Matkamuistoja

Vuosi 2017:  Viimeeksi kirjoittaessani mietin omia matkojani. Enhän ollut käynyt sairastumiseni jälkeen käynyt kuin kerran miniristeilyllä Tallinnassa. Jotenkin oli tehnyt mieli käydä vaikkapa risteilyllä.

Enpä ollut uskasltanut lähteä pidemmälle risteilylle, vaiika joskus risteily Tukholmaan olikin käynyt
mielessä. Ennen joulua olin saanut Tjäreborgin joululahjan ilmaisen risteilylipun, joten eipä muutakuin unelma toteen ja risteily varaukseen.  Satamassa sain avustajan, joka vei laivaan. Menomatkalla olimme varanneet vain aamiasbuffeen, mutta paluumatkalle päivällis- ja aamiasbuffeen. Tukholmassaemme poistuneet laivasta, koska olisimme joutuneet ajamaan taxilla Tukholman keskustaan ja taxithan ovat tunnetusti Tukholmassa kalliita. Näin tuli todistettua, että kylläpä tuollainen pidempikin risteily onnistuu.

Eräänä iltana huhtikuusa katselin telkkaria siinä kuulin, että olisipa halpa matka Alanyaan, Turkkiin. Rauhoittelin tilannetta  ja totesin, että katson sitä kun tämä ohjelma loppuu. Jotenkin siinä alkoi matkakuume nousemaan. Ohjelman loputtua katsoin tuota Tjäreborgin tarjousta. Aloin jo varaamaan, mutta matka olisi pitänyt maksaa heti, niin peruin varauksen ja päätin aamulla ottaa yhteyttä matkatoimistoon kysyäkseni avustuksia lentoasemmilla. Aamulla kysyin asiaa ja Tjäreborg ilmoitti, että kentällä avustetaan liikuntarajoitteisia joten pyörätuoli ei ole ongelma. Niinpä varasin matkan Alanyaan. Lähtö olisi ollut 10.5. ja paluu 17.5.. Pari viikkoa ennen lähtöä aloin selvittämään avustajia lentoasemmilla. Sain viestin, että avustajat on varattu ja toivotuksen hyvää matkaa. Meni noin puoli tuntia, niin tulikin matkatoimistolta viesti, että tuotanto team on ihmeissään, koska varaamamme hotelli ei sovikkaan pyöratuolilla likkuvalle ja pyydettiin ottamaan yhteyttä. Soitin heti matkatoimistoon ja alettiin selvittää tilannetta. Lopulta löytyi ratkaisu. Lähtö tulisi olemaan 25.5. ja kohde muuttui Alanyasta Sideen. Hintaakin tuli jonkin verran lisää, mutta eipä siinä mitään, koska hotellissa olisi liikuntarajoitteiselle sopiva ja huone. Pari päivää ennen lähtöä selvisi, että hotelli oli keskellä ei mitään ja lähimmät ravintolat 2 - 3 km päässä joten päätimme varata all inclusiven.

Taksi tuli sovittuun aikaan ja matka alkoi. Lentoaseman invapisteellä ilmoitin saapumisestani ja avustaja tulikin tuota pikaa. Lähtöselvitykseen mentiin oikoteitä jonojen ohi. Turvatarkastuksessakin ohitettiin jonottajia. Eipä mennyt kuin hetki niin olimme passintarkastuksessa. Siellä taas sama juttu.
Avustaja huuteli vaan, anteeksi ja ohitimme jonottajia. Kun koneeseen pääsyn aika koitti, niin olin ensimmäinen, joka koneeseen pääsi. Lentomatka Antaliaan sujui ongelmitta. Söimme ennakkoon varatun lentoateria, joka olikin tarpeeseen, koska kotona emme ehtineet saada suuhumme mitään ennen lähtöä. (Kuvassa selfie koneeseen nousua odotellessa)  Saavuttuamme Antaliaan jäimme odottamaan toisten matkustajien poistumista kineesta, koska tiesin, että minut haetaan viimeisenä etten ole muiden matkustajien tien tukkona. Eipä aikaan kun lentoemännät tulivat sanomaan, että pörätuolini on tuotu ruumasta ja odotellaan avustajaa. Avustaja saapuikin ja matka kohti passaintarkastusta ja laukkuhallia alkoi. Passintarkastuksessa olikin oikea ruuhka, koska samaan aikaan oli tullut useimpia lentoja. Avustajani vei meidät diplomaattien ja lentokoneiden henkilöstön passintarkastuspisteelle. Sielläkin ohitelimme jonottajia. Laukun saatuamme menimme ulos. Suomalainen opas (Alex) tuumasi, että ensimmäiset suomalaiset tulivat. Hotellin varaama taksi tuli luokseni nimikyltti kädessä. Kuljettaja esitteli isensä sanoen nimekseen Mehmet. Ja niin alkoi matka Antalian lentoasemalta kohti Sideä ja siellä Sunside Beach  Vajaa tunti koneen laskeutumisesta, kun saavuimme Sunside Beach hotellille. Mehmetin työnnettyä minut sisään ja sielläpä olikin Ida, jonka kanssa olin sopinut taksista ja rollaattorin vuokraamisesta. Kerroimme Idalle, että meillä oli varattuna all inclusive-palvelu. Sitä ei kuitenkaan näkynyt varauksessa. Onneksi meillä oli mukana matkatoimiston lähettä matkalippu, jossa oli maininta all inclusivesta. Niinpä saimme rannekkeen, jolla saimme tuohon all inclusiiveen kuuluvat palvelut.

Viikko Sunside Beach-hotellissa meni kuin siivillä. Ruoka oli hyvää ja sitä oli riittävästi tarjolla. Päivällisen jälkiruokatarjonta oli vertaansa vailla. Kuvassa jälkiruoka tarjontaa.

Näinpä tuli todistettua, että kylläpä matkustelu onnistuu myös liikuntarahjoitteiselle.

Seuraavaa matkaa alettiin suunitella talvella -18. Soitin Tjäreborgille ja kysyin invahuoneista hotellia Alanyasta. Eipä heillä silloin sellaista löytynyt. Soitto Aurinkomatkoille, jossa olikin tyly vastaus. Katsokaa listasta ja soittakaa sitten, Samallainen vastaus TUIlla. Eipä ole ennen tullut otettua yhteyttä Detur matkatoimistoon. Sielläpä palvelu pelasikin. Kysyessäni invahuoneista hotellia Alanyasta sain heti vastauksen Monte Carlo Obassa. Koska oli matkamessu tarjousten aika niin olipa edullinen tarjous. Hotelli on **** ja all inclusive kuuluu huoneen hintaan. Eipä muuta kuin matkan varaamiseen. Koska lähdin matkaan pyörätuolilla, niin rollaattori olisi kätevä huonessa liikkumisee.
Aloin kysellä mistä saisin vuokrattua viikoksi rollaattorin. Sain tarjouksen 20€/päivä. Olipa aika kallis. Laitoin hotellillle kyselyn. Hotellin vastauksesta ymmärsin, että he selvittävät asiaa. Matka lähestyi eikä vastausta kuulunut, niin laitoin kyselyn uudestaa. Vastaus tuli alta aikayksikön, että heillä on je se kuuluu huoneen hintaa. Tämäpä ratkaisi ongelman. Antalyasta Alanyaan on 125 km ja millään bussillahan ei meikäläinen pääse, joten varasin lentokenttäkuljetukset Heidi Nienisen kautta. Hinta ei ollut päätä huimaava 15€/henkilö ja autoon mahtui kimppakuljetuksessa 4 henkilöä. Viikko meni mukavasti. Hotellilla oli mukava henkilökunta ja ruoka oli hyvää.  Matkan aikana selvisi, että tuo nuorimies on kuvassa oleva hotellin markkinointijohtaja Mehmet.

Koska olimme löytäneet uuden ja mukavan hotellin Isbellan sijaan, niin eipä muuta kuin uusi matka syksyllä ja seuraavana keväänä. Olemme nyt olleet Monte Carlossa kolme kertaa ja kevään matka oli kahden viikon matka. Monte Carlohan ei ole huoneisto hotelli, joten huone on aika pieni
hotellihuone, mutta hyvin siinä viikko pari menee. Koska kysymyksessä on all inclusive hotelli, niin eipähän tarvitse lähteä etsimään ruokapaikkaa kaupungilta. Meillähän on ollut jo noin 10 vuotta kantaravintolana Sultan Sofrasi, jossa olemme käyneet kerran jokaisella näillä viimeisillä Alanyan käynneillä. Nyt kevään matkalla tuli ilmi, että ravintola on vaihtanut omistajaa ja sen taso ei ole enää entisen veroinen, joten eipä tarvitse enää sinne mennä, koska Ahmed ei ole enää palvelemassa ja ruokakin on huonompaa kuin ennen. Jotenkin jäi kaipaamaan Sultan Sofrasin lampaan potkaa, joka oli yliveto.

Nytpä tässä joutuu miettimään vieläköhän tulee lähdettyä jonnekin matkalle ja mihin suuntaa. Kanarian saaret kiinostaisivat, mutta se 6 tunnin lentomatka vähän panee miettimään. Eiphän siinä muuta, mutta riittäkö katetrinpussin tilavuus niin pitkälle lennolle.