Kaikenlaisia tapahtumia

 Onpahan taas vettä virrannut Gräsanojassa, kun viimeeksi kirjoittelin tänne blogiin jotakin. Viime vuosi meni sitten ettei tapahtunut oikein mitään erikosta. Syksyllä alkoivat jälleen erityisryhmien kuntosalivuorot Keski-Espoon uimahallin kuntosalilla Olen pystynyt käymään niissä säännöllisesti. Tammikuun loppupuolella Untolla oli lääkäriaika Heionolan terveyskeskuksessa, joten olimme pari yötä Heinolassa. Kotiin palatessani en kuullut puhelimen soivan. Vilkaisin jossakin vaiheessa matkaa puhelimen tietoja ja näin, rttä Espoon asunnot olivat soittaneet. Mietin mitähän tuo soitto tarkoitti ja soitin takaisin. Mietinkin, että jokohan soittavat, että olen saamassa uuden asunnon, jota olen hakenut jo kauan. Kalastajankujan asunto oli alkanut käydä ahtaaksi ja se ei ollot esteetön. Soitin takaisin ja niinhän siinä oli käynyt. että olivat löytäneet asunnon, jota nyt tarjosivat minulle. Olin hakenut asuntoa Matinkylästä, jossa minulla on vahvat tukiverkot, nyt tarjottu asunto oli Haukilahdessa. Kun kysyivät, että kelpaako minulle asunto Haukilahdesta, niin totesin, että onhan se melkein samaa reviiriä kuin Matinkyläkin.  Niinpä päätimme mennä katsomaan minkälainen asunto Haukilahdessa odotti. Sovin asunnon katsomisesta Matinkylän huollon huoltomiehen kanssa ja niinpä hän tuli sovitusti ja menimme asuntoon. Kaikki näytti hyvältä ja niin päätin hyväksyä asuntotarjouksen. Jo heti saatuani puhelimitse asuntotarjouksen soitin ja kysyin autopaikkaa. Onneksi niitä oli vapaana ja se oli yksi ratkaisevimmista valinta kysymyksistä. 

 Olin kysymyt likkoja (Annelia ja Anjaa), joskos he olisivat vapaita tulemaan auttamaan muutossa sitten helmikuun puolivälissä. Olin varannut muuttoauton keskiviikoksi 15.2. iltapäiväksi. Samoin olin tilannut heiltä muuttolaatikoita joiita olisi pitänyn olla riittävä määrä. Niinpä likat tulivat tiistaina aamupäivällä ja sitten alkoi tavaroiden pakkaaminen. Emmehän me saaneet kaikkea silloin vielä pakatuksi. Kuitenkin suurin osa tavaroista saatiin muuttolaatikoihin ja muuallekin. Kellarikomero oli täynnä romua. Huoneissa oli sellaisia huonekaluja joita en ollut halukas viemään uuteen asuntoon, niinpä sovin Stedtin Reijon kanssa, että hän vie peräkärrillä kaikki romut sorttiasemmalle ja kaatopaikalle. Oikarisen Tapsankin pyysin auttamaan tavaroiden laitossa ja siirtämisessä.

 15.2. puolenpäivän aikaan sain avaimet uuteen asuntoon ja silloin käytiin katsomassa miltä siellä oikein näytti. Samalla tutustuttiin ensimmäiseen uuteen naapuriin Helena Hämäläiseen ( ei mitään sukua). Iltapäivällä saapui muuttoauto ja alkoi tavaroiden roudaaminen autoon. Tavarat saatiin sitten Haukilahdenrantaan ja edessä oli niiden järjestely omille paikoilleen.

Aikaahan siihen meni, mutta onneksi Anja ja Anneli olivat apuna järjestelyissä. Se oli todettava, että jotain tarpeellista hävisikin, mutta osa löytyi myöhemmin jostakin. Niin alkoi elämä uudessa kodissa, jossa oli hiukan enemmän tilaa kuin entisessä ja jossa ei ole esteitä rollaattorilla tai pyörätuolilla liikkumiseen. 

 

Kesällä Heinolassa

 

Edellisen blogin, jonka päätin vuoden -20 loppuun, kirjoittelun jälkeen olemme saaneet viettää korona pndemin varjossa. Kaupassa käydessä on pidettävä maskia. Turvaväleistä on huoledittava. Kaikki tapahtumat ovat lopetettu. Minulle tärkeät viikottaiset rutiinit ovat seis. Kaupunki sulki jo syksyllä kuntosalit, joten ohjatut kuntosalivuorot oli lopetettu. Matinkappelin messuja ei ollut. AA:n livepalaverit olivat tauolla. Nettipalavereitä kyllä oli, mutta eihän ne livepalaveria täysin korvaa ja sitäpaitsi meidän Kellari-ryhmän nettipalaveri on torstaisin jolloin meillä on saunavuoro, joten nekin jäivät väliin. Olimme sopineet Anja ja Annelin kanssa visiitistä, mutta sekin jäi toteutumatta. Toisia ihmisiä tapasi vain netin ja puhelimen avulla. Eihän se ole sama kuin että pääsisi juttelemaan nokikkain.

Terveysviranomaiset ovat tehneet kaikkensa pandemin pysäyttämiseksi. On asetettu kokoontumisrajoituksia. Suosituksia suojamaskien käytöstä. Talvella alkoivat rokotukset. Itse sain maaliskuussa ensimmäisen piikin. Reissukaveri sai samaan aikaan rokotuksen Espoossa vaikka onkin heinolalainen. Varatessani aikaa rokotukseen kysyin, että voisiko Unto saada rokotuksen samalla, koska toimii avustajanani sekä on suurimman osan ajastaan Matinkylästä. Vastaus oli ilman muuta ja niin saimme ajat rokotukseen Ison Omenan rokotuspisteestä 19.3.. Toisen rokotuksen tulisimme saamaan 11.6., jonka sitten saimmekin.

Kesäkuun alkupäivinä aloimme suunnitellä lähtöä kesän viettoon Heinolaa. Niinhän me sitten 4. kesäkuuta lastasimme Fiesta ja lähdimme Sinilähteelle. Sehän meillä oli tiedossa, että jo heti seuraavalla viikolla joudumme ajamaan Matinkylään, koska on Lions-clubin kesäkuun kuukausikokous ja kauden päätös klubiveli Reijon pihalla ja samalla reissulla saisimme sen kakkosrokotuksen. Onneksi ennen lähtöä aloin katsomaan klubin hallituksen pöytäkirjaa ja sielläpä olikin muutos kokouksen ajankohtaan. Eipä se ollutkaan 9.6. kuten alkuperäinen suunnitelma oli vaan se oli siiretty seuraavalle viikolle. Eihän se mitään. Jouduimme myös seuraavalla viikolla ajelemaan Espooseen. Rokotus saatiin sovitusti. Koska oli perjantaipäivä ja lähdimme kolmen maissa ajamaan takaisin Heinolaan, niin liikennehän olikin kova. Kehä ykkönen oli aivan tukossa. Niittykummun ABC-asemalta Lähdenväylle ajo aika oli lähes 50 min ja matkaa noin 20 km. Pääsimme kuitenkin takaisin, vaikka Lahdenväyläkin oli ruuhkainen, mutta liikenne sujui siitä huolimatta.

Kaudenpäätös ja kesäkuun klubikokous saatiin viettää mukavassa kesäillassa ja mukavassa seurassam pöytäkavereina Anne-Marie ja Juha Juusela. Tarjolla oli tunnetusti hyvää lohikeittoa ála Reijo sekä Riitta-Siskon paistamia maukkaita muurinpohjalettuja jäätelön ja mansikkahillon kera.

Heinäkuun alkupäiviksi minulla oli sovittu cystofixin vaihto Ison Omenan terveysasemalla. Menimme jo edellisenä päivänä Matinkylään, koska vaihto oli sen varran aikaisin, että Heinolasta olisi pitäänyt lähteä kovuin aikasin. Yö Kalastajankujalla oli tukahduttavan kuuma, koska siellä ei saa läpivetoa eikä ole tuuletinta. Oli todella hankala nukkua siin kuumuudessa. Vaihto tehtiin sovittuun aikaan ja niin pääsimme palaamaan takaisin Heinolaan. Vaikka päivä olikin helteinen, niin autossa ei tullut kuuma, koska voi painaa ilmastoinnin nappia ja kohta alkaa auton sisätilaan virrata viileää ilmaa.

Elokuun puolenvälin jälkeen palasimme Heinolasta Matinkylään. Olin ilmoitatunut erityisryhmien kuntosali vuoroille Keski-Espoon uimahallille. Vuorot alkoivat elo- syyskuun taitteesa. Eipähän niitä ehtinyt montaa kertaa olla, kun ne jouduttiin lopettamaan korona epidemian tähden. Syyskuun loppupuolella ennen syntymäpäiviäni kävimemme Tukholman risteilyllä m/s Gabriellalla. Emme poistuneet laivasta Tukholmassa, koska Tukholman keskustaan olisi pitänyt mennä taksilla ja Tukholmassa taksit ovat kalliita, niin päätimme pysyä laivalla. Marraskuun alussa alkoivat jälleen Laureassa harjoitukset fysioterapiaopiskelijoiden kanssa. Joulu vietettiin rauhallisesti Matinkylässä.

Mietteitä menneistä maaliskuussa

Kylläpä on vettä virranut niin Suomenojassa kuin Gräsanojassakin kun olen viimeeksi ajatuksiani tänne blogiin kirjoittanut. Aikaa viimeisestä kirjoituksesta on jo yli vuosi. Silloin olin luottavainen Keskustan kannatuksen kasvuun ja Katri Kulmnin voimaan nostaa kannatusta. Eipä näin ole käynytkään, vaan kannatus on edelleen vain vähän yli 10%, ja keskustan kenttäväki ei ollut tyytyväinen Katri Kulumniin ja päätti vaihtaa puheenjohtajan Annika Saarikkoon. Katsotaanpa nyt mitä kunnallisvaalien tulos näyttää. Kunnallisvaalit piti olla huhtikuussa, mutta ne on siiretty koronaepidemian tähden kesäkuulle.

Suomea ja koko maailmaa on vaivannut paha koronapandemia. Vuosi sitten oli Uudenmaan maakunta oli  jopa suljettu. Tänne ei päässyt eikä täältä pois. Meilläkin oli auton talvirenkaat Heinolan varastossa eikä päästy renkaan vaihtoon vasta sitten kun sulku oli purettu toukokuussa. Pandemia alkoikin rauhoittua toukokuun jälkeen ja alettiin huokaista helpotuksesta, mutta kuinka ollakkaan syksyn tullessa koronaviruksen leviäminen alkoi uudestaan. Nyt maaliskuussa -21 on pandemiatilanne erittäin paha täällä Suomessa. Hallitus suunittelee edelleen vahvempia rajoituksia kansalaisille. Kansalaisten rokotukset ovat alkaneet ja ehkäpä tuo toimenpide pysäyttää viruksen leviämisen, mutta virukseen on tullut muunnoksia ja nyt ollaan epävarmoja rokotusten tehosta näihin muunnoksiin. 

Kesä -20 vietettiin jo totuttuun tyyliin Heinolassa. Yleensä sinne oli lähdetty sen jäleen, kun Lionsien ja Keskustan Espoon kj:n kaudenpäättäjäiset oli pidetty, mutta nytpä lähtö tehtiinkin jo toukokuussa. Kyllähän sitä välillä joutui käymään Matinkylässä. LC Espoon/Matinkylän kauden päätös oli lionsveli Reijon pihalla 10.6. Kuvassa juhlapaikan yleistunnelmaa. Lämmin kesäilta ja viihtyisä ympäristö sekä iloiset osallistujat loivat illalle mukavan tunnelman. 

Meidän vanha Fiestamme alkoi osoittaa jo merkkejä, että viimeiset kilometrit ovat meneillään. Takaluukun lukkopesä oli jo niin kulunut ettei avaimella saanut enää sitä auki. Ystävämme Eki laittoi siihen vaijerin, jonka toinen pää oli lukossa ja toinen kuljetanpenkin niskatuessa. Kun kuskin penkkiä käänsi eteenpäin, niin luukku avautui. Ovien lukotkin olivat kuluneet. Olli sai ne jotenkin toimimaan. Virtalukko oli pahempi, sitä ei pystynyt oikein korjaamaan. Heinäkuun alkupuolella lähdimme ostoksille Lahteen, Holman Prismaan. Pois lähtiessä ei Fiesta suostunut käynistymään, koska virta-avain ei kääntynyt lukkopesässä. Eipä muuta kuin hinausauto ja Fiestä Ollin pajalle Heinolaan. Illalla Olli sai lukontoimimaan omilla vippaskonsteillaan. Olli kertoi Untolle tietävänsä käytetyn myynnissä olevan vuoden 2006 mallisen Fiestan. Unto meni Ollin kanssa sitä katsomaan ja soitti asiasta minulle. Minähän inostuin asiasta, mutta sitten tuli tunne, että onkohan viista ostaa tuollaista vanhaa autoa. Menimme kuitenkin seuraavana päivänä sitä katsomaan. Kun näin auton, niin tiesin, että siinä on meidän seuraava kulkupeli. Niinpä teimme kaupat. Fiestapa olikin jo tehtaalla tehty paketti autoksi. Unton mennessä hakemaan Sinilähteeltä vanhaan Fiestaan kuuluvia tarvikkeita, myyjä tuumasi, että muistakaahan tankta dieseliä, sillä se on dieselauto. No mikäs siinä olihan se sentään paremmassa kunnossa kuin vanha. Eipä startatessa tarvinut kuunnella kiroilua ja lämmityslaitekin toimi eikä jäänyt puhaltamaan vain kuumaa. Niinpä sitä oltiin uuden vanhan Fiestan omistajia.

Elokuun alussa Elli-sisko alkoi huokutella meitä Ylämaalle. Niinpä päätimme mennä sukuloimaan Ylämaalle. Elokuun puolenvälin jälkeen oli aika palata Matinkylään, vaikka kesä olisi vielä jatkunut kauniina. Olin ilmoittautunut kaupungin järjestämille ohjatuille kuntosali vuoroille, jotka alkoivat elokuun lopussa. Lokakuun alussa pandemian lähtiessä uudelleen leviämään kuntosalivuorot peruuttiin. Laurea Ammattikorkeakoululla oli tarkoitus järjestää fysioterapiaopiskelijoiden fysioterapia. Niissä ehdin käydä muutaman kerran, kun tuli ilmoitus niiden keskeyttämiseksi virusepidemian tähden. Matinkappelilla alkoivat messut myös syyskuussa, mutta eipä niitäkään montaa kertaa ollut, kun ne jouduttiin lopettamaan. Kylläpä tuo korona on vaikeuttanut meidän kansalaisten elämää monin tavoin. Ei voi kutsua ketään kylään eikä tavata ketään. AA-palavereitakin joudutaan pitämään nettipalavereina eivätkä ne oikein korvaa livepalavereita, mutta parempi niin kuin olla tapaamatta toisia aa-laisia.

 

Mietteitä maailmalta

Joulu on takana ja härkäviikot ovat alkaneet. Tammikuun alku ei näytä ollenkaan perinteiseltä suomalaiselta tammikuulta. Poissa ovat pakkaset ja lumen peittämä maa. Tänäänkin tammikuun 15. päivän lämpötila on 7°C ja vettä tulee taivaan täydeltä. Kuinkahan paljon lunta olisikaan, jos tuo kaikki vesimäärä tulisi lumena alas.

Reissukaveri lähti aamulla Eckerö Linen Finlandialla Tallinnan. Soitti matkalta, että sellainen myrsky, jotta aallot pesevät keula- eli tanssibaarin ikkunan. Eipähän hän ole aikoihin matkustanutkaan Finlandialla, mutta nyt tuli siihen mahdollisuus, kun Eckerö Linelta tuli black friday-tarjous -päiväristeily 1€. Tämän matkan huonopuoli on se, että maissa joutuu olemaan 6 tuntia, kun taas Vikingin XPRS.llä siitä selviää 4 tunnissa. Eipähän sinne olisi ollut pakko lähteä vaikka matka olikin varattu ja maksettu. Ei siihen euron menetykseen olisi konkurssia tullut.

Vuoden vaihteessa minulta loppuivat 25 vuotta kestäneet Tapiolan Keskustakerhon sihteerin- ja rahastonhoitajan tehtävät. Kylläpä tätä olinkin jo odottanut. Sihteerin tehtävistä olinkin muka jo päässyt useamman kerran, mutta jostakin syystä kaikki valitut sihteerit jättivät tehtävän kesken kauden ja jonkunhan piti asiat hoitaa ja kukas muu se olikaan kuin meikäläinen.

Jos luonto näyttää mustalta, niin mustalta näyttää myös Suomen Keskustan tilanne. Viimeisten galluppien lukemat ovat lohdutonta luettavaa meille keskustalaisille. Helsingin Sanomien julkaisemassa gallupissa kannatus oli vain hiukan yli 10%:a. YLE:n vastaavassa oli Ylen:n  edelliseen mittaukseen tullut onneksi hieman nousua ja sen mukaan kannatus oli 12%. Kannatusmittausten johtavana puolueena on ollut perussuomalaiset. Jotenkin ihmettelee heidän noin 25% kannatusta, koska heidän ainoa asia mistä he puhuvat on maahanmuutto. Kaikki huono mikä meillä tällä hetkellä Suomessa on johtuu maananmuutosta. Aiheutuuhan siitä toki ongelmia, mutta ei se yksin siitä johdu, vaan syitä monessa asiassa. Monet perussuomalaisten esittämät ajatukset ovat jostakin muualta kuin toimivasta yhteiskunnasta. Heidän esittämänsa valtion varjobudjetti oli sellainen, jolla valtion velkataakka vain kasvaisi eikä vähenisi kuten he sitä väittävät.

Keskustaa on arvosteltu siitä, että lähti vasemmistovetoiseen hallitukseen mukaan. Hallitusneuvotteluissa keskusta asetti keskeiset tavotteet, jotka piti ottaa hallitusohjelmaan mukaan ja ne keskusta sai. Ilman keskustan mukanaoloa saattaisi valtion menot riistäytyä käsistä ja valtionvelka lähti taas hurjaan kasvuun kuten se on ennenkin käynyt demarivetoisten hallitusten aikana.

Katsellaan ja kuunnellaan mihin suuntaan kehitys kulkee. Uskon kuitenkin, että meidän nuori puheenjohtaja Katri saa kannatuksen nousemaan, mutta vaikeaa se tulee olemaan. Kulumnin arvosteluja tulee niin perussuomalaisilta kuin myös väyrysläisiltä ja taitaapa siellä olla myös omia mollaajiakin, joiden mielesta Katri Kulumni on liian nuori ja kokematon johtamaan perinteistä Keskustaa.

Ensimmäinen matka Hotelli Monte Carlo'on

Olemme käyneet Alanyassa nyt 10 kertaa. Ensimmäinen matkamme oli syksyllä 2006 ja hotellina Blue Heven. Hotelli oli muuten viihtyisä, mutta meidän parvekkeelta oli näköala naapuri talojen parvekkeelle, jotka olivat halkovarastoja eli näköala ei ollut suinkaan kaunis. jo tällä matkalla ihastuin Alanyaan matkakohteena. Alanyan hotelleista meillä on kokemusta tämän Blue Hevenin lisäksi Isabellasta ja Erkaptanista. Isabellassa olemme olleet 5 kertaa ja kerran Erkaptanissa. En tiedä mikä tilanne nyt on, mutta silloin kun olimme kolme viikkoa Erkaptanissa, niin hotelli sinällänsä oli ihan hyvä ja siisti. Henkilökunta oli muuten ihan mukavaa, mutta allasbaarin henkilökunnasta ei voi sanoa samaa. Siellä päälikkönä oli Mehmet, jonka käytyös oli ala-arvoista. Koska emme viettäneet aikaa allasbaarissa emmekä osallistuneet heidän järjestämiin turkkilaisiin iltoin, niin huomasimme sen ko. Mehmetin käytöksestä. Lisäksi siellä oli jopa niin tarkat säännöt, että oman vesipullonkin vieminen allasalueelle oli kieletty. Eipähän ole ollut halua mennä tuohon hotelliin enää uudestaan.

Oma lukunsa on Isabella. Olemme olleet Isabellassa ainakin 5 kertaa. Hotellin henkilökunta on tullut tutuksi. Hotelli on Aurinkomatkojen hotelli ja siellä on ainoastaan suomalaisia asiakkaita. Onhan Isabella hiukan kulahtanut ja vaatisi vähän isomman remontin, mutta silti se on viihtyisä. Keittiön varistus on niukka, mutta viikon tai kahden matkalla selvisi ihan hyvin. Nykyisin minulla ei ole enää mahdollisuutta valita Isabellaa, koska siellä hissi on pieni ja sinne ei okein pyörätuolilla pääse. Huoneistot eivät sovellu liikuntarajoitteiselle, koska ne on varustettu kylpyammeilla. Siellä ei ole invahuoneita.(Kuvassa siniristilippu Isabellan parvekkeen kaiteessa.)

Tammikuussa 2018 aloimme etsiä Alanyasta hotellia joka soveltuisi liikuntarajoitteiselle matkustajalle. Kysyin Tjäreborgilta silloin heiltä ei sellaista löytynyt. Aurinkomatkat ja TUI eivät halunneet asiaa selvittää, vaan pyysivät, että itse etsisin heidän hotellivalikomasta sellaisen hotellin, joka soveltuisi liikuntarajoitteiselle. Pitäkööt hotellinsa. Soitto Deturille. Siellä iloinen matkatoimisto virkailija kertoi kysyessäni invahuoneista hotellia Alanayasta, että Monte Carlo, Obassa, joka on 4 tähden ja all inclusive hotelli. Tämä alkoi kiinostamaan ja tein siinä alustavan varauksen, jonka lupasin vahvistaa myöhemmin kun olin selvittänyt asiaa tarkemmin. Viikon matkan hinta oli edullinen. Edullisuuteen vaikutti matkamessut ja hinta oli matkamessutarjous. Kahden hengen viikon matka all inclusive hotelliin alle 1000 euroa ei ollut paljon. Kertoessasni liikkuvani pyörätuolilla ja tarvitsevani avustajan lentoasemmilla, niin virkailija pyysi sähköpostilla lähettämään tarkemmat tiedot ja pyörätuolin koon, jotta hän voi välittää tiedot edelleen, jotta lentoasemmilla tiedetään minkälaista apua tarvitaan. Päätös oli tehty ensimmäinen matka Monte Carloon oli varattu.

Koska lähdin liikkeelle pyörätuolilla, niin hotelilla huoneessa liikkuminen rollaattorilla olisi paljon mukavampaa kuin pyörätuolilla. Lisäksi huone olisi sen verran pieni ettei oikein pyörätuolilla se onnistuiskaan oikein hyvin. Aloin etsimään, mistä saisin rollaattorin vuokralle viikoksi. Edellisellä matkalla Sideen sain vuokrattua tuon apuvälineen hotellin lääkäriaseman kautta. Päivävuokra oli mielestäni aika korkea 14€. Nytpä sainkin tarjouksen 16£ päivältä eli lähes 20 euroa. Tämäpä pani miettimään asiaa. Lähetin hotellille kyselyn asiasta. Sieltä tulikin vastaus ja ymmärsin, että he selvittävät tilannetta. Koska ei tullut heti parempaa vastausta asiasta lähetin uuden kyselyn. Nyt tulikin vastaus, jossa kerrottiin, että hotelilla on rollaattori, jota vuokrataan asiakkaille veloituksetta. Tämäpä onkin loistavaa palvelua. Vastaus tuli oikein varustettuna valokuvalla, jossa oli hotellin rollaattori. Rollaattori ongelma oli nyt ratkaistu.

Seuraava ongelma oli matka Antalyan lentoasemalta Alanyaan. Matkahan on 125 km ja millään bussillahan en sitä pääse. Löysin Facebookin Alanyan sivulta kuljetksen järjestäjiä. Näistä valitsin Vip-kuljetuksen. Valittavana olisi privaatti kuljetus tai yhteiskuljetus. Valitsin yhteiskuljetuksen. Autoon mahtuisi 4 henkilöä ja matkan hinta olisi 15€ hengeltä. No ei paha. Tämäkin ongelma oli ratkaistu. Koska edellisellä matkalla Sideen en ollut älynnyt tutkia tällaista vaihtoehtoa, niin hotelli järjesti invataksin hakemaan meidät kentältä. Hinta oli 90€ sivu. Nyt vain 30€ ja matka tuplasti pidempi.

Niinpä koitti huhtikuun 14. päivän aamu. Olin tilannut ennakkoon taksin (Hanskin) hakemaan meidät kentälle. Matka meni hyvin ja Heidin järjestämä kuljetuspalvelu toimi hyvin. Saavuttuamme hotellille ja respassa selvitimme tuloa. Paikalle saapui nuorimies, joka kysyi, että olinko Pekka.(Are you Pekka?) Ilmoitin olevani ja niinpä hän meni ja haki rollaattorin. Saatuamme asiat respassa valmiimiksi tämä nuorimies lähti viemään meitä huoneeseen. Myöheemmin selvisi, että kysymyksessä oli hotellin markkinointijohtaja Mehmet Faith Çelic (kuvassa). Tavarat huoneeseen ja selvitys mihin aikaan päivällinen oli tarjolla hotellin ravintolassa. Koska meillä oli all inclusive, niin se kuten kaikki muutkit ruuat kuuluivat matkan hintaan. Niin klo 19.30 menimme ravintola saliin ja menimme katsomaan minkälaisia ruokia siellä oli tarjolla. Eihän sitä ruokavalikoimaan voinut verrata Siden Sunwing Side Beachiin, mutta ihan syötävää ruokaa täälläkin oli.

Sunnuntaina aamiaisen jälkeen lähdimme tutustumaan ympäristöön. Aluehan oli vain hotelli hotellin perään ja turisti rihkamakauppoja. Meren rantaan ei ollut pitkä matka, mutta sinne oli erittän jyrkkä nousu, koska siinä kulkeva tie oli rakennettu korkean vallin päälle. Kyllähän pyörätuolin työntäjä joutu lujille sitä mäkeä pyörätuolia ylos työntäessään. Tieltäpä olikin hyvät näköalat niin merelle kuin Alanyan maamerkille, Kale kukkulalle. (kuvassa maisema toisen kerroksen parvekkelta merelle.)  Maanantaina olikin Oban markkinapäivä. Reissukaveri oli aamulenkillillään käynyt katsomassa markkinoita ja lenkiltä palattua lähdimme yhdessä tutustumaan markkinoihin. Olihan siellä monenlaista tavaraa tarjolla alushuosuista vihanneksiin eli lähes kaikkea maan ja taivaan väliltä. Tällä kertaa markkina matka meni ilman hankintoja. Lounaan jälkeen aloimme miettiä jalkahoitoa. Respassa oli ihan mukava nuori rouva (neiti), jolta menimme kysymään hyvää jalkahoitoa. Hänpä soitti heti ja kysyi, koska voimme mennä vastasimme, että vaikka heti, niin hän varasi meille ajan. Meitäpä tulikin auto hakemaan, mutta emmehän me siihen autoon päässeet pyörätuolilla. kuljettaja vei auton pois ja tuli kävellen hakemaan meidät. Se jalkahoito olikin ihan viereisessä kortelissa. jalkahoito oli ihan hyvä. Parturi olisi halunnut kovin mielellään leikata hiukset, mutta emme kuitenkaan suostuneet siihen. Viikko meni Monte Carlossa. Viimeisenä iltana tehdessämme jäähyväiskorttelikierrosta ja ohittaessamme salongin, jossa kävimme jalkahoidossa,  sen parturi näki meidät ja ehdotti tukanleikkausta. Vastasin ettei rahaa olut mukana, mutta toteamuksella, että sillä ei olisi ollut merkitystä, sillä olisimme voineet maksaa tukanleikkuun sitten seuraavalla kerralla.

Koska ravintola Sultan Sofrasi oli ollut meidän alanyalaisena kantaravintolana jo 10 vuoden ajan, niin päätimme, että torstai-iltana lähdemme sinne syömään ja tapaamaan Antonyo Ahmedtia. Ilmoitin Ahmedtille tulosta jo edellisenä päivänä. Niinpä torstai-iltana tilasimme taksin ja matka Sultaniin alkoi. Olipa lämmin vastaanotto. Ahmedt tuli kadulle vastaan. Lämmin halaus ja kättely aitoon turkkilaiseen tapaan kuului asiaan. Olihan siitä 5 vuotta edellisestä kerrasta. Olin jopa uskonut, että enpä enää pääse koskaan syömään Sultan Sofrasin herkkuja.

Kotiin lähdön aika koitti aikaisin lauantaiaamuna. Kello herätti jo kahdelta ja auto tulisi noutamaan meitä kolmelta. Luovutimme huoneen ja menimme ulos odottamaan autoa, joka hakisi meidät Antalyan lentoasemalle. Auto saapuikin ja niin lähdimme hakemaan seuraavia kahta henkilöä jostakin toisesta hotellista. Hotellille saavuttuamme siellä olikin vain yksi naisihminen, joka hermostuksissaan ihmetteli, että missähän kanssamatkujasta mahtaa olla. Kotiin lähdön aika koitti ja ihmistä ei näy mailla eikä halmeilla. Nyt alkoi ajojahti, mistä tämä henkilö löytyisi. Aikaa kului ja ilmoitin, että tämä kadoksissa oleva henkilö saa jäädä tänne, sillä meidän pitää olla kentällä klo 5. Lopulta henkilö löytyi ja päästiin lähtemään. Tulipa annettua ehkäpä liiankin rumaa ja kovaa palautetta tapahtuneesta. Heidi kertoi myöhemmin, että kuski oli soittanut hänelle ja pyytänyt lupaa jättää tämä kadoksissa olut Alanyaan. Heidi oli antanut siihen luvan. Kuitenkin kadonnut lammas löytyi. Saavuimme ajoissa lentoasemalle. Nytpä alkoi show jalassani olevasta katetripussista. lla oli Matinkylän terveyskeskuslääkärin todistus pussista. Siitä todistuksesta otettiin jopa kopio, koska eivät oikein ymmärtäneet pussin tarkoitusperää. Eihän sitä tiedä mikä pommi siinä oli. Eipä kuitenkään mitään hätää ja päästiin koneeseen ja kotiin. Seutulassa selvisi, että pyörätuolin jalkatuet olivat rikkoutuneet matkan aikana.

Matkamuistoja

Vuosi 2017:  Viimeeksi kirjoittaessani mietin omia matkojani. Enhän ollut käynyt sairastumiseni jälkeen käynyt kuin kerran miniristeilyllä Tallinnassa. Jotenkin oli tehnyt mieli käydä vaikkapa risteilyllä.

Enpä ollut uskasltanut lähteä pidemmälle risteilylle, vaiika joskus risteily Tukholmaan olikin käynyt
mielessä. Ennen joulua olin saanut Tjäreborgin joululahjan ilmaisen risteilylipun, joten eipä muutakuin unelma toteen ja risteily varaukseen.  Satamassa sain avustajan, joka vei laivaan. Menomatkalla olimme varanneet vain aamiasbuffeen, mutta paluumatkalle päivällis- ja aamiasbuffeen. Tukholmassaemme poistuneet laivasta, koska olisimme joutuneet ajamaan taxilla Tukholman keskustaan ja taxithan ovat tunnetusti Tukholmassa kalliita. Näin tuli todistettua, että kylläpä tuollainen pidempikin risteily onnistuu.

Eräänä iltana huhtikuusa katselin telkkaria siinä kuulin, että olisipa halpa matka Alanyaan, Turkkiin. Rauhoittelin tilannetta  ja totesin, että katson sitä kun tämä ohjelma loppuu. Jotenkin siinä alkoi matkakuume nousemaan. Ohjelman loputtua katsoin tuota Tjäreborgin tarjousta. Aloin jo varaamaan, mutta matka olisi pitänyt maksaa heti, niin peruin varauksen ja päätin aamulla ottaa yhteyttä matkatoimistoon kysyäkseni avustuksia lentoasemmilla. Aamulla kysyin asiaa ja Tjäreborg ilmoitti, että kentällä avustetaan liikuntarajoitteisia joten pyörätuoli ei ole ongelma. Niinpä varasin matkan Alanyaan. Lähtö olisi ollut 10.5. ja paluu 17.5.. Pari viikkoa ennen lähtöä aloin selvittämään avustajia lentoasemmilla. Sain viestin, että avustajat on varattu ja toivotuksen hyvää matkaa. Meni noin puoli tuntia, niin tulikin matkatoimistolta viesti, että tuotanto team on ihmeissään, koska varaamamme hotelli ei sovikkaan pyöratuolilla likkuvalle ja pyydettiin ottamaan yhteyttä. Soitin heti matkatoimistoon ja alettiin selvittää tilannetta. Lopulta löytyi ratkaisu. Lähtö tulisi olemaan 25.5. ja kohde muuttui Alanyasta Sideen. Hintaakin tuli jonkin verran lisää, mutta eipä siinä mitään, koska hotellissa olisi liikuntarajoitteiselle sopiva ja huone. Pari päivää ennen lähtöä selvisi, että hotelli oli keskellä ei mitään ja lähimmät ravintolat 2 - 3 km päässä joten päätimme varata all inclusiven.

Taksi tuli sovittuun aikaan ja matka alkoi. Lentoaseman invapisteellä ilmoitin saapumisestani ja avustaja tulikin tuota pikaa. Lähtöselvitykseen mentiin oikoteitä jonojen ohi. Turvatarkastuksessakin ohitettiin jonottajia. Eipä mennyt kuin hetki niin olimme passintarkastuksessa. Siellä taas sama juttu.
Avustaja huuteli vaan, anteeksi ja ohitimme jonottajia. Kun koneeseen pääsyn aika koitti, niin olin ensimmäinen, joka koneeseen pääsi. Lentomatka Antaliaan sujui ongelmitta. Söimme ennakkoon varatun lentoateria, joka olikin tarpeeseen, koska kotona emme ehtineet saada suuhumme mitään ennen lähtöä. (Kuvassa selfie koneeseen nousua odotellessa)  Saavuttuamme Antaliaan jäimme odottamaan toisten matkustajien poistumista kineesta, koska tiesin, että minut haetaan viimeisenä etten ole muiden matkustajien tien tukkona. Eipä aikaan kun lentoemännät tulivat sanomaan, että pörätuolini on tuotu ruumasta ja odotellaan avustajaa. Avustaja saapuikin ja matka kohti passaintarkastusta ja laukkuhallia alkoi. Passintarkastuksessa olikin oikea ruuhka, koska samaan aikaan oli tullut useimpia lentoja. Avustajani vei meidät diplomaattien ja lentokoneiden henkilöstön passintarkastuspisteelle. Sielläkin ohitelimme jonottajia. Laukun saatuamme menimme ulos. Suomalainen opas (Alex) tuumasi, että ensimmäiset suomalaiset tulivat. Hotellin varaama taksi tuli luokseni nimikyltti kädessä. Kuljettaja esitteli isensä sanoen nimekseen Mehmet. Ja niin alkoi matka Antalian lentoasemalta kohti Sideä ja siellä Sunside Beach  Vajaa tunti koneen laskeutumisesta, kun saavuimme Sunside Beach hotellille. Mehmetin työnnettyä minut sisään ja sielläpä olikin Ida, jonka kanssa olin sopinut taksista ja rollaattorin vuokraamisesta. Kerroimme Idalle, että meillä oli varattuna all inclusive-palvelu. Sitä ei kuitenkaan näkynyt varauksessa. Onneksi meillä oli mukana matkatoimiston lähettä matkalippu, jossa oli maininta all inclusivesta. Niinpä saimme rannekkeen, jolla saimme tuohon all inclusiiveen kuuluvat palvelut.

Viikko Sunside Beach-hotellissa meni kuin siivillä. Ruoka oli hyvää ja sitä oli riittävästi tarjolla. Päivällisen jälkiruokatarjonta oli vertaansa vailla. Kuvassa jälkiruoka tarjontaa.

Näinpä tuli todistettua, että kylläpä matkustelu onnistuu myös liikuntarahjoitteiselle.

Seuraavaa matkaa alettiin suunitella talvella -18. Soitin Tjäreborgille ja kysyin invahuoneista hotellia Alanyasta. Eipä heillä silloin sellaista löytynyt. Soitto Aurinkomatkoille, jossa olikin tyly vastaus. Katsokaa listasta ja soittakaa sitten, Samallainen vastaus TUIlla. Eipä ole ennen tullut otettua yhteyttä Detur matkatoimistoon. Sielläpä palvelu pelasikin. Kysyessäni invahuoneista hotellia Alanyasta sain heti vastauksen Monte Carlo Obassa. Koska oli matkamessu tarjousten aika niin olipa edullinen tarjous. Hotelli on **** ja all inclusive kuuluu huoneen hintaan. Eipä muuta kuin matkan varaamiseen. Koska lähdin matkaan pyörätuolilla, niin rollaattori olisi kätevä huonessa liikkumisee.
Aloin kysellä mistä saisin vuokrattua viikoksi rollaattorin. Sain tarjouksen 20€/päivä. Olipa aika kallis. Laitoin hotellillle kyselyn. Hotellin vastauksesta ymmärsin, että he selvittävät asiaa. Matka lähestyi eikä vastausta kuulunut, niin laitoin kyselyn uudestaa. Vastaus tuli alta aikayksikön, että heillä on je se kuuluu huoneen hintaa. Tämäpä ratkaisi ongelman. Antalyasta Alanyaan on 125 km ja millään bussillahan ei meikäläinen pääse, joten varasin lentokenttäkuljetukset Heidi Nienisen kautta. Hinta ei ollut päätä huimaava 15€/henkilö ja autoon mahtui kimppakuljetuksessa 4 henkilöä. Viikko meni mukavasti. Hotellilla oli mukava henkilökunta ja ruoka oli hyvää.  Matkan aikana selvisi, että tuo nuorimies on kuvassa oleva hotellin markkinointijohtaja Mehmet.

Koska olimme löytäneet uuden ja mukavan hotellin Isbellan sijaan, niin eipä muuta kuin uusi matka syksyllä ja seuraavana keväänä. Olemme nyt olleet Monte Carlossa kolme kertaa ja kevään matka oli kahden viikon matka. Monte Carlohan ei ole huoneisto hotelli, joten huone on aika pieni
hotellihuone, mutta hyvin siinä viikko pari menee. Koska kysymyksessä on all inclusive hotelli, niin eipähän tarvitse lähteä etsimään ruokapaikkaa kaupungilta. Meillähän on ollut jo noin 10 vuotta kantaravintolana Sultan Sofrasi, jossa olemme käyneet kerran jokaisella näillä viimeisillä Alanyan käynneillä. Nyt kevään matkalla tuli ilmi, että ravintola on vaihtanut omistajaa ja sen taso ei ole enää entisen veroinen, joten eipä tarvitse enää sinne mennä, koska Ahmed ei ole enää palvelemassa ja ruokakin on huonompaa kuin ennen. Jotenkin jäi kaipaamaan Sultan Sofrasin lampaan potkaa, joka oli yliveto.

Nytpä tässä joutuu miettimään vieläköhän tulee lähdettyä jonnekin matkalle ja mihin suuntaa. Kanarian saaret kiinostaisivat, mutta se 6 tunnin lentomatka vähän panee miettimään. Eiphän siinä muuta, mutta riittäkö katetrinpussin tilavuus niin pitkälle lennolle.

Mietteitä matkan varrelta

Onpahan mennyt aikaa ja vettä virrannut Gräsanojassa, kun olen viimeeksi kirjoitellut tännä bloggeriin jotakin. Nyt tuli sellainen tunne, että jotakin olisi kirjoitettava, jos ei muuta niin vaikkapa asian vierestä. Edelleen kuljen rollaattoriin tukeuten ja pissat menevät letkun kautta pussiin. Lääkärit ja fysioterapetit ovat kertoneet, että näin tuo tulee jatkumaankin niin kauan kuin näitä polkuja tallaan tällä pallolla.

Ikääkin tulee joka päivä lisää. Eihän sitä omaa ikääntymistä niinkään huomaa, mutta kun seuraan vaikkapa lastenlasten kasvamista niin huomaahan siinäkin, että vanha ukon kääkkänähän sitä tässä on itsekin. Santerikin täytti viime syksynä 14 vuotta eikä ole enää se pikkupoika, joka istui sylissä ja kuunteli vaijan laulaessa ratsastuslaulua "Ihahaa ihahaa hepo hirnahtaa. Ihanaa ihanaa onhan ratsastaa.. Kanna hepo hiljaa. Kanna pikku Santtuu. Kanna kotiin saakka kevyt kallis taakka.." Nyt Santeri ei ole enää vaijan vekara vaan vaijan kaveri. Onni on reipas 4 vuotias pikkumies, jolta vauhti ei lopu heti kesken. Kerttukin täyttää jo toukokuussa 3 vuotta ja haluaa pukeutua kauniisiin tyllihameisiin. Viimeeksi tavatessa ei halunnut tulla istumaan vaijan polvelle, vaan juoksi karkuun huutaen "en tule".

Toisaalta huomaa sen itsestänikin. Toissa syksynä vietettiin meikäläisen 70-vuotispäiviä Matinkappelilla. Olin kutsunut paikalle läheiseni lapset lapsineen ja Elli-siskin oman jälkikasvun kanssa. Olihan paikalla myös joitakin parhaita kavereita. Kyllähän sitä olisi pitänyt enemmänkin väkeä kutsua, mutta katsoin ettei minulla ollut siihen mahdollisuutta. Kuvassa päivänsankari lasten ja heidän perheidensä seurassa. Maija, Markun vaimo ei päässyt paikalle, koska oli varannut risteilyn ennenkuin kuuli juhlista. Eipä siellä sitten ollut Adakaan, Maijan tytärtä, vaikka kylläpä hänkin kuuluu omalla tavallaa läheisiini.

Kylläpä sairastumisen myötä on jääneet myös etelän matkat. Kyllähän lääkärit ovat sanoneet ettei nämä vaivani ole esteena matkustamiselle. Ainoat matkat, joita olen tehnyt, ovat suuntautuneet joko Ylämaalle tai Heinolaan. Ennen joulua kuitenkin päätettiin lähteä kokeilemaan kuinka risteily onnistuu. Varasimme ns. miniristeilyn Viking XPRS-laivalta. Lähtö sunnuntai iltana klo 20 Katajanokalta ja paluu suraavana aamuna. Matkaan lähdin pyörätuolilla. Olin pyytänyt avustjaa viemään terminaalista laivaan ja palatessa avustajan laivasta terminaaliin. Matka onnistui aivan loistavasti, joten nyt olen uskaltanut varata Tukholman risteilyn. Sinnekin otan pyörätuolin ja pyydän avustajat auttamaan niin laivaan nousussa kuin laivasta poistumisenkin.

Joskus jään ihmettelemään tätä maailman menoa. Ihan kuin tulisi kaikuja jostakin kaukaisisesta menneisyydestä. Meillä on demokraattisilla vaaleilla valittu eduskunta ja vaalien tuloksen perusteella valittu pääministeri ja hallitus. Nyt sosiaalinen media huutaa esim. pääministeristä.. "Mulkku, joka tuhosi Suomen" ja siellä kerätään adressia, jolla vaaditaan pääministerin eroa. Onneksi meillä ei ole toverituomioistuinta, vaan hallituksen erosta päättää eduskunta. Eiphän Sipilän hallitus ole istunut kuin vajaat kaksi vuotta eikä ole vielä pystynyt näyttämään mihin kykenee tai pystyy tekemään. Onhan hallituksella ollut haparointia ja jotenkin hätäisiä päätöksia, mutta huomatessaan virheen on hallitus perääntynyt ja muuttanut päätöstään. Nyt oppositiossa istuvat SDP, Vasemistoliitto ja Vihreät ovat suurimmat huutajat. Hallitus yrittää korjata edellisen hallituksen, jossa edellä mainitut istuivat, virheitä ja ohjata tätä valtiolaivaa valoisampaan huomiseen. Toivon hallitukselle siunausta tehtävässään. 

Katsotaanpa nyt meneekö taas kaksi vuotta kun jaksan jotakin kirjoitella. Tavataan taas.