedetään minkälaista apua tarvitaan. Päätös oli tehty ensimmäinen matka Monte Carloon oli varattu.

Koska lähdin liikkeelle pyörätuolilla, niin hotelilla huoneessa liikkuminen rollaattorilla olisi paljon mukavampaa kuin pyörätuolilla. Lisäksi huone olisi sen verran pieni ettei oikein pyörätuolilla se onnistuiskaan oikein hyvin. Aloin etsimään, mistä saisin rollaattorin vuokralle viikoksi. Edellisellä matkalla Sideen sain vuokrattua tuon apuvälineen hotellin lääkäriaseman kautta. Päivävuokra oli mielestäni aika korkea 14€. Nytpä sainkin tarjouksen 16£ päivältä eli lähes 20 euroa. Tämäpä pani miettimään asiaa. Lähetin hotellille kyselyn asiasta. Sieltä tulikin vastaus ja ymmärsin, että he selvittävät tilannetta. Koska ei tullut heti parempaa vastausta asiasta lähetin uuden kyselyn. Nyt tulikin vastaus, jossa kerrottiin, että hotelilla on rollaattori, jota vuokrataan asiakkaille veloituksetta. Tämäpä onkin loistavaa palvelua. Vastaus tuli oikein varustettuna valokuvalla, jossa oli hotellin rollaattori. Rollaattori ongelma oli nyt ratkaistu.

Seuraava ongelma oli matka Antalyan lentoasemalta Alanyaan. Matkahan on 125 km ja millään bussillahan en sitä pääse. Löysin Facebookin Alanyan sivulta kuljetksen järjestäjiä. Näistä valitsin Vip-kuljetuksen. Valittavana olisi privaatti kuljetus tai yhteiskuljetus. Valitsin yhteiskuljetuksen. Autoon mahtuisi 4 henkilöä ja matkan hinta olisi 15€ hengeltä. No ei paha. Tämäkin ongelma oli ratkaistu. Koska edellisellä matkalla Sideen en ollut älynnyt tutkia tällaista vaihtoehtoa, niin hotelli järjesti invataksin hakemaan meidät kentältä. Hinta oli 90€ sivu. Nyt vain 30€ ja matka tuplasti pidempi.

Niinpä koitti huhtikuun 14. päivän aamu. Olin tilannut ennakkoon taksin (Hanskin) hakemaan meidät kentälle. Matka meni hyvin ja Heidin järjestämä kuljetuspalvelu toimi hyvin. Saavuttuamme hotellille ja respassa selvitimme tuloa. Paikalle saapui nuorimies, joka kysyi, että olinko Pekka.(Are you Pekka?) Ilmoitin olevani ja niinpä hän meni ja haki rollaattorin. Saatuamme asiat respassa valmiimiksi tämä nuorimies lähti viemään meitä huoneeseen. Myöheemmin selvisi, että kysymyksessä oli hotellin markkinointijohtaja Mehmet Faith Çelic (kuvassa). Tavarat huoneeseen ja selvitys mihin aikaan päivällinen oli tarjolla hotellin ravintolassa. Koska meillä oli all inclusive, niin se kuten kaikki muutkit ruuat kuuluivat matkan hintaan. Niin klo 19.30 menimme ravintola saliin ja menimme katsomaan minkälaisia ruokia siellä oli tarjolla. Eihän sitä ruokavalikoimaan voinut verrata Siden Sunwing Side Beachiin, mutta ihan syötävää ruokaa täälläkin oli.

Sunnuntaina aamiaisen jälkeen lähdimme tutustumaan ympäristöön. Aluehan oli vain hotelli hotellin perään ja turisti rihkamakauppoja. Meren rantaan ei ollut pitkä matka, mutta sinne oli erittän jyrkkä nousu, koska siinä kulkeva tie oli rakennettu korkean vallin päälle. Kyllähän pyörätuolin työntäjä joutu lujille sitä mäkeä pyörätuolia ylos työntäessään. Tieltäpä olikin hyvät näköalat niin merelle kuin Alanyan maamerkille, Kale kukkulalle. (kuvassa maisema toisen kerroksen parvekkelta merelle.)  Maanantaina olikin Oban markkinapäivä. Reissukaveri oli aamulenkillillään käynyt katsomassa markkinoita ja lenkiltä palattua lähdimme yhdessä tutustumaan markkinoihin. Olihan siellä monenlaista tavaraa tarjolla alushuosuista vihanneksiin eli lähes kaikkea maan ja taivaan väliltä. Tällä kertaa markkina matka meni ilman hankintoja. Lounaan jälkeen aloimme miettiä jalkahoitoa. Respassa oli ihan mukava nuori rouva (neiti), jolta menimme kysymään hyvää jalkahoitoa. Hänpä soitti heti ja kysyi, koska voimme mennä vastasimme, että vaikka heti, niin hän varasi meille ajan. Meitäpä tulikin auto hakemaan, mutta emmehän me siihen autoon päässeet pyörätuolilla. kuljettaja vei auton pois ja tuli kävellen hakemaan meidät. Se jalkahoito olikin ihan viereisessä kortelissa. jalkahoito oli ihan hyvä. Parturi olisi halunnut kovin mielellään leikata hiukset, mutta emme kuitenkaan suostuneet siihen. Viikko meni Monte Carlossa. Viimeisenä iltana tehdessämme jäähyväiskorttelikierrosta ja ohittaessamme salongin, jossa kävimme jalkahoidossa,  sen parturi näki meidät ja ehdotti tukanleikkausta. Vastasin ettei rahaa olut mukana, mutta toteamuksella, että sillä ei olisi ollut merkitystä, sillä olisimme voineet maksaa tukanleikkuun sitten seuraavalla kerralla.

Koska ravintola Sultan Sofrasi oli ollut meidän alanyalaisena kantaravintolana jo 10 vuoden ajan, niin päätimme, että torstai-iltana lähdemme sinne syömään ja tapaamaan Antonyo Ahmedtia. Ilmoitin Ahmedtille tulosta jo edellisenä päivänä. Niinpä torstai-iltana tilasimme taksin ja matka Sultaniin alkoi. Olipa lämmin vastaanotto. Ahmedt tuli kadulle vastaan. Lämmin halaus ja kättely aitoon turkkilaiseen tapaan kuului asiaan. Olihan siitä 5 vuotta edellisestä kerrasta. Olin jopa uskonut, että enpä enää pääse koskaan syömään Sultan Sofrasin herkkuja.

Kotiin lähdön aika koitti aikaisin lauantaiaamuna. Kello herätti jo kahdelta ja auto tulisi noutamaan meitä kolmelta. Luovutimme huoneen ja menimme ulos odottamaan autoa, joka hakisi meidät Antalyan lentoasemalle. Auto saapuikin ja niin lähdimme hakemaan seuraavia kahta henkilöä jostakin toisesta hotellista. Hotellille saavuttuamme siellä olikin vain yksi naisihminen, joka hermostuksissaan ihmetteli, että missähän kanssamatkujasta mahtaa olla. Kotiin lähdön aika koitti ja ihmistä ei näy mailla eikä halmeilla. Nyt alkoi ajojahti, mistä tämä henkilö löytyisi. Aikaa kului ja ilmoitin, että tämä kadoksissa oleva henkilö saa jäädä tänne, sillä meidän pitää olla kentällä klo 5. Lopulta henkilö löytyi ja päästiin lähtemään. Tulipa annettua ehkäpä liiankin rumaa ja kovaa palautetta tapahtuneesta. Heidi kertoi myöhemmin, että kuski oli soittanut hänelle ja pyytänyt lupaa jättää tämä kadoksissa olut Alanyaan. Heidi oli antanut siihen luvan. Kuitenkin kadonnut lammas löytyi. Saavuimme ajoissa lentoasemalle. Nytpä alkoi show jalassani olevasta katetripussista. lla oli Matinkylän terveyskeskuslääkärin todistus pussista. Siitä todistuksesta otettiin jopa kopio, koska eivät oikein ymmärtäneet pussin tarkoitusperää. Eihän sitä tiedä mikä pommi siinä oli. Eipä kuitenkään mitään hätää ja päästiin koneeseen ja kotiin. Seutulassa selvisi, että pyörätuolin jalkatuet olivat rikkoutuneet matkan aikana.